#kausi 8
Photo
#sanna ja jari#ja UUNO#🥰❤🤲#helsinki#sohvikset#sohvaperunat#kausi 8#yle#suomi#suomitumblr#suomitumppu
419 notes
·
View notes
Text
Penguins voittaa jatkoajalla
Sidney Crosby (0-2-2) auttoi kahta Pittsburghin kolmesta maalista, mukaan lukien Chris Letangin kolmas jatko-ottelun voittaja kaudella 2022-23, joka oli hänen 12. uransa 80 pisteen kausi Penguinsissa (34-22-10, 78 pistettä) voitolla PPG Paints Arenalla ja kahden pisteen johdolla tyhjäkäynnillä Islandersista (34-26-8, 76 pistettä), voitti ensimmäisen villikortin paikan itäisessä konferenssissa.
Crosby pitää päällä NHL pelipaidat. (29-51-80) saavutti myös 50 syöttöä, ohittaen Mario Lemieux'n (11x) Penguinsin historian 80 eniten maalintekijänä yhden kauden aikana. Ainoa aktiivinen luistelija, jolla on yli 10 tällaista tapahtumaa, on Alex Ovechkin (10x).
Kolmella jatkoajalla tehdyllä maalilla, im Pittsburgh Penguins pelipaita oleva Le Tang on tällä kaudella paras puolustaja. Vain kahdella blueline-pelaajalla NHL:n historiassa on enemmän yhdessä pelissä: Shayne Gostisbeherellä ja Scott Niedermayerilla.
2 notes
·
View notes
Text
You can usually tell a lot about a person by the type of music they listen to. Put your favourite playlist on shuffle and list the first ten songs, then tag ten people! No skipping!
Thank you for tagging me @crescentfrog :)
1. What Else Can I Do? Diane Guerrero, Stephanie Beatriz
2. this is me trying, Taylor Swift
3. Aina ku Aira, Ellinoora (Vain Elämää kausi 9)
4. Tornado Warnings, Sabrina Carpenter
5. Ram pam pam, BESS
6. Huuliharppu (Antonio) [Vain Elämää kausi 12]
7. because i liked a boy, Sabrina Carpenter
8. Fast Times, Sabrina Carpenter
9. dorothea, Taylor Swift
10. I Knew You Were Trouble. Taylor Swift
I'm tagging: @aloeverawrites, @the-void-writes, @char-writes, @drewsb12 and anyone else who would like to do this (no pressu of course :))
3 notes
·
View notes
Text
Kausi 1 / Luku 1 - Esipuhe
Luku 1: Esipuhe
"Komentajanloki on eksoottisen kiehtova äänikirja, jossa on myös ääniefektejä. Se sijoittuu fantasian ja tieteiskirjallisuuden välimaastoon ja pohjautuu erilaisiin lähdemateriaaleihin. Siksi sitä voisi kutsua dokumentaariseksi fiktioksi. Jokainen tuotantokausi koostuu kymmenestä jaksosta, jotka julkaistaan viikoittain."
Tehtävä
KOMENTAJA ASHNASTA LOK SAI TUTKIMUSTEHTÄVÄN JONKA NIMI ON ARCHINEVA JA TEHTÄVÄ SUORITETAAN ASTAH SIVILISAATION UUSIMMALLA ALUKSELLA NIMELTÄ PHE'ONIX.
Phe'onix-aluksen miehistö lähtee tutkimusmatkalle syvälle salaliittojen ja vaarojen täyttämään matkaan. Matkan varrella he paljastavat inhimillisen luonnon monimutkaisuuden ja avaruuden salaisuudet. He kohtaavat odottamattomia liittolaisia ja petollisia vihollisia, sekä hyviä uusia ystäviä, jotka vievät heidät kauas tutusta kotiplaneetastaan. Jokainen askel tuo mukanaan uusia paljastuksia ja kysymyksiä, jotka vievät tarinan yllättäviin suuntiin. Tässä seikkailussa yhdistyvät jännitys, tiede, syvempi filosofia, draama ja odottamattomat käännekohdat, jotka pitävät lukijan otteessaan alusta loppuunsaakka.
Astah Sivilisaatio
Komentaja Ashna Lokin kotiplaneetta
Astah sivilisaation koti planeetta on hyvin suuri, eikä sinne ole koskaan rakennettu suuria kaupunkeja tai tehtaita, heidän ei ole tarvinnut, sillä kun Ugien planeetta ja Astah planeetta ovat kiertoratojensa oikeassa kulmassa, ne ovat niin lähellä toisiaan, että Ugien into tavata naapuriplaneettansa kansalaiset saivat heidät kehittymään valtavan nopeasti teknologisesti ja näin syntyi evoluution varhaisessa vaiheessa avaruusmatkailu, joka on satojen vuosien aikana kehittynyt hyvinkin pitkälle. Astah planeettaa alettiin pitämään rauhan ja harmonian tyyssijana, kun Ugien planeettaa pidettiin teknologian pyhättönä.
Kummatkin sivilisaatiot olivat kuin sisarkansoja, he olivat yhtä mieltä siitä, että tuotantolaitokset pidettäisiin muualla kuin planeetoilla ja näin planeettojen kuut sopivat oivallisesti tuotantoon sekä viljelyyn altistettuina, sillä Ugien eräs kuu nimeltään Lenu, sopii loistavasti maanviljelyyn, siellä virtaa puhdasta vettä ja sen matka aurinkoon nähden oli lähes täydellinen, myös tasaiset maat antoivat viljelyyn optimaaliset olosuhteet. Kun Astah planeetan Zurna kuu puolestaan oli vain kiveä sekä tuhkaa, se sopi täydellisesti tuotannon kehittämiseen, näin kumpikin sivilisaatio alkoi tekemään yhteistyötä.
Astah planeetalla päivä on noin 26 tuntia ja viikossa on 8 päivää, joista 4 päivää on töitä ja 4 päivää vapaata, tämä auttaa planeettojen ja kuulentojen suhteen, sillä planeetat ja kuut eivät ole aina lähekkäin, kiertoradat saattavat vaihdella niin paljon, että pelkästään suuntalentoon saattaa mennä kokonaisiakin päiviä.
Astah Maaseutu
Astah planeetan Maaseutu
Astah planeetan maaseutu ei ole tavannomainen, siellä on vaikea luoda viljelysmaastoa, sillä maanpinta on vuoristoista, sekä laajat metsiköt kulkevat planeetan maapintaa pitkin. Planeetalle on rakennettu jo varhaisessa vaiheessa kävelyreittejä vuoristoa pitkin ja vuoristoon on rakennettu myös asutukset, sillä hedelmällistä maapintaa on niin vähäisen, että oli parempi säilyttää vähäiset maanpinnat ruuantuottamiseen ja asumukset rakentaa korkeille kukkuloille, näin maanpinnalla ei ole näkyvissä pahemmin rakennuksia, kuin pienissä kylissä, joissa rakennuksia rakennettiin jo varhain ylöspäin.
Astah sivilisaatio on tottunut näkemään planeettansa kukkuloilta ja toisinaan he tekevät matkoja polkuja pitkin, laskeutuen aina maanpinnalle metsien suojiin, sieltä varhais-aikoina he hankkivat ruokansa, sillä kukkuloilla ei ollut riittävästi happea, jonka vuoksi viljely korkealla oli hankalaa ja alas maanpinnalle oli väistämättä mentävä ja toisinaan myös kauas kotoa, myöhemmin Ugien kanssa yhteistyössä Astah ja Ugien planeettojen sivilisaatiot kehittivät kuut näitä ongelmia varten, eikä Astah maanpintaa ole tarvittu viljelyyn tuhansiin vuosiin, siksi planeetan
maapinta on edelleen lähes koskematonta ja sellaisena se halutaan myös pitää tulevaisuuttakin ajatelle.
Astah Kylä
Astah kylät
Astah planeetalla ei ole suuria kaupunkeja, mutta kyliä löytyy sieltä täältä. Kylien arkkitehtuuri perustuu siihen, että maapintaa haluttiin säilyttää ja tutut jylhät vuorimaisemat inspiroivat sivilisaatiota rakentamaan korkeita rakennuksia, sillä olihan kallioilla totuttu elämään, eikä silti maanpinnalla asuminen tuntunut kovinkaan luontevalta. Rakennuksien alla menee valtavia luolastoja, ne toimivat pääasiassa entisaikojen tuotantolaitoksina, sekä tehtaina ja luolastoon pystyttiin varastoimaan myös raaka-aineita tulevaisuuden varalle. Kylissä ei ole autoteitä, eikä oikeastaan autojakaan, mutta polkuja pystyy kulkemaan myös motorisoiduilla kapeilla kulkuneuvoilla. Puisia rakennelmia ja kulkureittejä vesistöjen yli kulkee, sekä runsainmäärin hoidettuja kauniita polkuja, jotka kylien laitamille saakka on hoidettu käsityönä valtavine kasvi tarhoineen. Alueella kulkee myös raskaampaa kulkupeliä, nimittäin valtavat luolastot ovat rakennettu kylästä kylään, eikä näin maanpintaa ole tuhottu vuosien saatossa.
Ugie Sivilisaatio
Operaattori U'Asnah Zurin kotiplaneetta
Ugien planeetta on kaunis, mutta samalla hyvin karu. Siellä sivilisaatio kehitti hyvin nopeasti kulkupelejä lentämiseen, sillä teräviä vuorirykelmiä oli kaikkialla, eikä niissä voinut asua. Vuoret olivat alkuaikoina sortumisherkkiä ja pieniä tulivuoria purkautui lähes päivittäin ympäri planeettaa, siksi elämä planeetalla johti nopeaan teknologian kehittymiseen ja sitä myöten myös turvallisemman planeetan etsimiseen, joka johti Astah sivilisaatioon löytymiseen ja sinne matkaamiseen.
Nykyisin Ugien planeetta on rauhoittunut, eikä teräviä kivikasoja ole purettu, pieniä kaupunkeja on rakennettu aukeille ja vesistöjen lähelle, sillä Ugit huomasivat, että tulivuoria purkautuu kaikista vähiten vesistöjen lähistöillä ja ne koettiin sen vuoksi turvalliseksi paikaksi asuttaa. Ugien planeetalla ei ole samaan tapaan luolastoja kuten Astah planeetalla, sillä Ugien planeetan kivistö on myös maanalla sortumisherkkää, niin sanottua liuskekiveä ja jota on vaikea ennakoida. Nykyisellä teknologialla pystyttäisiin rakentamaan myös turvallisia luolastoja, mutta sivilisaatio kehitti nopeasti avaruusmatkailun ja näin he saivat oman kuunsa turvallisesti asutettua ja vietyä sinne myös tuotantoa.
Utah Planeetta
Neljä sivilisaatiota
Nykyisin planeetat Astah ja Ugit, sekä emoplaneettojen kuut Lenu ja Zurna ovat omia sivilisaatioitaan. Ajansaatossa planeettojen kuut julistettiin itsenäisiksi, mutta silti ne toimivat täydellisesti yhteistyössä emoplaneettojensa kanssa, mitään varsinaisia sotia ei ole sodittu. Planeetat ja kuut auttavat toisiaan, sillä kaikki neljä sivilisaatiota tarvitsevat toisiaan, eivätkä pärjäisi itsenäisesti. Myös sisarplaneettojen ja kuiden kansat pystyvät lisääntymään keskenään, oikeastaan tänä päivänä kaikki ovat sekoittuneita rotuja, eikä alkuperäisti puhdasrotuisuutta ole olemassakaan, vain maanpintojen eliöt sekä bakteerikannat pidetään tarkoinsuojeltuina ja siksi jokainen asutukseen astunut joutuu käymään tarkan puhdistuksen läpi planeetalle tullessaan, mitään suurempaa vaaraa ei ole koskaan havaittu, mutta nämä neljä sivilisaatiota eivät halua ottaa turhanpäiväisiä riskejä.
Nyt on koittamassa hetki, kun sivilisaatiot tulivat yhdessä siihen tulokseen, että he haluavat lähteä tutkimusmatkalle myös oman aurinkokuntansa ulkopuolelle. Elämä on ollut harmoniassa, mutta liiankin mukavaa ja helppoa, kaikki haluavat tavoitella yhdessä jotakin suurempaa ja jännittävää, siksi he päättivät yhteisessä suurkokouksessa rakentaa uuden avaruusaluksen jonka he nimesivät Phe'Onix nimiseksi ja siihen valittiin miehistö halukkuuden perusteella, sillä monikaan ei ollut halukas lähtemään pois tutulta ja rauhalliselta aurinkokunnalta, siksi valinnat olivat helppoja, valittiin vain halukkaat ja heistä kyvykkäimmät.
Astah
ja Ugien planeettojen perimähistoriassa oli kertomus planeetasta, jossa kutsuttiin Urantia nimellä, joissakin lähteissä sitä kutsuttiin planeetta maaksi ja joissakin oli kerrottu sen olevan sinivalkoinen, siellä oli järviä ja meriä jotka olivat Agurien aurinkokunnalle täysin tuntemattomia, vesistöjä joidenka jälkeen näkyi vain lisää vettä, suuria suuria aukeita ilman kukkuloita, hiekkaisia dyynejä ja soita, eläimiä metsissä ja monimuotoista luontoa silmänkantamattomiin. Perimähistoriassa oli kerrottu, että itse universumin luoja oli asunut tuolla kyseisellä planeetalla, joka eleli harmoniassa keskenään keskellä avaruutta ja sitä suojeli valtavat kaasuplaneetat avaruuden uhkilta kuten meteoriiteilta, jotka voisivat olla tuhoisia planeettaa ajatellen.
Urantialla oli käynyt Ugien esi-isät aikoinaan, sinne oli lähetetty lautasmaisia luotaimia, joista suuriosa oli tuhoutunut ja osa sai lähetettyä hieman dataa emoalukselle, joka puolestaan tuhoutui kotimatkallaan Agurien aurinkokuntaan. Tuo Phe'onix aluksen edeltäjä Onix oli ennättänyt lähettämään dataa jonkin verran, mutta siitä ei saatu otettua vastaan kuin vain hiukan. Datassa oli kuva tuosta kyseisestä planeetasta, mutta se on niin epäselvä, ettei siitä voinut sanoa kyseisestä planeetasta oikeastaan mitään.
Onix oli lähtenyt matkaan jo tuhansia vuosia sitten, arvioiden mukaan se oli saapunut planeetta maan lähistölle noin kolmetuhatta vuotta sitten ja jäänyt niille sijoilleen, osa miehistöstä oli lähtenyt planeetalle ja tavannut planeetan asukkaita, he olivat vaihtaneet ajatuksia, filosofiaa, uskontoja, sekä muita tietoja keskenään ja varsinkin työkalukauppaa käytiin ahkerasti, kunnes Onix aluksen miehistö maanpinnalla katosi yhtäkkiä. Onix alukselta lähetettiin aika-ajoin luotaimia etsimään miehistöään planeetan pinnalta, mutta huonoilla tuloksilla, sillä luotaimet toivat mukanaan useimmiten planeetan alkuperäis asukkaitaan, jotka sitten syyttivät Onixin aluksen miehistöä kaappaamisesta, parhaimmillaan nämä ihmisiksi kutsutut olennot palautettiin takaisin, mutta heille jouduttiin tekemään jonkin asteisia testejä, sillä aluksen paino ja säteily saattoi olla haitallista ihmiskunnan olennoille.
Se mikä näissä tapauksissa perimähistorian kirjoista tulee selväksi on se, että kaikki rodut, myös mukaanlukien Urantia planeetta maa olisivat sisarkansoja, siksipä Agurien aurinkokunnassa tehtiin päätös tutustua kaukaisiin sisarveljiin. Tärkeimpänä kuitenkin tehtävällä oli tuo universumin luojan löytäminen, jota kutsuttiin Archinevaksi, joissakin lähteissä tästä puhuttiin nimellä Mikael ja toisinaan Yoshua, myös el elyon oli eräässä datarippeessä jossa mainittiin enkeleistä.
Agurien kieli oli alunperin todella haastavaa, sillä he yrittivät kehittää kielen, jota kaikki osaisivat ja jokainen sivilisaatio tahtoi omia tuttuja sanojaan yleiskieleksi. Lopunviimein he tekivät päätöksen, että Agurien kieleksi tulee kieli, jonka jokainen sivilisaatio ennalta jo osasi, nimittäin Onix alus lähetti dataa eräästä kielestä jota kutsutaan Suomeksi ja se kieli oli maaplaneetan pohjoinen kieli, se oli yksi rikkaimmista ja samalla helpoiten omaksuttavissa. Myös Onix aluksen miehistön uskottiin kadonneen nimenomaan sinne maanpinnalle, missä tätä kieltä puhuttiin, onkin vain ja ainoastaan loogista, että Phe'onix on nimenomaan suuntaamassa keulansa kohti Maaplaneetan pohjoista, koska kielikin on jo tuttua.
Eräs myöhemmin lähetetyistä luotaimista, joka alunperin lähetettiin tutkimaan nimenomaan tuota valtavaa maa-planeetan merta, oli lentänyt suoraa mereen ja tuhoutunut. Luotaimia on lähetetty useitakin ennen ja jälkeen Onix aluksen, mutta suuriosa on eksynyt paluumatkallaan ja suuresti tiedemiehet epäilevät syynä olevan niiden isojen kaasuplaneettojen, joihinka avaruusluotaimet jäävät jumiin, ehkä kiertämään niiden kehää kunnes polttoaineet ovat loppuneet, myös nuo vesistöt ovat tuhonneet aluksia.
Phe'Onix aluksen miehistö ei tiedä, onko Uranti maa-planeetta arkkitehtooninen eli suunniteltu ja
luotu luomalla, vaiko evolutionaarinen kuten Agurien aurinkokunta, siksi tehtävälle annettiin nimeksi Archineva joka tarkoittaa Agurien kielellä evolutionaarisessa maailmassa olevaa arkkitehtoonista sfääriä, jotakin eksoottisen jännää, jotakin sellaista mikä on samalla mahdoton, mutta mahdollinen monien sattumien ja seurauksien kautta. Vahvasti moni epäilee kyseisen planeetan olevan itsensä universumin luojan luoma planeetta, koti jossa hän asustaa ja siksi Onix-aluksen miehistö ei halunnut tulla kotiin, ehkä alus tuhottiin tarkoituksella, jotta sillä ei voisi mennä kotiin, ehkä syttyi sota, ehkä planeetta on karu ja julma, tai planeetta on niin upea, sekä kehityksen korkeinta, ettei miehistö halunnut saapua kotiplaneetalleen takaisin. Pian se saataisiin selville, sillä Phe'Onix aluksen miehistö on lähdössä seuraavana aamuna matkaan, kohti tuntematonta, kohti tutkimusmatkaa jossa heidän neljän sivilisaation yhteistyössä rakennettu suunnaton hanke on laittanut parasta osaamistaan. Pian on se hetki, kun Phe'Onix lähtee matkaan ja planeetta planeetalta saataisiin tietoa enemmän.
[fwdmsp preset_id="Komentajanloki" playlist_id="Komentajanloki" start_playlist_id="Tuotantokausi 1" start_track_id="Kausi 1 Luku 1 - Esipuhe"]
https://komentajanloki.fi/luvut/kausi-1-luku-0-esipuhe/?feed_id=12&_unique_id=661060504749d
0 notes
Text
Courtois loukkaantui jälleen!
Kausi 2023-24 Serie A on siirtynyt kriittiseen sprintin hetkeen. Valitettavasti Real Madrid sai jälleen kerran surullisia uutisia. Joukkueen huippumaalivahti Courtois sai nivelkipuvamman toipuessaan vakavasta nivelsiteen vammasta. Mediatietojen mukaan Courtois joutuu leikkaukseen, ja hänen odotetaan jäävän väliin loppukaudesta.
Courtois jätti Chelsean vuonna 2018 ja pukeutui Real Madrid Pelipaita. Tänä aikana Courtois pelasi yhteensä 230 kertaa Real Madridissa ja oli joukkueen ehdoton päämaalivahti. Juuri Real Madridiin liittymisen jälkeen Courtois on usein kärsinyt loukkaantumisista. Tilastojen mukaan Courtois on jättänyt väliin yhteensä 63 seurapeliä ja 8 maajoukkuepeliä ja 409 päivää loukkaantuneena. Viime vuoden elokuussa Courtois kärsi vasemman polven etummaisen ristisiteen repeytymisestä harjoituksen aikana ja joutui sen jälkeen leikkaukseen. Hän on loukkaantunut nyt lähes 8 kuukautta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Courtois palaa kansainvälisen tauon jälkeen ja hänen odotetaan pelaavan Mestarien liigan puolivälierissä Manchester Cityn kanssa. Valitettavasti suunnitelma ei pysynyt muutoksessa mukana ja hän loukkaantui uudelleen.
Kun muistelemme niitä upeita hetkiä, kun Courtois pukeutui Virallinen Jalkapallo Paita kentällä, hänen erinomainen suorituskykynsä, hänen tarkat torjumisensa ja jokainen teko teki vaikutuksen häntä rakastaviin faneihin. Nyt ihmiset voivat vain rukoilla hiljaa toivoen, että Courtois voi toipua mahdollisimman pian ja palata peliin mahdollisimman pian!
0 notes
Text
Vuosi -23
Perinteistä listailua kuluneen vuoden asioista, koska listat on kivoja. :D
Tänä vuonna toteutin haaveita, eli opiskelin avoimessa yliopistossa viestinnän perusteita. Muutenkin tein vapaaehtoisia opintoja ja keksin mihin kouluun haen ensi vuonna!
Pandemian jäljiltä päästiin pitkästä aikaa coneihin ja tänä vuonna kiersin Mushuconin, Kumman, Nekoconin, Traconin ja Matsuconin. Traconissa ja Matsuconissa suoritin nakkeilua ja oli kivaa nähdä pitkästä aikaa uusia ja vanhoja tuttuja.
KPOP-JULKAISUT
Tänä vuonna en ostanut lainkaan levyjä, en edes käytettynä. Kpoppiin liittyvien uutisten seuraaminen on jäänyt vähälle, eikä se haittaa yhtään. Viikottaiset recapit tms riittää aivan hyvin (silloin kuin muistaa lukea ne). :D
Seikkailin harrastuksen alkuaikoihin (2009-10) ja kuuntelin enimmäkseen jo hajonneiden ryhmien albumeita uudestaan oikein urakalla.
Alla tällä kertaa kolme lempparijulkaisua tältä vuodelta, olisi kai enemmänkin mutta nämä ovat jääneet erityisesti mieleen. Klikkaamalla nimeä pääset musiikkivideoon.
Woo!ah! - Rollercoaster
Cherry Bullet - Love in space
Dreamchatcher - Vision
ANIMET JA MANGAT
Tokyo Mew Mew 1. kausi (12 jaksoa)
Bubble (elokuva)
Love Live! Superstar (2. kausi, 12 jaksoa)
Ano Hi no Kanojo-tachi (8 jaksoa)
Build Divide: Code Black (12. jaksoa)
Cardcaptor Sakura (70 jaksoa)
Cowboy Bebop (26 jaksoa)
D4DJ First Mix (13 jaksoa)
Dennou Coil (26 jaksoa)
Garugaku (50 jaksoa)
Gochiusa Bloom (12 jaksoa)
Gochiusa Sing for you (OVA)
Kaijuu no Kodomo (elokuva)
Belle (elokuva)
Selection Project (13 jaksoa)
Shoujo Kageki Revue Starlight (12 jaksoa)
Yuuki Yuuna (kaudet 1-3) 24 jaksoa
I’m the villainess, so I’m taming the final boss (12 jaksoa)
Itsenäiseen opiskeluun ja lepoon keskittyminen mahdollisti myös enemmän aikaa harrastuksille. Oli kivaa uppoutua pitkästä aikaa kunnolla animesarjojen pariin! Katsomistani ehdottomasti huonoin oli Build Divide. Suosikeiksi nousi Dennou Coil, Sakura, Bebop ja Revue Starlight. Muita kivoja oli Selection Project ja D4DJ, D4DJ oli sen verran kiva että syöksyin myös rytmipelin maailmaan. Last Boss Villainess oli myös harvinaisen kiva ja suloinen, tykkäsin erityisesti. <3 Mangojen saralla luin lähinnä yksittäisiä pokkareita tai luin pitkiä sarjoja eteenpäin.
KIRJAT
Outi Papamarcos - Ja sitten tuli Trump
Kamilla Benko - Varjojen metsä (Frozen 2)
Johan Eklöf - Maailma ilman pimeää
Ujuni Ahmed - Tytöille, jotka ajattelevat toisin
Oona Pohjalainen - Kärsimyskukkauuteaddiktio
Tiitu Takalo - Memento mori
Anniina Mikama - Myrrys
Anne Leinonen - Elokuussa minä kuolen
Kati Marton - Angela Merkel
Mitja Mikael Malin - Kivet kannot tähdet kuuta
Raisa Omaheimo - Ratkaisuja läskeille
Tove Jansson - Kesäkirja
Riina Tanskanen - Tympeät tytöt
Victoria Schwab - Magian syvempi sävy
Haruki Murakami - Norwegian Wood
Antti Holma - Kaikki elämästä(ni)
Mukana myös muuta sarjakuvaa, mutten jaksa listata tähän kaikkea.
MUUTA
Uusittiin loppuvuodesta pitkästä aikaa Netflixin tilaus hetkeksi, joten bingasin Lohikäärmeprinssin uuden kauden sekä Carmen Sandiegon loppuun. Varsinkin Carmen oli hyvä ja suosittelen sitä lämpimästi.
Pelaan edelleen LLSIFiä, saa nähdä miten kauan peli pysyy hengissä kun uutisia SIF2-pelistä on julkistettu. Ainakin peliyhtiön jatkuva “powercreeping” vie iloa pelikokemuksesta, mutta D4DJn pelaamisesta oon tykännyt kovin.
Tein myös pari ompeluprojektia, kesämekon ja kietaisuhameen Matsuconiin. Kesämekko on vielä kesken, mutta enköhän askartele sen ensi vuodeksi valmiiksi.
Kokonaisuudessaan 2023 oli mukava. Toivottavasti 2024 on myös antoisa!
0 notes
Photo
Kausi 8, jakso 5/22
PEKKA ILOSUU
Nyt tylleröt kolo käymään kettuun JA SASSIA! #tisuomi #tisuomi2020
Veli Koo
Onko läheisyydenkaipuu vaihtunut halipulaksi? #tisuomi
Niko Ylä-Poikelus
Ihana riparimeininki yhteislauluilla! Houkutusten rippileiri? #tisuomi
#tissitwiitit#TIS#TISS#triptyykki#lavatanssit#kettu koloon#setämies#läheisyydenkaipuu#halipula#Rippileiri#houkutus#kiusaus#viettelys#tisuomi#tisuomi2020
2 notes
·
View notes
Text
joskus aina katon putouksen vanhoja kausia (ennen kun näyttelijät vaihtu) ja totean aina tuskaisesti itelleni et miksen ois voinu syntyy ees vaikka viittä vuotta aikasemmi ku en mä mistään mitään niin nuorena tajunnu. siis kyllähä mä ne kaudet katoin kaikki tokasta kaudesta lähtien (ekaa en koskaan nähnyt) ja nautein tietty mutta kun olin vuodesta 2011 eteenpäin 8 vitun vuotias. paskat mä mistään tajusin ku omistin korkeintaan neljä aivosoluu. ja nyt ku mul on niit aivosolui ainakin neljä enemmän ni kaikki o putoukses nii saatana paskaa etten ees uskalla kattoa. hyi helvetti oikeesti miks kaikki suomalaiset viihdeohjelmat on nykyää yks sama ohjelma. samoja naamoja näkee joka vitun nurkassa. eikä ne ees oo kivoja naamoja. mut enivei koska oon kovissa kivuissa ja nostalgiapärinöissä ni haluisin sanoo mu lempi asioita putouksesta ku ymmärrän niist nyt enemmän:
- usko eevertti. vitun kultanen hahmo. kehtaan jopa sanoo et putouksen paras hahmo ikinä (ja oikeastaa ainoo akun hahmo mist oikeesti pidin :D). omasta mielestä koko 2012 kausiki oli putoukse paras kausi. sil kaudel oli enite tykättävii hahmoi.
- antsku. ei ois vittu pitäny kattoo niit klippei juutubest. nyt rakastuin siihe uudestaan. vittu jussi vatane oli velho. oikeestaa ainoo jussin hahmo mist pidin :D.
- 2012 traileri Korttitalo. täydellinen traileri ja musiikkivideo kaikella tapaa. aivan ihana biisi ja ihanat hahmot.
- iinan molemmat nörttihahmot, jani-petteri ja jäbä leisson. jotenkin vaan tykkään niist paljon. jostai syyst ainoastaa iinan miespuoliset hahmot on menestyny :D.
mä en todellakaan halua vaappua menneisyydessä ja jatkaa elämää sillä kantilla että "ennen kaikki oli paremmin blaa blaa blaa", koska se on oikeesti aika vitun masentava ajattelutapa. mutku suomes ei vaa vittuu oo enää mitään hyvää. suomalaiset on perseestä. oon kuullu jossai sanonnan et suomi o euroopan amerikkalaisin maa. ja mä oikeesti nään tän kristallinkirkkaasti. jos putous (tai oikeestaa mikä tahansa muuki suomalaine viihdeohjelma) on oikeesti ollu joillai kanteil hyvä viime aikoin ni feel free to hmu koska en ite ainakaa jaksa uhrautua ja kattoa :D sen verran on mennyt usko tähän touhuun
15 notes
·
View notes
Text
I got tagged by @i-like-hockey-a-latte, thank you!!! ❤️
rules: put your entire music library on shuffle and list the first 10 songs
1. Jumala (Vain elämää kausi 7) - Cheek
2. Anorektinen skenaario - Heikki Kuula
3. Twin Skeleton’s (Hotel In NYC) - Fall Out Boy
4. All Because Of You - Sunrise Avenue
5. Captain America - Alan Silvestri (yes I listen to movie soundtracks)
6. Mercy - Muse
7. Satuprinsessa (Vain elämää kausi 6) - Samu
8. True Friends - Bring Me The Horizon
9. One Of The Drunks - Panic! At The Disco
10. Lähiöunelmii - Teflon Brothers
I don’t have saved music library on my phone or on my laptop, but I used my 2018 favourite songs- playlist on Spotify. Call me a rule breaker, I don’t care :D
tagging: @pikku-myy, @smileysepe and @lovemycanes
I don’t know if you’ve been tagged in this before, and you don’t have to do this if you don’t want to! And if you see this and haven’t been tagged in this, please do this if you want to ❤️
#this so my music taste#emo bands and finnish rap#but I wouldn't consider sunrise avenue as an emo band#and oh my god I love captain america and the winter soldier soundtrack#text post#tag game
2 notes
·
View notes
Text
Kirsi-kohupiimatäidisega pärg
KOOSTIS
35 g pärmi
3,5 dl piima
1 väike muna
1,25 dl suhkrut
1 tl soola
0.75 sl jahvatatud
kardemoni
9-10 dl nisujahu
1 dl sulatatud vöid
KOHUPIIMATÄIDIS
400 g kohupiima
1 dl suhkrut
1 sl vanillisuhkrut
2 sl vanillikastme pulbrit
1 sl sulatatud vöid
KIRSITÄIDIS
300 g külmutatud kirsse
1 sl suhkrut
1sl maisitärklist
PEALE
50 g valget sokolaadi
VALMISTAMINE
Hööru pärm käesoojas piimas vedelaks. Lisa lahtiklopitud muna, 1,25 dl suhkrut, maitseained ja pool jahust. Sega ühtlaseks. Lisa vähehaaval ülejaänud jahu ja sötku, kuni tainas eraldub kausi servadest. Lisa 1 dl sulatatud void. Lase rätiku all kahekordseks kerkida, u 1 tund.
Pane kirsid kastrulisse, lisa suhkur ja kuumuta, kuni kirsid pehmenevad. Lahusta tärklis väheses külmas vees ja nirista kirssidele. Kuumuta segades, kuni kirsisegu pakseneb. Lase jahtuda.
Sega kohupiima hulka suhkur, vanillisuhkur ja kastmepulber ning löpuks sulavoi.
Jaga tainas kolmeks tükiks, rulli need u 50-60 cm pikkusteks ja 8-10 cm laiusteks ribadeks. Määri tainaribadele kohupiimasegu nii, et ühest pikemast küljest jääb 3-4 cm vabaks. Tösta ühtlaselt peale kirsid. Keere tainaribad pikemast küljest alates kohupiimaga äärest rulli, suru otsad tihedalt kokku. Pöimi rullid palmikuks.
Aseta pärjana küpsetuspaberiga kaetud ahjuplaadile. Löika terava noa voi kääridega peale sisselöiked. Lase 20 minutit kerkida. Küpseta 200-kraadises ahjus 30-35 minutit. Vöta ahjust ja lase jahtuda. Sulata valge sokolaad vesivannil. Nirista pärjale ja lase tahkuda
0 notes
Text
Jukka Mallinen: Kuka menetti Venäjän?
Onko liberaalilla demokratialla toivoa Venäjällä, kysyy tietokirjailija ja kielenkääntäjä, Venäjän tuntija Jukka Mallinen. Vapaa Venäjä julkaisee Mallisen esseen yksinoikeudella suomeksi. Kirjoitus on ilmestynyt aiemmin ruotsiksi Nya Argus -lehden numeroissa 5-6/2021 ja 7-8/2021.
I
Vuosi 2020 alkoi Venäjällä autoritaarisuutta vahvistavista lakiuudistuksista. Poliittinen elämä muokattiin uudelleen uusvanhaan neuvostokuosiin.
Mutta vuoden lopulla tapahtui se, mitä oli pitkään odotettu. Eivät Litvinenkon ja Skripalien myrkytystapaukset eikä lento MH17:n alasampuminen purreet Putinin tefloniin. Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin myrkytys sai maailman lopulta arvioimaan putinismin uudella tavalla. Bellingcatin selvitys osoitti, että Venäjän valtion salainen myrkytysryhmä suoritti murhia järjestelmällisesti. Kremlin on valmistauduttava uuteen pakoteaaltoon. Putinista on tulossa uusi Ferdinand Marcos.
Navalnyin tapauksen myötä Venäjä on nyt repimässä alas viimeisetkin laillisuuden kulissit. Paljastui, että väkivaltakoneistoa edustavat ns. silovikit ovat ottaneet komennon koko vallan vertikaalissa maaseudulta Kremliin. Miten Navalnyin "kohtaamistaistelu" (Aleksandr Solženitsynin termi) päättyykin, Venäjän populistis-autoritaarisella mallilla ei ole enää vaatteita.
Taloudellinen, ulkopoliittinen ja sosiaalinen umpikuja tulee kriisiytymään. Eräs ennuste katsoo, että muutos tulee eksistentiaalisen kriisin seurauksena järjestelmän sisältä. Tämän arvion mukaan silovikkien joukosta kasvaisi uusi "gorbatšov". Navalnyi muistuttaa toimintatavaltaan Venäjän ensimmäistä presidenttiä Boris Jeltsiniä, ei Neuvostoliiton viimeistä johtajaa Mihail Gorbatšovia, jota puski romahdusten aalto; Jeltsin taas nousi romahduksen myötä.
Uusi Venäjä on tehnyt kiemuraisen matkan päätyäkseen samaan vanhaan neuvostokuosiin. Uudenvuoden puheessaan 1.1.1999 Jeltsin nosti esiin polttavat demokratian ja talouden ongelmat: "Venäjällä on edessään pitkä ja kivulias uudistusten kausi. Enää ei ole mahdollista hoitaa vain oireita, vaan huomio on kiinnitettävä ongelmien todellisiin syihin."
Kun Putin nousi valtaan, odotukset olivat korkealla. Helsingin Sanomat totesi, että Venäjä on nyt kehittymässä modernin johtajansa alaisuudessa normaaliksi valtioksi.
Jeltsinin poiminta seuraajakseen käänsi suunnan kuitenkin toisaalle. Venäjän tunnetuimpiin kuuluva nykykirjailija Viktor Jerofejev sanoi minulle kesällä 2006 Berliinissä PEN-kongressissa: "Entä jos 15 vuoden kuluttua natsi-Saksan sortumisesta Gestapo olisi ottanut Saksassa vallan? Venäjällä juuri näin on tapahtunut – KGB hallitsee nyt maata."
Neuvostojärjestelmä hajosi taloudelliseen, sosiaaliseen ja inhimilliseen umpikujaan. Neuvostojärjestelmä paljastui elinkelvottomaksi. Venäläisetkin olivat tyytyväisiä päästessään eroon raskaasta ja kalliista imperiumista.
Perestroikan lopulla kansan odotukset vapaudesta ja hyvinvoinnista olivat korkealla, mutta reformit puuroutuivat. 1990-luvun talousromahdus vei uskon – kansa oli kuolla nälkään. Demokratian kompromentoivat oligarkkien puhallukset ja politiikan rajut manipulaatiot.
Keskipakoisvoimat uhkasivat hajottaa maan. "Kova käsi" alkoi näyttää ainoalta pelastukselta. Silovikkisalaliitto otti maan haltuunsa ja menestyi jakamalla öljy- ja kaasubuumin tuottoja talouselämälle ja kansalle. Turvallisuuspalvelujen pitkä varjo osoittautui määrääväksi.
Englantilainen Venäjän asiantuntija Keir Giles perustaa kirjansa "Moskovan opit" teesille, että Venäjä on ennalta määrätty taantumukseen. Äärikonservatiivisilla erillisyyden ja ainutlaatuisuuden ajatuksilla onkin tukeva perusta Venäjän vuosituhantisessa historiassa.
On sanottu, että "Venäjän tuhatvuotinen narratiivi" (Putinin ilmaus) perustuu historiallisen mentaliteetin aggressiiviseen ekspansiivisuuteen. Tataarimongolien valta kasvoi imperiumiksi ja siitä Neuvostoliitoksi. Onkin kysytty, tuleeko autoritaarinen perinne Tšingis-kaanin mongolivallan despotiasta vai Bysantin autokratiasta. Tutkijat ovat löytäneet elementtejä molemmista.
Vaihtoehtoinen kehityspolku mongolien määräämälle Moskovan ruhtinaskunnalle olisi ollut Novgorod, kiinteässä yhteydessä Hansaliittoon ja Itämeren piiriin kehittynyt vapaa kauppias- ja viikinkitasavalta.
Taantumuksellisella Venäjällä on kuitenkin poikkeuksellisen vahva vastarinnan perinne kansankapinoineen ja kirjailijoineen.
Venäjä muistetaan toisinajattelijoista Andrei Saharovista ja Aleksandr Solženitsynista Anna Politkovskajaan ja Boris Nemtsoviin. 1800-luvulla kritisoivat valtaa niin Leo Tolstoi kuin vallankumoukselliset demokraatit Vissarion Belinskistä lähtien.
Katariina Suuri joutui karkottamaan valistuskirjailija Aleksandr Radištševin ja satiirikko Nikolai Novikovin haaveilemaan edistyksestä Siperiaan. Skismaatikko, esipappi Avvakum nosti kauppiassäädyn tukemana "vanhauskoisten" kansanliikkeen Moskovaa vastaan 1600-luvun puolivälissä. Keskiajalta on säilynyt vallanpitäjiä soimaava teksti "Daniil Vangitun rukous".
Venäjä on hätkähdyttänyt brutaaleilla uudistusprosesseilla, kuten Pietari Suuren aikana. Nämä pakkouudistukset on aina polkaistu käyntiin valtion eksistentiaalisen kriisin takia. Aikoinaan Pietari modernisoi Venäjää, koska maa oli niin heikentynyt ja jälkeenjäänyt, että naapurivallat suunnittelivat jakavansa sen keskenään.
Tällainen ylhäältä saneltu terroristisin keinoin toteutettu modernisaatio oli olemukseltaan myös Iivana Julman ja Stalinin ankara vallan keskittäminen. Näissä prosesseissa kansan osallistuminen oli estetty, kansalaisyhteiskunta sysätty marginaaliin.
Vastaavasti Turkissa osmani-imperiumi sortui jälkeenjääneisyyteen, ja modernisaatio oli välttämätön eksistentiaalisesta syystä. Siellä toteutettiin ehkäisevä modernisaatio, jolla vastattiin länsimaiden ylivoimaisuuden haasteeseen omaksumalla sen tiede ja teknologia.
Mustafa Kemal Atatürkin tasavaltalainen kansanpuolue modernisoi Turkkia, mutta pystytti samalla säätelemättömän valtakoneiston ja jakoi rikkauksia johtajille ja heidän liittolaisilleen. Tasavalta lisäsi vapauksia, mutta yhteiskunta pakotettiin uudistuksiin sen mielipidettä kysymättä.
Turkin vaihtoehdot olivat 1) kokonaisvaltainen modernisaatio eli läntisen mallin omaksuminen paitsi tekniikassa myös taloudessa, politiikassa ja kulttuurissa eli koko identiteetin "länsimaistaminen", ja 2) valikoiva modernisaatio, joka pyrki omaksumaan läntisen tekniikan ja samalla suojelemaan Turkin omaa osmani-imperiumin värittämää islamilaista perinnettä ja säilyttämään maan "autenttisena ja koskemattomana".
Nuorturkkilaiset halusivat säilyttää turkkilaisen ytimen ja perinteen, johon liberaali demokratia ei sovi. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin ja islamilaisen valtapuolueen nykyisetkin ristiriidat tulevatkin tästä ristiriidasta.
Sama linjariita on havaittavissa Venäjällä. Ristiriita yhtäältä kokonaisvaltaisen modernisaation ja toisaalta valikoivan ja estävän osittaisen modernisaation välillä on Venäjällä artikuloitunut klassiseksi länsimielisten "zapadnikkien" ja läntiset arvot torjuvien "slavofiilien" polemiikiksi Venäjän kehitystiestä. Sulautuminen lännen arvoihin vai niiden vastustaminen? Tästä on Venäjän intelligentsija vääntänyt ainakin Napoleonin sodista lähtien.
Osittainen modernisaatio on juuttunut Venäjällä ja Turkissa samantyyppisiin ongelmiin. On sanottu, että modernisaatio ei onnistu ilman kokonaisvaltaista yksilöiden ja ajatusmaailman vapautumista ja moninaisuutta (pluralismia).
Uudelle Venäjälle täyttä länsimaistumista ovat tarjonnneet demokraattipoliitikot Boris Jeltsinistä Boris Nemtsoviin. Taloudessa tätä kannattaa Aleksei Kudrinin ja Anatoli Tšubaisin ryhmä. Venäjän arvojen erillisyyttä painottava kansallismielisten ja silovikkien ryhmä toistaa slavofiilien teemoja.
Keir Giles muistuttaa konservatiivisesta vallankumouksesta, joka käänsi Venäjän 1990-luvun avautumisesta suurvaltašovinismiin. Tämä käsite tulee Saksan 1920-luvun historiasta. Analogia Versailles'in rauhan ja Weimarin tasavallan seurauksiin, kaaoksen uhkaan ja natsismiin tulee etsimättä mieleen.
Kansallismielisten populistien onkin Venäjällä helppo vedota kansalliseen traumaan ja revanssinhaluun. Neuvostoliiton hahmo jomottaa yhteisessä kansassa aavesärkynä.
Venäjän ja lännen vastakkainasettelun vuosisataista jatkumoa analysoinut Keir Giles perustaa kirjansa ajatukselle, että Venäjän tuhatvuotinen olemus on muuttumaton taantumus ja aggressiivisuus. Tämä on tietysti essentialismia, ellei peräti metafysiikkaa.
Ristiriitaisesti Giles mainitsee Venäjän historian syklisyyden, pitkäaikaisen taantumuksen ja hetkellisen avomielisyyden kiertokulun. Moskovan suuriruhtunaskunnasta lähtien on ajauduttu vallankumouksellisesta muutoksesta luhistumiseen, sekasorron aikaan eli smutaan, ja siitä brutaalin lujittumisen ja keskittämisen seurauksena uuteen pitkälliseen pysähtyneisyyteen. Venäjän olemus ei siis olisikaan taantumus, vaan tämä sykli ja noidankehä.
Lyhyitä liberalisoitumisen kausia onkin aina seurannut sortava ja riidanhaluinen reaktio. Aleksanteri III perui Aleksanteri II:n uudistukset kuten Putin Jeltsinin yritykset. Nikolai I:n valtiollisesta jääkaudesta päästiin Aleksanteri II:n reformiaikaan vasta Krimin sodan tappion ja Nikolain kuoleman jälkeen.
Omistamisen muoto ja olosuhteet ovat tärkeä Venäjän dynamiikkaa selittävä tekijä. Kansanomainen käsitys omaisuudesta tuntuu periytyvän Tšingis-kaanilta, joka omisti rajoituksitta alamaisensa omaisuuden ja hengen.
Vastaavasti Moskovan suuriruhtinaat antoivat suosikeilleen lahjoitusmaita, mutta epäsuosioon joutuneilta vietiin paitsi manttaalit myös pää hartioilta. Tästä Giles leikkaa kymmeneen pikkuvirkamieheen, jotka istuivat majuri Putinin työtovereina Dresdenin residentuurassa tai Pietarin kaupunginhallituksessa ja hallinnoivat nyt öljy-, kaasu- ja aseteollisuuden läänityksiä.
Omaisuuden turva kehittyi 1800-luvulla, mutta päättyi lokakuun vallankumoukseen. Se ei ole vieläkään vahvistunut: Putin suoritti öljy-yhtiö Jukosin perustajalle Mihail Hodorkovskille "raskulatšivanijen", kulakkien omaisuuden pakkoluovuttamisen. Jukosin ryöstö sementoi yksinvallan, joka oli pantu alulle Boris Berezovskin ja Vladimir Gusinskin mediaimperiumien haltuunotolla kesällä 2000.
Hodorkovskin näytösoikeudenkäynti siirsi Venäjän "oikeuslaitoksen" avulla silovikkivaltaan. Virkamiehistö ja oligarkit saivat väkevän ja kansan rakastaman esimerkin. Despotismi palasi ja itsenäinen omistajaluokka tunsi pistoolin ohimollaan.
Normaalit markkinat ja kulutustavaratuotanto eivät ole ohjanneet Venäjän teollistumista. Pietari Suuri loi komentotalouden ukaasein dominoivan valtiollisen sotateollisuuden, tykkitehtaat ja sotalaivatelakat.
Stalinilla oli suuria menestyksiä teollistamisessa ja sodankäynnissä. Mutta tässä piili umpikuja, koska markkinamekanismi oli kielletty, komentotalous jäykisti aineellisen ja henkisen yritteliäisyyden.
Niin ei Neuvostoliiton maineikkaan perustutkimuksen soveltaminen tuotantoon onnistunut eikä maa pystynyt digivallankumoukseen toisin kuin Yhdysvallat Piilaaksossa.
Akateemikko Andrei Saharov uskaltautui kerran kysymään Stalinin salaisen poliisin johtajalta Lavrenti Berijalta, miksi Neuvostoliitto laahaa teknologisesti jäljessä USA:sta. Berija selitti: "Meiltä puuttuu toimiva tutkimus- ja kehityssektori, samoin tuotanto. Meillä kaikki on yhden toimittajan, Elektrosilan varassa. Amerikkalaisilla on satoja yhtiöitä, joilla on kaikilla omat tuotantotilat."
Neuvostoliitolla oli huippusaavutuksia avaruus- ja ydinteknologiassa kuten nyky-Venäjällä vakoilu-, trollaus- ja hakkeriteknologiassa. Kuitenkin high tech on jäänyt kehittymättä.
Öljyn hinnan hypätessä Putinin kaudella pilviin vahvistui saudiarabiasoituminen. Öljy- ja kaasupiikki aiheutti deindustrialisaation ja käänsi talouden laadulliset mittarit alaspäin. Vuodesta 2008 ja erityisesti 2014 lähtien ovat Venäjän talouden määrällisetkin tunnusluvut sakanneet.
Venäjän nykyhallinnon valta lepää öljy- ja kaasutalouden sekä strategisten yhtiöiden (ydinase- ja teknologiayhtiö Rosatom, valtiota lähellä olevat pankit) varassa. Oligarkkitalous ei ole viimeisen 20 vuoden aikana kyennyt uudistumaan vaan se on jähmettynyt nykyisen valtiojohdon ympärille. Samalla valtaa on ylläpidetty yhä aggressiivisemmalla ulkopolitiikalla, jolla on lietsottu kansallismielisyyttä.
Johtuuko talouden yksipuolisuus raaka-ainekirouksesta vai peräti historiallisesta kansanluonteesta? Šokkiyksityistäminen ei Venäjällä toiminut toisin kuin Baltian maissa. Kun perestroikan myötä kolhoosilaiset saattoivat ottaa haltuunsa viljelysmaata, Baltiassa kolhoosit hajosivat heti itsenäisiksi farmeiksi. Venäjällä sen sijaan vain harvat ryhtyivät farmareiksi, ja he kituuttavat byrokratian ja kolhoosikateuden puristuksessa. Maalaiset haluavat pysyä kolhoosin paternalistisessa hoivassa.
Myös pieni ja keskisuuri yrittäminen on vaikeuksissa. Byrokratia ja korruptio sekä oikeusvaltion puuttuminen kuristavat niitä.
Maailma huokaisi helpotuksesta, kun maailmanvaltaan pyrkinyt Neuvostoliitto hajosi, vieläpä rauhanomaisesti, mikä oli todellinen ihme. Odotukset olivat korkealla, kun uudelle Venäjälle markkinoitiin liberaalia demokratiaa. Länsimaisia asiantuntijoita tulvi maahan. Venäjän modernisaation tutkijoita parveili, yhteistyöprojekteja nousi kuin sieniä sateella. Suomestakin touhuttiin monenlaisia byrokraattivetoisia projekteja, joiden tulokset jäivät olemattomiksi.
Perestroikan into demokratiaan ja markkinatalouteen sortui hyperinflaatioon ja šokkiuudistuksiin. Jegor Gaidarin ja Anatoli Tšubaisin yksityistämisohjelma oli sinänsä järkevä ja jopa ainoa mahdollinen, mutta kansankapitalismia ei Venäjälle syntynyt. Politiikalla ei ollut intressiä tukea yritteliäisyyttä, kun suuret rahat liikkuivat raaka-aineissa. Yksityistämisvoucherit kulkeutuivat nopeasti oligarkkien käsiin. Pettymys oli ankara, yhteinen kansa oli tyytyväinen, kun jäi edes henkiin.
Niin valui perestroikan aikainen kansalaisaktiivisuuden leimahdus tyhjiin muuttuen pettymykseksi. Demokraateista tuli kansan suussa "dermokraatteja" (suom. paskakraatteja). Valtion omaisuutta kahmineet entiset neuvostobyrokraatit olivat helpottuneita vapautuessaan "demokraattisesta romantismista", olihan kansasta piiskattu demokratiahaaveet sekasorrolla ja nälällä. Ankara järjestys näytti takaavan leivän.
Neuvostoajan kokemus predestinoi väestön populismiin kallistuvat asenteet. Kansa ei uskonut, että instituutiot ovat heidän puolellaan ja suojelevat heitä. Ei enää toivottu, että rakenteet olisivat uudistettavissa demokraattisella politiikalla.
Toisaalla Itä-Saksa ja Chile vapautuivat diktatuurista, vaikka Saksassa sen aavesärkynä jatkavat äärioikeistolainen AfD ja kommunistien perillinen Die Linke. Näissä maissa oli säilynyt instituutioita ja aktiivisuuden perinteitä. Niihin vaikutti kansainvälinen paine, Saksassa ja Japanissa myös ohjelmallisesti liberaali amerikkalainen miehitys.
Venäjällä taas kansa mobilisoitui perestroikassa vain hetkeksi ja väsähti heti. Ei ollut riippumattomia intressejä eikä omistajia, ei yhdistyskenttää, joka olisi rajoittanut vallankäyttöä. Yksityistäminen ja talousuudistus eivät taanneet laajaa ja legitiimiä resurssien jakoa.
Autoritaarisen johtajan ja populismin viettelys oli ylivoimainen. Historialliset fundamentaalit eli Venäjän vuosisatainen paternalismi maaorjuudesta lähtien saivat yliotteen superinflaation aikana. Jo Machiavelli totesi, että "epätoivossaan rahvas … keskittää kunnioituksensa yhdelle henkilölle ja tekee hänestä ruhtinaan, että hän hallitsijan ominaisuudessa kykenisi suojelemaan rahvasta".
Uuden Venäjän historia vuodesta 1993 on olemukseltaan jana kansanvallan loukkauksia, jotka jäytivät politiikan uskottavuutta. Parlamentin ampuminen tykistöllä ja siihen liittyvät katutaistelut vuoden 1993 lokakuussa sisälsi perustuslain loukkauksen elementtejä. Se oli tietysti myös Jeltsinin ainoa mahdollisuus jatkaa uudistuspolitiikkaa. Sen päälle runtattiin brutaalisti uusi presidenttivaltainen perustuslaki.
Vuonna 1996 Jeltsinin suosio oli aallonpohjassa. Kommunistipuolueen johtaja Gennadi Zjuganov olisi voittanut vaalit kirkkaasti. Mutta oligarkit, mediaväki ja liberaali yleinen mielipide yhdistivät voimansa räikeään vaalimanipulaatioon. Pelottelua ja parjausta käyttäen ja suurella rahalla Jeltsin runnottiin toiselle kaudelle. Samaan pakettiin solmittiin ohjelma, jossa lainaa myönnettiin osakkeita vastaan. Näin varallisuus keskitettiin oligarkeille, mikä kompromentoi uudistukset.
Toimittaja Valeri Panjuškin sanoo, että liberaali kansalaisyhteiskunta hyväksyi vuoden 1996 presidentinvaaleissa epädemokraattisen manipulaation ja sai myöhemmin maistaa omaa lääkettään Putinin marssiessa valtaan vuonna 2000.
Turvallisuuspalveluja ei uudistettu ja demokratisoitu. Poliitikot luulivat voivansa käyttää niitä hyväkseen, kuten Pietarin pormestari Anatoli Sobtšak Putinia, mutta turvallisuuspalvelut käyttivätkin poliitikkoja hyväkseen. Niillä oli yhä laaja toimintavalta salamurhiin ja kansalaisten vakoiluun.
Kaoottinen 1990-luku herätti väkevät historialliset muistot "feodaalisesta hajaantuneisuudesta". Narratiivi toisteli ainaista pelkoa: tataarimongolien iestä, sekasorron aikaa eli smutaa, kansalaissotaa 1918-1920. Niitä vastaan harjoittivat ruhjovaa politiikkaa niin Iivana Julma, Pietari Suuri kuin Stalinkin.
Jälleen oli keskusvallan ote heikennnyt 1990-luvulla, hajoamistendenssit ja poliittinen keskipakoisvoima vahvistuivat. Paitsi Pohjois-Kaukasia myös Tatarstan oli lähdössä. Kuvernöörit olivat puoli-itsenäisiä "udeljnye knjazhki", paikallisia feodaalisia pikkuruhtinaita. Kummisedät, oligarkit ja mafiosot vahvistivat hajaannusta.
Putinin ja KGB:n oli helppo ottaa maan talous ja valtion turvallisuuskoneisto haltuunsa, koska ne lupasivat estää maan hajoamisen: maan yhtenäisyyden pelastaa vain raaka vallan keskittäminen.
Ensimmäinen Tšetšenian sota vahvisti militarisaatiota. Toisessa Tšetšenian sodassa militarisaatio sitten voitti: maahan julistettiin salainen poikkeustila ja silovikit marssivat valtaan.
Putinin aloitus haluttiin julistaa "pragmaattiseksi", koska hän vei läpi talousreformeja. Ei ole tiedossa, mikä tällöin oli hänen suhtautumisensa kokonaisvaltaiseen modernisaatioon. Kuitenkin hän edisti alusta pitäen järjestelmällisesti KGB:n salaliittoa ottamalla ensi töikseen televisiokanavat Kremlin komentoon ja sitten Hodorkovskin näytösoikeudenkäynnissä valtavat omaisuudet.
Varovasti hän vahvisti autoritaarisuutta ja toteutti käännöksen aggressiiviseen etupiirejään dominoivaan ulkopolitiikkaan. Putin on palauttanut Venäjän sotilaalliseksi ja ideologiseksi mahtitekijäksi. Hän on panostanut pehmeän voiman instrumentteihin, kuten Kremliä myötäileviin televisio-, radio- ja somealustoihin, joita Moskova on harjaantunut taitavasti hyödyntämään peitetyissä disinformaatio-operaatioissaan, toteaa professori Michael McFaul Foreign Affairs -lehdessä.
Putinin hallinto on perustanut lukuisia valtiolle alisteisia organisaatioita ja näennäisesti yksityisiä turvallisuusjoukkoja ulkomailla. Niihin kuuluvat pahamaineinen "trollitehdas" Internet Research Agency, yksityinen Wagner-sotilasyhtiö, Kansallisten arvojen suojelusäätiö, Suvereenin kehityksen kansainvälinen toimisto (IASD) sekä Vapaan tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön järjestö (AFRIC).
Putinin toimintaa ohjaa selvä vanhaortodoksinen liberalismin, demokratian ja lännen vastainen ajattelu. Hän suuntautui kohti antiliberaaleja, nationalistisia ja ortodoksisia arvoja, McFaul sanoo.
Valtakautensa kymmenen ensimmäisen vuoden aikana hän paneutui noiden arvojen edistämiseen tukahduttamalla demokraattisia käytäntöjä ja liberaaleja ajatuksia, alistamalla median valtion kontrolliin, kirjoituttamalla Venäjän historiaa uusiksi ja liehittelemällä maan ortodoksista kirkkoa. Toisen vuosikymmenensä kuluessa hän paneutui antiliberaalien arvojensa edistämiseen ulkomailla.
Messianismiin vivahtavan "Kolmannen Rooman" linjansa Putin on nyttemmin tehnyt julkiseksi nostamalla maansa konservatiiviseksi suurvallaksi, joka esiintyy maailman kristillis-fundamentalistisena arvojohtajana. Hänelle Venäjän imperiumin ydin on konservatiivinen ja autokraattinen.
Imperialistisia vaistoja kuvastaa hänen näkemyksensä Neuvostoliitosta: sen hajoaminen oli hänen sanoin "1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi."
Venäjä on ydinasevaltio ja aggressiivinen geopoliittinen vaikuttaja, mutta sen voima talousmahtina hiipuu. Näyttävät ulkopoliittiset repäisyt peittelevät sitä, että Putin on ohjannut maan eristykseen. Muodollisuuksiksi ovat jääneet Euraasian unioni, Kollektiivinen puolustusjärjestö sekä Venäjän ja Valkorutenian[1] valtioliitto. Aito integraatio entisen Neuvostoliiton alueella on jäänyt saavuttamatta.
Maan suuret resurssit on tuhlattu sotilaalliseen varustautumiseen ja selkkauksiin. Ne ovat pois väestön sosiaaliselta ja taloudelliselta kehitykseltä eli maan kestävältä lujittumiselta.
II
Tiukka keskittäminen ja kuri vetosi Venäjän eliittiin, joka sai kokea pelastavan öljy- ja kaasubuumin. Öljyrikkaudet takasivat elintason nousun, vakauden ja järjestyksen. Petrostrategia kaasuputkineen lupasi Venäjälle saneluvallan Euroopassa. Valikoiva ja estävä modernisaatio näytti etenevän vastustamattomasti.
Kuitenkin Krimin anschlussin vuosi 2014 merkitsi Venäjälle yllättävää käännekohtaa ja lopullista eroa valistuksesta, toteaa tunnettu politiikan tutkija Kirill Rogov. Putinin hidas mutta johdonmukainen suuntaus yhteenottoon lännen kanssa kulminoitui Krimin kriisiin. Tämä taitekohta varmisti Venäjän paluun sen vuosisataiseen erilliskäytävään.
Putinin Venäjä oli lisännyt suuresti vaikutusvaltaansa öljy- ja kaasuprojektien avulla vuodesta 2000 lähtien. Korkeilla petrohinnoilla venäläiset olivat kolonialisoimassa Espanjan, Italian, Kreikan, Kyproksen, Saksan, Slovakian, Unkarin jne. Ylivalta Euroopassa häämötti, varsinkin kun Donald Trump kiihdytti "Amerikan vuosisadan" auringonlaskua.
Krimin liittäminen Venäjään tuhosi kuitenkin Moskovan Eurooppa-strategian. Ilman sitä se olisi saanut hienon mahdollisuuden käyttää hyväkseen Euroopan ja Yhdysvaltain konfliktia. Silovikit olisivat solmineet ylivoimaisena osapuolena liiton Euroopan establishmentin kanssa. Venäjä olisi jatkanut unitaarisena valtiona, joka hallitsee täysin depolitisoitunutta väestöä. Se olisi syventänyt geopoliittista liittoa, riistänyt heikkoa Eurooppaa.
Nyt päälle jyrähti eristyminen ja boikotti, jotka eivät mene ohi muutamassa vuodessa. Vuoden 2014 seuraukset merkitsevät hyödyn menettämistä koko 15 vuoden putinilaisesta voimistumisesta. Se oli peruuttamaton historiallinen valinta, sanoo Rogov: yhteiskunta menetti tulevaisuuden näkymät sadaksi vuodeksi eteenpäin. Venäjä on nyt pakotteiden kohteena, kauppa ja matkailu kituvat, lähialue- ja muu yhteistyö on loppu.
Läntiset analyytikot pitävät Putinin Venäjää langenneena enkelinä, joka on sortunut eurooppalaiselta kehitysradaltaan ja jämähtänyt vanhaan autoritaarisuuteen.
University College Londonin valtiotieteiden tohtori Vladimir Pastuhov sanoo kuitenkin, että käännös itään on luonnollinen kehityskulku ja sillä on syvät historialliset syyt. Venäjä teeskenteli 30 vuotta, mutta nyt se on riisunut länsimaiset hetaleet. Maa palasi omaksi itsekseen. Putinismi on mediaani-Venäjä.
Pastuhovin mielestä Venäjän patriarkaalinen kulakkimentaliteetti tuottaa sen taantumuksellisen olemuksen (essentian). Sen kokonaisuuden muodostavat elementit ovat eliitin ja aateliston messiaaniset haaveet ja kansan maaorjamaisuus.
Venäjä alkoi vuonna 2020 ylpeillä autoritaaris-neototalitaarisesta todellisuudestaan, lakkasi häpeilemästä ja ryhtyi harjoittamaan avointa väkivaltaa. Aasialaisessa maassa legalismi on silmänlumetta, putinilainen valtio on häpeämätöntä laittomuutta. Poliisivaltion nihilismi on hallinnon metodi, jota parhaiten kuvastaa Putinin hymähdys Navalnyin myrkyttämisestä: "Jos olisimme halunneet, olisimme niin tehneet".
Pastuhov näkee syyn valistuksen vastaiseen käännökseen sulamattomassa pikkuporvarillisessa kulakkiklusterissa. Tämä alkeellinen sosiaalinen muodostuma on estänyt Venäjää kerta kerran jälkeen poistumasta taantumukselliselta radaltaan – niin nytkin. Valistunut intelligentsija, joka käsittää 15 prosenttia väestöstä, ei riitä edistyksen voittoon.
Venäjän taantumus perustuu siis patriarkaalisen talonpoikaiston perinteeseen. Putin nojaa pikkuporvarillisen massan lojaalisuuteen. Sen intressien raja on oma kylä; se samaan aikaan sekä jumaloi että vihaa vallanpitäjiä, koska nämä rohmuavat kaikki omaisuudet.
Kirjailija Mihail Berg toteaa teoksessaan "Kirje presidentille", että putinismi myötäilee kolhoosilaisia, joiden mentaliteetti hallitsee myös suurkaupunkien nukkumalähiöitä. Tästä varoitti jo neuvostokirjailija Maksim Gorki kommentoidessaan bolševikkikumousta:
"Vallankumouksen teki joukko älymystöä, jota johti muutama tuhat sen kasvattamaa työläistä, ja tästä vallankumouksesta tuli aura, joka on kyntänyt ympäri koko kansan massan niin, että talonpoikaisto tuskin voi palata vanhoilleen, ainiaaksi sortuneisiin elämänmuotoihin. Kuten juutalaiset, jotka Mooses johti Egyptin orjuudesta, kuolevat pois Venäjän kylien puolivillit, tyhmät, raskaat ihmiset – ne lähes pelottavat ihmiset … Ne korvaa uusi heimo – koulutetut, viisaat, aktiiviset ihmiset. Mutta mielestäni tämä ei ole "armas ja sympaattinen Venäjän kansa", vaan tämä on … epäluuloinen ja välinpitämätön kaikkea kohtaan, mikä ei liity suoraan sen tarpeisiin … Se on epäluuloinen uuden elämän rakentajia, älymystöä ja työläisiä, kaikenlaisten kapinoiden ja levottomuuksien lietsojia kohtaan."
Gorki siis piti aktiivista kulakkiluokkaa valistuksen ja demokratian vastaisena. Kreml tietää tämän, 15 prosenttia älymystöä voidaan unohtaa. Menestys on taattu, kun myötäillään massan ennakkoluuloja ja sivuutetaan poliittiset kilpailijat.
Mutta Pastuhov varoittaa, että kuuliainen ja muovailtava talonpoikaismassa on vallanpitäjille vaarallisempi kuin pelätty "värivallankumous". Sen mentaliteetti on "tšornyi peredel" — "musta uusjako", kaoottinen ryöstelevä ja raiskaava kansankumous, jossa kartanot palavat ja tilanherrat hirtetään kirsikkapuiston puihin.
Venäläinen pikkuporvarillisuus on sosiaalinen suo, sanoo Pastuhov – se on vain joko puolesta tai vastaan. Eilen juhlittiin Romanovien dynastian 300-vuotisjuhlia, tänään teloitetaan tsaariperhe. Eilen 86 prosenttia äänesti Neuvostoliiton "uudistetun liiton" puolesta, tänään hajotettiin Neuvostoliitto. Putinin Venäjällä ei ole ulospääsyä tästä, sillä modernisoitunutkin talonpoikaisto uhkaa tuhoisalla "mustalla uusjaolla".
Jo Aleksandr Puškin kutsui vallankumousta "julmaksi ja säälimättömäksi venäläiseksi mellakaksi". Nikolai I totesi, että hallitus on Venäjällä ainoa eurooppalainen.
Niin Putinin valtakoneisto tuntee nyt vaistomaisesti, että lanka palaa taas. Sodan pitkittynyt raskas taakka tai pitkällinen kylmä sota saa kansan selän katkeamaan, kuten aina ennenkin Venäjän historian käännekohdissa.
Pastuhov sanoo, että todellinen vaara hallinnolle on uusi Stenka Razinin tai Jemeljan Pugatšovin kaltainen kapinajohtaja. Tätä hallitus pelkää, tähän hallitus varautuu lainsäädännöllisesti ja kansalliskaartia varustamalla.
Viime vuonna hyväksytyt repressiiviset lait syrjäyttävät perustuslain takaamat kansalaisvapaudet. Nyt vallitsee tiukka järjestys, jonka raoista pilkistää suuri epävarmuus ja eksistentiaalinen kriisi. Pysähtyneisyys on Venäjällä aina lauennut suunnanvaihtoon "kovan käden" hallitsijan kuoltua.
Putinin tulevaisuuden suunnitelmista ei ole tietoa, vaikka hän muutti perustuslakia siten, että voi jatkaa maan johdossa vuoden 2024 jälkeen. Hänen olisi täytynyt oppia, mihin neuvostojohtaja Leonid Brežnevin pysähtyneisyys johti. Mutta hän pelkää syystä elämää vallan menettämisen jälkeen.
Putinin teflonpinta alkaa rakoilla. Luottamuksen rapautuminen on ilmeistä, toteavat sosiologit. Venäläiset tuntevat syvää epäluottamusta valtiota kohtaan. Väestö ei enää luota mihinkään, mitä valtio tekee tai sanoo. Kansa on tullut entistä kriittisemmäksi vallanpitäjiä kohtaan koronakriisin kehnon hoitamisen takia.
Aineellisten olojen jyrkkä heikkeneminen synnyttää levottomuutta, joka Venäjällä aina on ryöpsähtänyt äkkiarvaamatta. Väestön kärsivällisyys ja valmius tinkiä elintasostaan on vahva, mutta kun mitta tulee täyteen, seuraukset ovat tuhoisat. Ylisuuret sotilasmenot ovat viime vuosisadalla kaksi kertaa laukaisseet valtiollisen romahduksen.
Putin lähipiireineen pelkää Valkorutenian protestien leviävän Venäjälle. Navalnyin tapaus osoittaa hallinnon heikkouden.
Paniikkia kuvastaa oppositiota vastaan käytettävät ennaltaehkäisevät rajoitustoimet. "Ulkomaisiksi agenteiksi" voidaan julistaa jopa yksityishenkilöitä, ja mielenosoitusten järjestämisestä tehtiin entistä hankalampaa. Putin allekirjoitti lain verkkopalvelujen — Facebookin, Twitterin ja YouTuben — estämisestä. Sosiaalista mediaa kahlitaan, lisää valtuuksia annetaan FSB:lle ja kansalliskaartille.
Putin on laittanut viime aikoina vireille muitakin jatkonsa kannalta tarpeellisia lakeja, muun muassa syytesuojan entisille presidenteille.
Kuinka suosittu presidentti todellisuudessa on? Putinin kannatusluvut ovat alhaisimmat kuin koskaan 2000-luvulla. Nyt kansansuosio on romahtanut vuodentakaisesta 47,4 prosentista vain 31,7 prosenttiin. Kannatuksen lasku ei johdu pelkästä koronaepidemiasta, vaan kyse on pidemmästä trendistä. Sen taustalla on epäsuosittu eläkeiän nostaminen ja elintason lasku.
Yhteiskunta on repeytynyt kahteen yhtä suureen osaan. Hallinnon vastustajia on vähemmän kuin kannattajia, mutta ero ei ole enää mittava. Oppositio ei ole enää lukumääräisesti marginaalinen joukko, mutta se on hajanainen, heikko ja voimaton. Ratkaisevia tekijöitä ovat ikä ja suhde valtioon.
Julkisella sektorilla työskentelevät ja televisiota katsovat kansalaiset tukevat hallintoa. Nuoremmat, tapahtumia internetistä seuraavat ja yksityisellä puolella elantonsa ansaitsevat taas ovat usein tyytymättömiä nykyjohtoon. Venäjällä on nähty suhteellisen paljon mielenosoituksia kuten erilaisia ympäristönsuojeluun liittyviä protesteja ja Venäjän Kaukoidässä sijaitsevan Habarovskin mielenosoitukset.
Pohjimmainen syy protestimielialaan on yksilön vieraantuneisuus. Venäläiset kärsivät epätasa-arvoisuuden tunteesta: vallanpitäjät loukkaavat koko ajan heidän ihmisarvoaan.
Syksyn 2011 mielenosoitusten aikaan puhuttiin, että putinilainen vakaus on syönyt eväänsä loppuun ja nyt voisi alkaa reformisykli — jopa onnistuen, toisin kuin Jeltsinin kaudella. Toimittaja Jarmo Koponen odotti silloin vallan vaihtumista: "Olin vakuuttunut syksyllä 2011 Venäjän muutoksesta. Tuolloin uskottiin — noustiin kaduilla. Pian varoitettiin ja peloteltiin. Murhattiin Nemtsov, miehitettiin Krim. Kierros kierrokselta meni yhä mahdottomammaksi."
Umpikujan merkit ovat selvät. Autoritaarinen ja byrokraattinen keskittäminen uhkaa jähmettää maan. Moderni talous tarvittaisiin sotilaallisen mahdin rinnalle, mutta talousreformit uhkaavat valtamonopolia. Kokonaisvaltaiseen strategiseen ajatteluun kykenemätön silovikkivalta estää uudistukset.
Eufemismilla "huono bisnesilmasto" viitataan vallitsevaan korruptioon, byrokratiaan, rikollisuuteen ja valtiolliseen reidaukseen (viranomaisten avulla suoritettuihin yritysvaltauksiin).
Nyttemmin Venäjä jää jälkeen jopa muista Euraasian talousunionin maista. Ei ole joustavuutta, luovuutta, innovaatioita ja hyvinvointijärjestelmää. Hallinnon strategiat ovat heikkoja ja avuttomia, poliittiset ohjelmat koostuvat toiveajattelusta ja jäävät toteuttamatta.
Putin sanoi Valdai-foorumissa vuonna 2013 mahtipontisesti: "Tämä on ehdoton prioriteettimme. Euraasian integraatio on koko Neuvostoliiton jälkeensä jättämän alueen mahdollisuus tulla globaalin kehityksen itsenäiseksi osaksi. Muuten se tulee jäämään Euroopan ja Aasian takamaastoksi."
Tämä haavekuva on paljastunut tyhjäksi pullisteluksi ja itsepetokseksi. Talousnumerot kertovat armottomasti — takamaasto häämöttää Venäjälle.
Kaiken lisäksi käännös itään on ajamassa Venäjän teknologiseen ja taloudelliseen riippuvuuteen Kiinasta. Kiinalaiset suuryritykset valtaavat aktiivisesti Venäjän markkinoita ja pakottavat sen osaksi digitaalista Pax Sinicaa. Venäjän valtiolliset energiajätit tekevät yhteistyötä kiinalaisten valtionyritysten (esim. CNPC, Sinopec ja Silk Road Fund) kanssa. Venäjän talous on jäämässä teknologisesti Kiinan alusmaaksi.
Erityisesti dynaamisemmat yksityiset teknologiayritykset kuten Huawei ja Alibaba imevät Venäjän teknologiseen Pax Sinicaan. Länsipakotteet nopeuttavat tätä kehitystä. Yhteistyösopimus Euraasian talousliiton ja Kiinan "uuden silkkitie" -hankkeen (engl. Belt & Road Initiative) välillä solmittiin vuonna 2015; vuosi myöhemmin solmittiin sopimus bilateraalisesta innovaatiovuoropuhelusta. Moskova ja Peking julistivat vuodet 2020 ja 2021 yhteistyön vuosiksi tieteen, teknologian ja innovaatioiden alalla painopisteinä biotekniikka, tekoäly ja robotiikka.
Ajautuminen riippuvaiseksi aasialaisesta Kiinasta ei varmaan sovi Venäjän itsetunnolle ja identiteetille. Tämä liitto on täynnä epäluuloa kummaltakin puolen.
Reformien paine on Venäjällä tänään massiivinen. Eksistentiaalinen kysymys muuttuu yhä polttavammaksi. Venäjän tiedeakatemia on valittanut, että Venäjä uhkaa jäädä pysyvästi sivuun nykyaikaisesta kehityksestä.
Olisiko nyt uuden reformisyklin aika? Uudistusagendaa pitävät näkyvästi esillä talousliberaalit kuten Aleksei Kudrin, joka on lähtenyt uudistamaan maata tarjoamalla oikeuslaitoksen reformia. Demokratian ja reformien suhde on monimutkainen — pysähdytäänkö puoliväliin autoritaariseen uudistukseen? Oppositiovoimilla olisi oltava selkeä ohjelma — mihin uudistuksiin käyttää valtaa? Muussa tapauksessa maata uhkaa anarkia.
Venäjällä demokratiaa ei pidetä kovin tärkeänä, mikä varmaan kuvastaa kansakunnan historiallista kokemusta. Venäläisistä alle puolet kokee demokratian tärkeänä. Vuosina 2005-2009 demokratiaa piti tärkeänä hieman yli 54 prosenttia. Demokratian tarve on venäläisten keskuudessa maailman alhaisinta, ja se on laskenut viimeisen 10 vuoden aikana hieman yli 10 prosenttia.
Turkki on toinen maa, jossa demokratian kysyntä on viimeisen vuosikymmenen aikana laskenut nopeimmin — yli 30 prosenttia.
Keir Giles onkin pessimistinen Venäjän demokratialiikkeen suhteen, vaikka myöntää, että keväällä 2018 teinikapinaan lähtenyt nuorin sukupolvi on erilainen, peloton ja vapaudenahne. Sosiologi Lev Gudkov ennustaa laajoja radikaaleja protesteja yhden sukupolven kuluttua. Länsimainen vapaan kansalaisen idea on vahvistumassa nuoren polven ja luovan luokan keskuudessa. Tämä prosessi muuttaisi Venäjän pysyvästi.
Venäjän historiassa yleensä vasta autokraatin kuolema on tehnyt muutoksen mahdolliseksi. Käännettä on edeltänyt avoin valtataistelu ja uuden vahvan johtajan ilmestyminen.
Nyt vaihtoehtoina ovat joko liberalisointi tai vielä diktatorisempi pysähtyneisyys. Jos Putinin hallinto kaatuu, tuleeko tilalle varsinainen hirmuvalta, kuten pelotellaan?
Strateginen osa Venäjän uudistuksia on laillisuus ja omaisuuden suoja. Kudrin onkin pitkäjännitteisesti toiminut niiden vahvistamiseksi ja peruskäsitteiden juurruttamiseksi. Tšubaisin ryhmää ei ole poistettu poliittisesta järjestelmästä, vaan sitä ilmeisesti pidetään reservissä. Tämä on ilahduttavaa potentiaalisen muutoksen kannalta.
Keskeinen rooli liberalisoitumisessa on yrittäjäluokalla, keskiluokalla. Pieni ja keskisuuri yrittäminen on demokratian ja oikeusvaltion vahvin tuki.
Venäjällä tarvittaisiin protestanttista bisnes- ja omistamisetiikkaa. Hodorkovski kuvaa vankilakertomuksissaan "Rotta" vankia, joka varastaa vankitovereiltaan, vaikka ei pysty syömään ja kuluttamaan varastamaansa. Hodorkovski vertaa tätä jyrsijää oligarkkien ja virkamiesten järjettömään kahmimiseen, kerskakulutukseen ja määrättömään mässäilyyn. Venäjän eliitti polttaa rahaa kuin ylellisyyteen uppoutuvat feodaalit tai šaahit. Navalnyin paljastusvideo Putinin palatsista Mustanmeren rannalla osoitti, että Venäjän johtajakin kerää kitschiä kuten joku suurmoguli.
Hodorkovski siis kuuluttaa protestanttista etiikkaa ja vaatimattomuuden henkeä, jota hän pyrki öljy-yhtiö Jukosissa toteuttamaan vastuullisena suuromistajana.
Mutta Venäjällä ei olla protestantteja sen paremmin kuin säästäväisiä ja kohtuullisia konfutselaisiakaan. Paljon puhuttu Kiinan malli ei tule toimimaan Venäjällä eikä Singapore ole siirrettävissä sinne. Puuttuu konfutselainen etiikka ja kapitalismin henki.
Rajkumar Sabanadesan totesi Ylellä: "Kiina ja Venäjä ovat vähintään yhtä kaukana demokratiasta kuin 20 vuotta sitten. Myös monet muut tapahtumat kuten brexit, Trumpin valtaannousu ja kansallismielisten puolueitten menestys Euroopassa osoittivat, ettei liberaali tarina puhuttele kaikkia, eikä se ole lopullinen voittaja."
Mielestäni kuitenkin vain liberaali demokratia pystyy ratkaisemaan ongelmat kestävällä tavalla. Kansanvalloissa on todellista resilienssiä ja osallistumisen tuottamaa sitkeyttä. Spekuloiminen "lopullisesta voittajasta" jää tietysti hegeliläiseksi metafysiikaksi.
Poliittinen alamäki ja romahdus uhkaavat kyvykkäimpiäkin autokratioita. Tiedonvälityksen rajoittaminen saa aikaan hämmennystä ja rapauttaa luottamusta. Autoritaarisissa valtioissa valtakoneisto näyttää vahvalta, kunnes romahtaa.
Suljettujen järjestelmien vetovoima on haurasta. On nähtävissä, että marxilaiset ja islamilaiset diktatuurit eivät pärjää valistuneelle demokratialle.
Kiina, joka on marxilais-leniniläinen vain nimellisesti, porhaltaa eteenpäin. Mutta se tulee törmäämään rajuihin muutospaineisiin. Demografiset ongelmat ja rahoituskuplat uhkaavat harmoniaa. Rautainen riisikuppi ei riitä vakavaraistuvalle väestölle, jonka demokratiavaatimukset kasvattavat painetta yksipuoluemallin painekattilassa.
Liberaali demokratia on Venäjällekin ainoa mahdollisuus kestävään kehitykseen. Talousliberaali ryhmä — Kudrin, Tšubais ja muut — tarjoavat ulospääsyä ja vaihtoehtoa: nykyaikaista rakentavaa uudistusohjelmaa, joka voisi liberalisoida maan. Kudrin toimii taitavasti, kun hän ei haasta vallanpitäjiä vaan edistää oikeuslaitoksen uudistusta, yrittäjäoikeusasiamiestä ja muita instituutioita. Lupaavaa on, että tätä ryhmää ei ole likvidoitu politiikasta — onko se reservissä?
Mutta anarkia uhkaa Venäjällä aina historian pyörän käännähtäessä.
Kuka menetti Venäjän? Lännen konsultointi ja yhteistyöprojektit 1990-luvulla olivat avuttomia. Samoin lepyttely 2000-luvulla lähinnä rohkaisi Venäjää kaksinaamaisuuteen. Itsepetoksellinen "siltojen rakentaminen" ja "vuoropuhelu" jatkui pitkään Sakartvelon[2] (Georgian) sodan jälkeenkin.
Suomessakin ulkoministeriö esitti pitkään Venäjän kehittyvän kohti eurooppalaista demokratiaa, vaikkakin hitaasti ja takkuillen. Putinia kritisoineet leimattiin ekstremisteiksi ja russofobeiksi. Venäjästä varoittaneita analyytikkoja vähäteltiin kylmän sodan stereotyyppien jäykistämiksi. Vasta Krimin kriisi paljasti lännen kohtalokkaan itsepetoksen Venäjän suhteen.
Muistan, kuinka minua pisti lukiessani yli kymmenen vuotta sitten Suomen ulkoministeriön raportin EU:n eri ryhmittymien Venäjä-politiikasta, jossa Puola ja Baltian maat oli luokiteltu "kylmän sodan sotureiksi". Tämä analyysi tuli Sakartvelon sodan jälkeen, jolloin kaikki oli jo selvää. Nyt kun "soturien" varoitukset ovat toteutuneet, olisiko syytä analysoida, mikä johti UM:n virhearvioon?
Kaikkiaan lännen arvot ja intressit eivät ole sovitettavissa Venäjän ekspansionismiin. Tämä ristiriita on tosiasia myös pitkällä aikavälillä.
Venäjän kanssa pitää olla tarkkana, koska se on taipuvainen äkkinäisiin ja harkitsemattomiin iskuihin. Viron presidentti Kersti Kaljulaidin mukaan Venäjän vaarallisuus ja arvaamattomuus tulevat kasvamaan seuraavien 10-20 vuoden aikana, koska sen "mahdollisuuksien ikkuna" kansainvälisessä politiikassa on sulkeutumassa.
Lännen lepsuus on houkutellut Venäjää rikkomaan yhteisiä pelisääntöjä. Erään tiedon mukaan Kremlissä oltiin Sakartvelon sodan esimerkin perusteella varmoja, että Krimin valtaus ei aiheuta mitään reaktiota. EU:n ja Yhdysvaltojen terhentyminen Ukrainan takia oli suuri yllätys ja nyt laitonta alueliitosta kadutaan.
Lännen on pidettävä kiinni pakotteista ja luovuttava niistä vain sitä mukaa, kun Venäjä perääntyy aggressiostaan. Keppiä ja porkkanaa pitää säädellä Venäjän oman käyttäytymisen mukaan. Joe Bidenin lehdistösihteeri Jen Psaki totesi: "Työskentelemme myös Venäjän laittamiseksi vastuuseen sen piittaamattomista ja vihamielisistä teoista."
Säilyäkseen Venäjän pitäisi katkaista taantumuksen ja epävakauden napojen välillä huojuva sykli. Loikka liberaaliin demokratiaan, valistukseen ja demokratiaan on sen ainoa mahdollisuus.
Kirjailija Nikolai Gogol kyseli kuuluisassa juoksutuksessaan, minne Venäjän troikka kiitää niin hurjasti? Vastaukseksi jää vain irrationalismi, mutta Gogol hehkuttaa Venäjän hillitsemätöntä voimaa muiden maiden väistäessä karsaasti pientareelle. Arkkikonservatiivi Fjodor Dostojevski vastasi "Karamazovin veljeksissä" tähän:
"Meidän onnneton troikkamme kiitää suin päin ja kenties turmiotaan kohti ... Joskin muut kansat toistaiseksi vielä väistyvät troikan tieltä, niin se ei suinkaan tapahdu kunnioituksesta sitä kohtaan, vaan yksinkertaisesti kauhusta ... ja kenties myös inhosta ... Kenties he myös lakkaavat väistämästä, asettuvat lujaksi muuriksi ja pysäyttävät meidän hillittömyytemme mielettömän nelistyksen pelastaaksen itsensä, valistuksen ja sivistyksen!"
Jopa nationalisti ja ortodoksifundamentalisti Dostojevski varoittaa siten irrationaalisesta erillisyydestä ja toivoo maan pelastusta yleismaailmallisesta valistuksesta ja sivistyksestä.
---
[1] Vapaan Venäjän toimitus käyttää Suomessa virallisesti vielä "Valko-Venäjänä" tunnetusta maasta nimeä Valkorutenia.
[2] Vapaan Venäjän toimitus käyttää Georgiasta nimeä Sakartvelo.
0 notes
Photo
#kunhan saa kahvia#ja pullaa#suomalaisuus#ukkiskerho#helsinki#sohvikset#sohvaperunat#kausi 8#yle#suomi#suomitumblr#suomitumppu
89 notes
·
View notes
Text
Juventus lukkiutui Mestarien liigaan viime hetkellä
Voidaan sanoa, että tämä on erittäin kiusallinen 90 minuuttia. Tämä on taistelu, joka koskee sitä, voiko Juventus menestyä Mestarien liigaan. jalkapallo pelipaidat ovat aina valppaana tässä pelissä. Vaikka Juventus teki 4 maalia aikaisin, ne eivät olleet riittäviä puristamaan Mestarien liigaan ensi kaudella. Vain Milano tai Napoli eivät voineet voittaa. Ronaldon mentaliteetti on elää ja kuolla koko joukkueen kanssa.
Emme tiedä onko tämä Ronaldon viimeinen kausi Juventuksessa, mutta ainakin hänellä oli tämä Juventus jalkapallo pelipaita kääntääkseen joukkueen vuorovesi monta kertaa, ja voitti Serie A: n kultaisen kengän. Viime kerralla hän voitti tämän kunnian vuodelta 07 / 8. Kaudella 08 Piero, 34-vuotias prinssi Juventus kruunattiin Serie A-maalintekijäksi 21 liigan maalilla. Kaksi Juventuksen maalintekijää ansaitsevat loputtoman suosionosoituksemme!
Vaikka Ronaldo ei päässyt alkuun, hän voitti silti uransa ensimmäisen Serie A: n kultaisen kengän ja saavutti Valioliigan, La Ligan ja Serie A: n kultaisen kengän all-inclusive-ennätyksen.
0 notes
Text
Los Angeles Lakers on yksi pudotuspeleihin osallistuvista joukkueista
Tämän kauden NBA-runkosarja on loppumassa, joten seuraa kolmen päivän pudotuspelejä. Play-off-muodon vuoksi NBA-tähdet eivät pidä siitä. Jopa puolustava mestari Los Angeles Lakers on yksi osallistuvista joukkueista.
Ja Jersey, Koripallo Pelipaidat nro 23, on yksi pelaajista, joka ei pidä pudotuspeleistä. NBA-pudotuspelit ovat myös pelin muoto, jonka kaikki viime kausi hyväksyivät. Osallistuvien joukkueiden on oltava kahdeksan joukkuetta, jotka sijoittuvat 7, 8, 9 ja 10 idän konferenssiin ja läntiseen konferenssiin. Los Angeles Lakers on tällä hetkellä seitsemänneksi läntisessä konferenssissa, ja kahdeksanneksi sijoittunut Golden State Warriors on heidän vastustajansa. Kaikki eivät odottaneet kahden joukkueen kohtaavan tällaisissa olosuhteissa, ja kannattaa odottaa, kuka voittaa.
Itse asiassa Los Angeles Lakersin heikko sijoitus johtuu pääasiassa pelaajien ajanpuutteesta levätä. Tämän seurauksena LeBron James ja Anthony Davis eivät kyenneet käyttämään Los Angeles Lakers Pelipaita ja jättivät suurimman osan peleistä. Fanit pitävät kuitenkin edelleen tästä ylimääräisestä pelistä kovasti, ja jokainen peli on yhtä jännittävä kuin finaalit.
0 notes
Text
Paneeritud impro-kevadrullikesed
Mõnus kombo krõbedast ja värskest sündis, kui kallasin kaaslase üle infoga, mida ägedat võiks tema süüa teha. Riisipaber on oluline, kõik muu oleneb sellest, mis kodus on. Kuna hetkel teen süüa ainult ühele, siis kogus on üks portsjon.
3 kevadrulli:
3 riisipaberit
4-5 šampinjoni
peotäis hiina kapsast
pool peotäit paprikat
2 supilusikat vürtsikat köögivilja salatit
2 supilusikat (toortatra)jahu
3 supilusikat (taimset)piima
4 supilusikat riivsaia
kookosõli
magus-vürtsikas kaste
balsamico kaste
Salat:
ülejäänud kevadrullide täidis
1 pisike kurk
1 tomat
8 kivita oliivi
1 supilusikas oliiviõli
sool/pipar
Lisa kuumale pannile veidike kookosõli. Tükelda seened, hiina kapsas ja paprika väikeste kuubikutena. Lisa kõik pannile ja prae kuni seened on kuldsed ja kapsas on kokku tõmmanud. Lisa vürtsikas salat, prae veel veidike ning jäta jahtuma.
Keeda veidike vett, kalla vesi kõrgema äärega taldrikule, kuhu mahuks riisipaber. Leota riisipaberi kuumas vees. Tõsta riisipaber lõikelauale ning keskele lisa meelepärane kogus täidist (u 3 supilusikatäit). Voldi kokku nagu ümbrik (õpetus riisipaberi pakendil).
Ülejäänud segu pane salati jaoks kaussi.
Kuumuta pannil kookosõli. Sega esimeses kausis kokku jahu ja piim. Vajadusel lisa piima, segu peaks jääma pigem vedel. Teise kaussi vala riivsai. Esimesena kasta kevadrull jahu-piima segusse, seejärel riivsaia segusse. Tee sama kõikide kevadrullidega ja prae pannil mõlemalt poolt kuni rullid on kuldpruunid.
Kuni kevadrullid on pannil, tee valmis salat. Kui kevadrullide segu jäi üle, sobib see hästi salatisse. Tükelda kurk, tomat ja oliivid. Maitsesta soola ja pipraga. Lisa oliiviõli ja sega.
Tõsta valmis kevadrullid taldrikule ning kalla peale magus-vürtsikas kaste ning balsamico kaste.
0 notes
Text
Tagged by @neptunium134
Rules: You can usually tell a lot about a person by the type of music they listen to. Put your favourite playlist on shuffle and list the first 10 songs, then tag 10 people. No skipping!
1. Thank You For The Music - ABBA
2. Verdammt Ich lieb’ dich - Matthias Reim
3. Minun Suomeni (Vain elämää kausi 10) - Antti Tuisku
4. Prinzessin/Funkelperlenaugen Live - Pur
5. Hetki on kaunis - Haloo Helsinki
6. The Winner Takes It All - ABBA
7. What a Feeling - DJ Bobo, Irene Cara
8. Perfect - Ed Sheeran
9. Käy Muuminlaakson - Benny Törnroos
10. I swear - All-4-One
I tag
@robinfrijns1
,
@x-theboro-x
,
@gyzhou-s
,
@princesadossantos
If you want of course!
0 notes
Last Seen Blogs
santeuge
EUGÊNIA SANTANA
phil413studio
phil413studio
artemispt
It's bigger on the inside!
theresident5x04francais
➤The Resident 5x04 Streaming VOSTFR Regarder Serie TV En Ligne