Kausi 1 / Luku 4 - Octariah planeetan kiertorata [fwdmsp preset_id="Komentajanloki" playlist_id="Komentajanloki" start_playlist_id="Tuotantokausi 1" start_track_id="Kausi 1 Luku 4 – Octariah planeetalle saapuminen"] Octariah planeetan kiertorataLuku 4 Aluksella oli hiljaista, koko miehistö nukkui sikeästi Etnaa lukuunottamatta, sillä hänellä oli univaikeuksia, jotka olivat seuranneet häntä jo lapsuudesta saakka, erilaiset traumat ja painajaiset vain toistuivat mielessä ja tulivat pintaan nimenomaan sillon, kun ympärillä oli hiljaista, eikä aivoilla ollut muuta prosessoitavaa. Etnaa alkuun ärsytti Komentajan kuorsaaminen ja vaikka hän olisi voinut sulkea komentajan sukkulahuoneen oven, hän ei sitä tehnyt, kun koki kuorsauksen samalla rauhoittavan hänen oleskeluaan, oli sentään jotain ääntä, mikä muistutti siitä, ettei hän ole yksin. Pimeys alkoi laskeutumaan Etnan ympärille, ikkunoista näkyi vain ajattoman näköinen avaruus tähtineen, myös aluksessa oli teennäinen yö, eli valot reagoivat heidän aikarytmiinsä ja tällä tavoin ne simuloivat aluksessakin päivä ja yörytmiä, jotta kehot pysyisivät luonnollisessa vuorokausirytmissä. Etna teki töitä hetken aikaa ja alkoi kokemaan olonsa entistäkin yksinäisemmäksi, hänellä ei ollut ketään kenenkä kanssa jutella, eikä liikettä mitä seurata, vain työ ja tyhjänkolkko pimeähkö alus ympärillään. Phe'Onix oli valveilla myös, eihän aluksen superäly nukkunut koskaan, mutta Etna ajatteli keskustelujen olevan suhteellisen laimeita tekoälyn kanssa, joka on ollut olemassa vain pienen hetken, mitä tarinoita sillä olisi kerrottavana ja ymmärtäisikö se lainkaan minun tarinoitani, Etna pohti mielessään. Hän kuitenkin mietti, että mitä kaikkea Onix aluksella olisi ollut kerrottavissa, mitä kaikkea sen muistiin olisi jäänyt vuosien varrelta, siinä olisi ollut todellinen kultakaivos, joka olisi muistanut jokaisen miehistön tunteet, tilanteet, tarinat ja kaikki mitä aluksessa tai sen ulkopuolella miehistölle oli tapahtunut, sen surullisen tuhoutumisen vuoksi ne tarinat jäivät kertomatta. Phe'Onix puolestaan rajoittui nuoruutensa vuoksi vain siihen, että se oli ehtinyt tarkkailemaan miehistöä vain lyhyen hetken kävelemässä, tutkimassa, syömässä ja välillä nukkumassa, niistä ei kunnon tarinaa kehitellä. Octariah oli kuitenkin yhä vain lähempänä, ennen sinne saapumista Phe'Onix tekisi ilmoituksen keulajarrujen käytöstä, jotta miehistö voisi varautua tulevaan jarruttamiseen, sitä Etna odotti kovasti, sillä se herättäisi varmasti miehistön ja hän voisi mennä hetkeksi nukkumaan. Hänen oli helpompi saada unta, kun ympärillä oli ihmisiä ja erilaisia tila-ääniä, olo ei tuntuisi niin yksinäiseltä, eikä kolkolta kuin nyt. Alukselta toki löytyy runsainmäärin erilaisia unilääkkeitä, myös kooma on mahdollinen ja moni muukin keino, mutta ne tuottavat synteettisen unen, se ei ole kehon omaa luonnollista unta. Etna tiesi biotieteilijänä mitenkä keho toimii ja varsin hyvin sen, että unen aikana aivot prosessoivat erilaisia asioita kuten muistia ja varsinkin muistoja, traumoja ja erilaisia tilanteita, joku kuitenkin siellä nosti painajaiset esiin, eikä aluksella ollut terapeuttia, jonka avustuksella tuo trauman olisi voitu kaivaa esiin, sillä Etna ei oikeastaan tiennyt, mikä hänen mielenpäällä oli, kuitenkin hän tiesi että siellä on joku niin iso ongelma käsittelemättä, että alitajunta nosti sen useasti esiin erilaisina yksinäisyyden tunteina. Komentaja puolestaan oli lähes velho mielenhallinnassaan, hän käsitteli aina päivän tapahtumat ennen unille menoa meditoidessa, joten uni oli vain kuin horrostila ja hän pystyi hyödyntämään unitilaa esimerkiksi unelmoimalla tai jopa suunnittelemalla jotakin, usein komentajan unessa oli aivojen luovuus parhaimmillaan ja hän jatkoikin unissa kehiteltyä ideaa herätessään ja jalosti siitä jotakin upeampaa, se oli pitkän ja kovan harjoittelun tulosta, minkä hedelmiä hän nyt sai nauttia, kun aivokapasiteettia pystyi käyttämään lähes täysin, ilman minkään aistihermojen tarvitsemaa kapasiteettia, hänen nukkuminen oli lähinnä kehon palautumista.

Etna puolestaan keskittyi enemmän ulkopuolella tapahtuneeseen, hän ei oikein osannut käsitellä tunteitaan, eikä halunnut tonkia pintaa syvemmältä arkaluontoisia muistoja, ne olivat siellä alitajunnassa kypsymässä ja paisumassa yhä suuremmiksi, mutta vielä ei ollut niin kavala tilanne, että nuo tunteet olisivat räjähdyspisteessä luoden toivottoman tilanteen. Etnan yksi syy lähteä tälle matkalle olikin nimenomaan se, että hän saisi Komentajan herkeämättömän huomion ja runsainmäärin aikaa päästä hänen oppiinsa, eli oppia itse mestarilta, vaikkei Komentaja pitänytkään itseään opettajana tai mestarina, mutta niin ihmiset silti kutsuivat häntä kerta toisensa jälkeen. Etnan olo oli kurja, yksinäisyys ja vieläpä keskellä avaruutta, hänen piti hyväksyä se tosiasia, että aluksen miehistö olisi nyt hänen ainoa perheensä, eikä hän välttämättä tule näkemään Agorien sivilisaatiosta ystäviään, muuten kuin videoyhteydellä, johonka kasvaa matkaa kulkiessa vain pidempi viive, kunnes viive kasvaa niin suureksi, ettei suoraa yhteyttä kannata pitää enempää ja se Etnasta tuntui yhden aikakauden lopulta, kuin hitaalta kuolemalta ja erolta. Hän ajatteli, että videoterveiset tulevat liveyhteyden jälkeen, mutta niidenkin lähettäminen tyrehtyy, kunnes Phe'Onix lähettää viestit tukiasemalta tukiasemalle ja viestit voivat saavuttaa oman emoplaneetan vasta vuosien, ellei jopa kymmenien vuosien päästä. Pelottavinta on se, että he saattaisivat olla jo kuolleita, kun viimeinen videoviesti saavuttaa emoplaneetan ja heidän sivilisaationsa tietäisi hädästä vasta kymmenien vuosien jälkeen, eivätkä voisi lähettää apua, sillä Phe'Onix on nyt oman onnensa varassa. Etna päätti, että hänen huoneistosukkulansa pakosukkulaksi muuntuessa laittaisi hänet saman tien staashiin, jotta hänen ei tarvitsisi nähdä Phe'Onixin tuhoutumista ja samalla pelätä tulevaa yksinäistä matkaa, sillä pakosukkulan vauhti on huomattavasti hitaampi kuin Phe'Onixin ja pakosukkulan tarkoitus on päästä vain lähimmälle planeetalle, mihinkä he ovat asentaneet tukiaseman ja aloittanut asuttamista varten protokollan mukaiset toimet, nyt ensimäinen planeetta tulisi olemaan Octariah, se planeetta joka hetki sitten löytyi ja nyt on vain ajan kysymys, milloinka alus ilmoittaisi jarruttamisesta ja sädemoottorin sammuttamisesta, se nimittäin alkaa varoituksella ja jokaisen miehistönjäsenen on kuitattava ilmoitus painamalla huoneenovella olevasta holonäytöstä, jotta Phe'Onix voi varmistua siitä, ettei yksikään miehistönjäsen ole tietämättään vaarassa. Phe'Onixin vauhti on älytön, se kiitää läpi avaruuden ja on kun silmänräpäys kun se vilahtaa ohi. Vauhdin hidastaminen olisi voitu aloittaa aiemminkin, mutta se johtaisi siihen, että alus olisi paljon hitaammin perillä, on siis parempi mennä mahdollisimman lähelle saavutettavaa kohdetta päämoottoreilla ja tehdä kohteen lähellä keulamoottoreilla jarrutus, samalla kun päämoottoreiden sädetekniikka jäähdyttelee rauhassa, tämä kuitenkin aiheuttaa aluksessa valtavanpaineen ja alus saattaa heittelehtiä eri puolelle, myös aluksen sisäinen painovoimakenttä saattaa paikoin vaihdella ja aiheuttaa erilaisia vaaratilanteita, siksi on varmistettava, että jokainen miehistön jäsen on tietoinen tulevasta jarrutuksesta, sekä valmiudessa reagoimaan siihen kiinnittämällä itsensä joko seinien turvaverkkoihin tai turvapenkkeihin, joita löytyy niin huoneistosukkuloista, komentosillalta, sekä eri puolilta käytäviä. Phe'Onix Ilmoittaa lähestymisestä: Miehistö huomio, keulajarrutukseen tunti. Nyt alus aloitti hälytyksen ja miehistö nousee ylös vauhdilla, Etna seuraa tilannetta kun Rhodan, Miguel ja Astna nousevat sukkuloidensa sängyiltä painamaan ovenpielessä olevaa nappia ja sitten pukeutuu vauhdilla, uniaika on päättynyt ja seuraavaksi aletaan valmistelemaan jarrutusta, jonka jälkeen seuraa intensiivinen katsaus liittyen planeettaan itsensä komentajan johdolla. Etna puolestaan kuvitteli pääsevänsä nukkumaan hetkeksi, hän jo ehti ajatella että tuo tunti jonka alus ilmoitti, olisi hänelle

lepoaikaa, sillä olihan hän ollut valveilla jo lähes kaksi päivää ja kuvitteli, ettei Komentaja olisi tietoinen asiasta. Komentaja varsin hyvin tiesi Etnan väsymyksestä ja käskikin hänet työskentelemään Phe'Onixin tekniikkapuolella, sillä tuleva tehtävä vaatisi lennokkeja, joilla laskeuduttaisiin planeetalle. Etna järkyttyi kuullessaan, ettei hänelle suoda lepoaikaa, mutta ei tohtinut sanoa vastaan, sillä hän yritti peitellä unettomuuttaan ja samalla hiljaa mielessään miettikin, mihinkä ihmeeseen lennokeita tarvitaan, mutta komentajalla oli varsinhyvä syy lennokkien käyttöön tälläisessä tapauksessa, mutta miksi juuri minä, hän mietti mielessään, olen biologi enkä insinööri tai teknikko, en ole edes lentäjä, miksi Rhodan tai Miguel ei hoida tätä tehtävää? Mutta, komentajalla oli tietty päämäärä ja suunnitelma, myös Etnan univaikeuksiin liittyen. Komentaja käskytti Rhodan ja Miguelin välittömästi komentosillalle, siellä kokoontuminen tilannepöydällä, jossa käytäisiin alustavasti läpi hänen suunnitelmaansa ja sitten hän kertoisi siitä, että aikoo herättää myös kaksoset Phin ja Fhun staashista, tämän hän halusi kertoa siksi, että Rhodan ja Miguel saa osaltaan kouluttaa nämä uudet tulokkaat aluksen tehtäviin ja pitää heitä kuin kisälleinä, samalla opettaen heidät uudenlaisiin tehtäviin. Phe'Onix ilmoitti lennokkien olevan valmiita ja Etnakin saapui komentosillalle, hän oli kuullut aluksen tekniikkapuolelta staashien avautumisen ja riensi katsomaan ketä oli herätetty. Ei mennyt hetkeäkään kun Phi ja Fhu kävelivät hangaarin läpi suoraa komentosillalle kuin heille olisi tälläinen opetettu aiemmin, siinä he seisoskelivat ja katselivat alusta, sekä miehistöä ja miehistö puolestaan katseli heitä hymyillen. Sitten Komentaja sanoi ''Tässä on Phi ja Fhu, he ovat aluksen tulokkaat, samaa ikä luokkaa kuin tekin, mutta uusia avaruuslennoilla, he saavat toimia Rhodan ja Miguelin opeissa, sillä Phi ja Fhu ovat Astah planeetalla harrastaneet varjolentoa sekä kummatkin ovat erittäin päteviä teknisissä suunnitelmissa. Komentaja vinkkasi kädellään sanoen ''Seuratkaa, on aika mennä hangaariin tutustumaan uusiin lennokkeihin, joita te tulette hetken kuluttua operoimaan''. Komentaja käveli ryhdikkäästi komentosillalta hangaariin ja sieltä suoraa hangaarin perälle, jossa kahvilamessin alapuolella hangaarin lattiatason kohdilla oli panssariovi, sen edessä komentaja kääntyi ja sanoi ''muut miehistön jäsenet tietävätkin, mutta Phi ja Fhu, tätä ovea ei saa avata lennon aikana, sillä se altistaa koko aluksen sisätilan säteilylle mitä sädemoottoreista pääsee, vain hidaslento tai paikallaan pysyminen on sallittu hetki oven avaamiselle, siispä pidetään se kiinni, kunnes olemme saapuneet Octariah planeetan kiertoradalle, sitä ennen teidän on harjoiteltava simulaatiossa lennokeilla lentämistä ja varsinaiset lennokkinne odottavat tämän oven takana. Etna rohkeni kysymään komentajalta, ''Miksi emme mene sukkuloilla, miksi Phe'Onixin piti valmistaa lennokit?'' Komentaja hymyili ja katsoi Etnaan ja sen jälkeen kertoi kaikille, että sukkulat toimivat gravitaatiomuuntimilla, se aiheuttaa lähellä maata painovoiman muuntumisen ja työntää omalla painollaan itseään ylöspäin ja vapautuessaan se laskeutuu painonsa avulla alaspäin, näin se näyttää kuin sukkulat leijuisivat ilmassa, mutta se on pikemminkin kuin magneetti joka aiheuttaa suuren varauksen tuon jännitteen väliin jääneelle, emmekä me tiedä ketä planeetalla on, kenties voisimme vahingoittaa jotakin bakteeria tai solua aluksellamme, toki voisimme käyttää myös sukkulan rakettimoottoreita, mutta ne puolestaan tarvitsevat happea sekä polttoainetta ja niistä vapautuu pakokaasuja, emme voi tietää niiden haitoista, siksi lennokit ovat paras vaihtoehtomme, eli me liidämme planeetan omassa ilmassa, sitä kuitenkaan vahingoittamatta. Rhodan hämmästyneenä kysyi puolestaan lähes kimittäen ''Mitenkä lähetämme Phe'Onixin pioneerisukkulan rakentamaan tukikohtaa, sehän tuhoaa kaiken'', rauhoitu komentaja tokaisi hieman naurahtaen ja

selitti asiaa ''Sukkula ammutaan Phe'Onixilta suoraa ilmakehään ja siellä sen on määrä tehdä jarrutus ja laskeutua lopuksi varjon avulla maankamaralle, näin se ei vahingoita kuin hiukan ilmakehää ja lopuksi se leijailee päämääräänsä, mikäli tuulet ohjaavat sen väärään kohtaan, on teidän työnne keksiä, mitenkä se saadaan siihen kohtaan, mihinkä olisi määrä tukikohta rakentaa, siksi myös Phi ja Fhu ovat mukana, sillä he ovat tälläisissä hankkeissa osoittaneet erinomaista aloite- ja ratkaisukykyä, yhdessä te kaikki olette erinomainen työryhmä tämän tehtävän suorittamisessa. Sitten komentaja antoi käskyn aloittaa valmistelut ja siirtyä simulaattoreihin harjoittelemaan lennokkien lentämistä ja sehän olikin Miguelille taistelulentäjänä tuttua hommaa, vaikka eihän tuollainen lennokki taisteluhävittäjää voita. Miehistö siirtyi tuotantoyksikön päällä hangaarin takana sijaitsevaan kahvilamessiin, josta Phe'Onix oli valmistellut sopivanlaisen simulaatiota varten, siellä miehistö harjoitteli lennokkien lentämistä Miguelin johtamana, eikä se paljoa vaatinut, sillä lennokit olivat hyvinkin selkeästi valmistettuja Etnan ja Phe'Onixin toimesta, mitään erikoisempaa Etna ei olisikaan osannut valmistaa ja se olikin osa syynä sille, että Komentaja valitsi juurikin Etnan suunnittelemaan lennokit, jotka Phe'Onix valmistaisi tuotantotilan suljetulla osastolla sädemoottoreiden poistoenergiaa hyödyntäen. Oli Etnan vuoro hypätä suunnittelemaansa lennokkiin ja Miguel seisoi vieressä, simulaatio sujui hyvin ja Etna saikin Miguelilta roimasti kehuja, ''Juuri noin, hienoa Etna, ja väistä tuota ja hyvä vastaohjaus, nyt vain jarrutat ja annat liitää tasaisesti maanpinnalle'' ja näin kaikki pääsivät osaltaan harjoittelemaan. Komentaja saapui simulaatiohuoneeseen ilmoittaen miehistölle, että oli tullut aika pakata tarvittavat instrumentit ja työkalut lennokkeja varten, pian oltaisiin valmiudessa pysähtymään ja tuotantotilan ovi aukeaisi ja lennokit olisivat valmiina lastausta ja miehistöä varten. Jokainen vuorollaan tepasteli iloisen tuntuisena sukkulahuoneisiinsa valmistelemaan omia instrumenttejaan, sekä työkalujaan, sen jälkeen jokainen istui huoneistosukkuloiden penkeillä odottaen Phe'Onixin ilmoitusta. Phe'Onix Ilmoittaa lähestymisestä: Miehistö huomio, keulajarrutukseen 15 sekuntia. 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, jarrutus aloitettu. Minuutin kuluttua jarrutus oli onnistuneesti suoritettu ja miehistö pystyi jälleen hengittämään normaalisti. He joutuvat tiukan jarrutuksen aikana pidättämään hengitystään paineen vuoksi, se on raskas toimenpide, mutta kestää vain lyhyen hetken. Phe'Onix ilmoitti, että sukkulahuoneessa numero 4 oli miehistönjäsen tajuttomana, Komentaja sekä Rhodan juoksivat huoneeseen heti, kun olivat saaneet itsensä irti penkin kiinnitysvöistä, siellä Etna tajuttoman näköisenä retkotti penkillään. Komentaja kokeili välittömästi Etnan hengitystä huomaten, ettei Etna hengittänyt omatoimisesti, niinpä hän sanoi Rhodalle, että on aloitettava elvytys ja samalla lopulle miehistölle käskyn valmistautua nostamaan Etna sukkulahuoneensa hoitovuoteelle, sille samalle vuoteelle missä nukutaan ja mikä toimii myös staashissa, mutta Rhodan oli vasta ehtinyt saamaan Etnan vyöt auki kun hän virkosi ja kysyi hämmästyneenä ''Mehän olemme perillä, miksi te täällä olette?'', miehistö oli hyvin iloinen havaitessaan Etnan olevan täysin kunnossa, mutta epäilivät vahvasti taustalla olevan jotakin sellaista, mistä he eivät olleet tietoisia. Etna vain totesi kaikille hymyillen ''pieni paineesta johtunut hetkellinen tajuttomuus, ei mitään vaarallista.'' Komentajan kuitenkin täytyi käskeä Etnan menemään vuoteeseensa, jotta Phe'Onix voisi tarkistaa hänen kuntonsa, mikäli moitteita ei olisi, tehtävä saisi jatkua kuten alunperin oli suunniteltu ja Etna saisi varustaa lennokkinsa sekä lentää muiden perässä planeetalle. Phe'Onix aloitti tutkimaan Etnan kehoa ja huomasi, että väsymys oli vaikuttanut veren glukoositasoihin ja  johti insuliiniresistenssiin, hormonitasoissa leptiinin

taso oli varsin korkealla, joka viittaa siihen ettei Etna kokenut juurikaan näläntunnetta, myös aivojen aktiivisuus kognitiivisella tasolla oli hälyttävä. Vaikka Etna itse tunsi olonsa varsin hyväksi väsymystä lukuunottamatta, hän olisi tarvinnut paljon lepoa, nesteytystä sekä sokeria vereensä. Etna kaiken tämän raportin kuullessaan sanoi Phe'Onixille, että tiedot täytyy pyyhkiä ja kirjoittaa päälle hyväksytty. Koska Etna oli aluksen upseeriston asemassa oleva, hänellä oli mahdollisuus tälläisiin toimiin. Komentaja huomasi kauempaa, että Etna oli jo jalkeilla ja hän päätteli, että Phe'Onix oli tutkinut hänen kehonsa, niinpä Komentaja saapui Etnan huoneeseen ja kysyi Phe'Onixilta raporttia, joka kertoi kaiken olevan hyväksyttynä. Komentaja oli mukana Phe'Onixin suunnittelussa ja tiesi, ettei terveystarkastuksissa ole sellaista termiä kuin ''Hyväksytty'' ja tästä päätellen hän ymmärsi, että tietoja oli manipuloitu. Komentaja käveli komentosillalle ja tarkisti Phe'Onixin lokin, sillä kaikki poistettu tieto säilytettiin, vaikka sitä ei Phe'Onixin varsinaisessa tietokannassa olisikaan. Komentaja luki raportin ja sanoi ääneen ''Hyvä luoja sentään'', mutta Komentaja ei silti tahtonut aloittaa väittelyä tai pakottaa Etnaa nukkumaan kun muut pääsisivät planeetalle tutustumaan. Komentaja kuitenkin käveli Etnan luokse ja sanoi ''Sinulla on salaisuus ja minä tiedän sen, sinä teet päätökset itse, mutta minun on kirjoitettava komentajana lokiin kirjaus siitä, että olen varoittanut, sekä osittain kieltänyt sinua tulemasta planeetalle'', Etna hieman säikähti, mutta kertoi olevansa ihan kunnossa, eikä olisi halunnut oman tilansa vaikuttaa tähän suureen hetkeen, nimittäin he olivat menossa ensimäiselle planeetalle, se oli koko miehistön ja aluksen ensimmäinen iso tehtävä ja siitä kerrottaisiin vielä historiassa, eikä Etna tahtonut olla tämän kertomuksen ulkopuolella vaan nimenomaan olla osana miehistön toimintaa. Komentajan oli tehtävä kuitenkin viivästyspäätös, hän sanoi tomerasti Etnalle, että sinä menet sukkulahuoneeseesi välittömästi ja Phe'Onix vaivuttaa sinut hetkeksi horrokseen, kerron muille sinun olevan tutkimassa saatua dataa planeetasta, muut saavat tarkistaa ja tehdä lopulliset viimeistelyt lennokkeihin kun sinä lepäät, onko selvä? Etna nyökkäsi hiukan häpeillen ja lähti kävelemään sukkulahuonettaan kohti, hänen teki mieli paiskaista ovi kiinni väsyneen vimmaisesti, mutta ovi oli niin vahva, ettei hän sitä pystynyt paiskaamaan. Muut alkoivat työskentelemään lennokkien parissa ja Komentaja Ashna Lok päätti mielessään, että hänen oli tehtävä Phe'Onixin kanssa jokin uudenlainen systeemi, jokin sellainen että vastaavia harhaanjohtamisia ei enään tulisi, hänen myös täytyy tehdä jokaiselle miehistönjäsenelle analyysi, sillä hän oli vähällä menettää luottamuksensa jo yhden kanssa. Komentaja siirtyi omaan sukkulahuoneeseensa ja kysyi Phe'Onixilta. ''Olisikohan sinun mahdollista rakentaa jonkinlainen suora kopio minusta, jotta saisin luotettavia miehistönjäseniä?'' Phe'Onix vastasi ripeästi Komentajan kysymykseen, ''Kyllä, mitä sinulla olisi mielessä?'' ''Ehkä droidilainen, jolla olisi minun ääneni ja kasvot, muistot ja luonne, myös järjestelmä joka aina uuden tehdessään lataisi viimeisimmän version minusta ja mahdollisesti tuhoutuessaan lähettäisi datan sinulle ja sinä siirtäisit sen minun orgaaniselle keholleni, olisiko sellainen mahdollinen?'' Phe'Onix vastasi myöntävästi, mutta lisäsi kysymyksen ''Milloinka tälläinen järjestelmä olisi tarkoitus toteuttaa?''. Komentaja oli jo lähes yhtä hymyä vastatessaan ''Heti, sen voisi tehdä välittömästi!'', mutta Phe'Onix mainitsi, että tarvitsisi Komentajan kehoa datasiirteen luomiseksi ja kopioimiseksi 26 tunnin ajaksi, tämän kokoajan Komentajan tulisi olla vuoteessaan horroksessa, muuten työ estyisi. Komentajan suunpielet kääntyivät hymystä mutruun, sillä hän olisi halunnut droidilaisen heti mukaan planeetalle, mutta ei hän voisi odotuttaa innosta hehkuvaa miehistöä niin kauaa, toisaalta hänelle tuli

ajatus, että itse jäisi alukselle ja muut hoitaisivat homman, hän kuitenkin pystyisi tarkkailemaan alukselta planeetalle ja jokaisen toimia heti herätessään. Komentaja ja Phe'Onix sai sovittua, että projekti aloitettaisiin oitis ja hän jäisi tarkkailemaan planeetalle saapumista etäältä itse aluksesta ja muu miehistö lähtisi tekemään työnsä planeetalle, Rhodan olisi tämän ryhmän keulassa, koska olihan hän planeetan nimeäjäkin ja tästä syystä sen ylin hallintohenkilö. Komentaja kutsui kaikki koolle, myös Etnan joka oli jo sukkulahuoneessaan herätetty horroksesta, hän ehti nukkua muutaman tunnin sillä aikaa kun Komentaja ja ''Phe'Onix suunnitteli droidilaista ja muut pakkasivat instrumenttejaan, sekä tarvikkeitaan planeetalle lentämistä varten. Komentaja aloitti kertomalla suunnitelmansa ''Hyvät ystävät, olemme lentämässä ensimäiselle planeetallemme, tämä on osa meidän kokonaistehtäväämme, tutustua uusiin planeettoihin, sekä tehdä niille asutukseen kelpaava tukikohta. Päätin kuitenkin itse jäädä alukselle, minulla ja Phe'Onixilla on vielä paljon töitä tehtävänä, mutta me tarkkailemme täältä tehtävän etenemistä ja te pidätte minut ajantasalla, on kuitenkin ilmoitettava se tosi asia, että Phe'Onix ei ole valmistanut planeetalle sopivaa pioneerisukkulaa vielä, meidän siis pitää odottaa sen aikaa, jotta sukkula on valmis lähetettäväksi ja sen jälkeen ampua se planeetan kiertoradalle, josta sen on määrä lentää laskettua reittiä kohteeseen, tehdä laskeutuminen ja odottaa teidän saapumista.'' Miehistön jäsenet olivat onnellisia ja samalla pettyneitä, he olivat intoa puhkuen valmistelleet lennokkejaan ja kuvitelleet, että kohta olisi hetki kun hangaarin takaovi aukeaa ja lennokit ammuttaisiin kiertoradalle ja sieltä he sukeltaisivat uudelle planeetalle tekemään ensimäistä suurta tutkimusmatkaansa. Komentajalla oli kuitenkin tarkoituksensa, hän halusi nuorien innon laskeutuvan ja oppivan malttia, hän halusi seurata tilannetta ja katsoa, kenenkä maltti pysyy parhaiten ja tehdä hänestä alukselle johtavan upseerin, sillä upseerin täytyi olla innokas, mutta samalla myös maltillinen ja kylmähermoinen. Totuus oli kuitenkin se, että pioneerisukkula oli odottanut valmiina aluksen ulkopuolella, sen lähettäminen oli vain yhden käskyn päässä, mutta tällä kertaa oli vain odoteltava. Komentaja oli näin lyhyellä matkalla jo joutunut kokemaan epäluottamusta yhden miehistönjäsenen kohdalla, hän halusi analysoida miehistöään enemmänkin, siksi tämä odottaminen ja tällä kertaa Komentaja oli valmis viemään odottamisen lähes murtumispisteeseen. Miehistö ei tiennyt sitä, että Phe'Onix tutkaili lähes täydellä prosessointitehollaan miehistön reagointia ja mikroeleitä, näin saataisiin helpoiten tuloksia analyysin suorittamiseksi, kun analyysi olisi valmis, sitä seuraisi seuraava tutkimus ja se suoritettaisiin tehtävän yhteydessä, avaruuspuvut nimittäin sisälsivät kaikenkattavan koneiston, joka kykeni antamaan alukselle hyvin tarkkaa dataa miehistön kehosta, ilman persoonatietoja, Phe'Onix ei pystynyt kunnolla tulkitsemaan kenenkään mielenmaailmaa, tämä harjoitus oli siis hyvä tehdä nyt, jotta saataisiin kaikki saatavilla oleva data ja sen perusteella miehistöä olisi helpompi johtaa ja saada tehtävä suoritetuksi, varsinkin jos jotakin ongelmia matkalla sattuisi tapahtumaan. Nyt oli vain odotettava, kunnes miehistön jäsenistä ne murtuisivat, joidenka hermorakenne ei tälläistä odottelua kestäisi, heidät voitaisiin siirtää sivuun johtavan upseerin valinnoista, eikä tälläistä operaatiota olisi Komentajan toimesta suoritettu, ellei hän olisi huomannut epäluottamusta miehistössään, hän oli tottunut sotilaalliseen valintatyyliin, jossa olisi tehty ennen lähtöä psykologiset testit, vain Miguel oli tälläisen testin suorittanut jo taistelulentäksi kouluttautuessaan, mutta suuriosa miehistöstä oli siviileitä, eivätkä olleet koskaan joutuneet kovemmalle mielenrasitukselle, eivätkä siksi ole suorittaneet minkäänlaisia psykologisia testejä. Miguel kävelikin Komentajan luokse ja

kysyi asiasta suoraa kahdenkesken, että oliko tämä harkittu viivytys ja voisiko hän auttaa analyysin suorittamisessa. Komentaja esitti Miguelille toiveen, ettei hän paljastaisi asiaa siviili upseereille, sillä se voisi muuttaa testin tuloksia, mutta oli Miguelilla toinenkin tehtävä, sillä hän sai pysytellä miehistön kanssa ja valvoa, ettei mitään radikaalia tapahdu, sillä välin Komentaja menisi sukkulahuoneeseensa vaivuttaakseen itsensä horrokseen, jotta hänen läsnäolonsa ei vaikuttaisi miehistön keskinäiseen toimintaan. Niinpä he nyökkäsivät toisilleen, Miguel jäi komentosillalle tutkimaan planeetan dataa ja Komentaja jatkoi matkaansa suoraa sukkulahuoneeseensa muiden huomaamatta ja pysyi horroksessa, kunnes Miguel hänet herättää analyysin valmistuessa. [ays_poll id='4'] https://komentajanloki.fi/luvut/octariah-planeetan-kiertorata/?feed_id=32&_unique_id=6633fa5cc8e26

Kausi 1 / Luku 3 - Matka kauas kotiplaneetalta Matka kauas kotiplaneetalta Luku 3 Phe'Onix oli lentänyt jo pitkän matkaa, tunnelma aluksella oli hiljainen, sillä jokainen miehistön jäsen oli omassa kapselissaan staashissa, eli kooman kaltaisessa tilassa odottamassa herättämistä. Nämä kapselit ovat kuin pieniä sukkuloita, ne ovat osa aluksen ulkorunkoa ja toimivat myös pelastuskapseleina hätätilanteessa, mutta samalla ne ovat jokaisen henkilön persoonallisesti varustettuja ja niitä voi käyttää myös tutkimuslennoilla sukkuloiden tapaan. Tälläiset kapselit ovat kiinnitettyinä aluksen kylkiin ja toimivat samalla myös runkopanssarina, niissä jokaisessa on oma ilmalukko ja ne sisältävät ruokaa, juomaa, sekä sängyt ja sänkyjen ympärille staashissa tulee suojakupu, johonka miehistön jäsenet ovat sidottuina. Phe'Onix varmistaa lääketieteellisen sekä ravinnollisen puolen kiinnittämällä pienillä robottikäsillään letkut ja vahtii verenkiertoa, kääntää henkilöä makuuhaavojen estämiseksi, sekä tarpeen tullen hoitaa haavat ja muut lääketieteelliset operaatiot, se on kuin sänky, staashi ja lääkärin vuode samalla kertaa. Alus oli lentänyt kotiplaneetaltaan niin kauas, että Agurien oma aurinkokin näytti vain pieneltä pisteeltä miljoonien muiden tähtien seassa, sitä oli vaikea löytää paljainsilmin. Mutta, edessä oli eräs pieni aurinkokunta, siellä oli pieni aurinko ja sitä kiersi planeetta, planeettaa puolestaan kiersi kahdeksan kuuta, se oli luokaltaan kääpiöplaneetta, mutta Phe'onix oli tunnistanut sen jo monta päivää sitten lennon aikana ja suunnannut keulan sitä kohti, sillä Phe'onix on tutkimusluokan pioneerialus, jonka tehtävä on matkanvarrelta löytää asuttamiseen kelpaavia planeettoja ja lähettää sinne asuttamiseen tarvittava sukkula, joka puolestaan osaa automaattisesti kerätä raaka-aineita rakennuttamista varten, sekä se valmistelee viljelykset, tuottaa happea ja etsii vettä, näin tälläinen pieni asema toimii myös hädän tullen pakopaikkana johonka sukkulat tarpeen tullen matkaavat, jotta Phe'Onix aluksen edeltäjän Onix aluksen kohtalo ei toistuisi, kun se tuhoutuessaan vei koko miehistön ja kerätyn datan mennessään, miehistö olisi ehkä edelleen elossa, jos Onix aluksessa olisi ollut tälläinen pelastuskeino. Miehistön herättäminen Koska edessä olevalle planeetalle oli vain päivän matka, oli syytä herättää miehistö tutkimuksia varten. Heidän tehtävänään oli tarkastella Phe'Onixin keräämää dataa ja päättää mihinkä rakennus-sukkula lähetettäisiin, sen jälkeen he lentäisivät sukkuloilla planeetalle tarkemmin tutkimaan sen ympäristöä, varmistamaan bakteerikannat ja varmistamaan ympäristö mahdollisilta petoeläimiltä, sekä muilta mitkä voisi olla uhkana tulevalle selviytymiselle. Myös otollisimmat planeetat haluttiin asuttaa, eli Agurien aurinkokunnassa oli jo valmiudessa Phe'Onic ja Phe'Onib alukset, joidenka tehtävä oli saapua otollisimmille planeetoille asuttajien kera, mikäli Phe'Onix aluksen miehistö niin päättäisi. Ensimäisenä herätetään Komentaja, hän tekee turvaprotokollan ja tarkistaa jokaisen miehistöntilan, sen jälkeen hän päättää kenet miehistön jäsenistä tarvitaan tulevaan tehtävää varten, todennäköisesti hän herättää aluksen kokeneimman teknikon Rhodan, sen jälkeen taistelulentäjä Miguelin, sekä biotieteilijä Etan, heidän tehtävänsä on yhdessä selvittää ja ratkaista tulevan planeetan mysteeri, sekä keksiä sille nimi. Komentajan herätys Phe'Onix on herättänyt komentajan staashista, joka lähti noustuaan samantien kapselistaan tutkimaan saatua dataa, hän teki välittömästi päätöksen herättää muut ja aloittaa tutkimukset, mutta muiden saapuminen vie hiukan pidemmän aikaa, sillä heidän kapselinsa eivät ole aluksen komentosillan moduulissa vaan miehistötilassa hangaarin sivuilla. Rhodan, Etna ja Miguel saapuivat komentosillalle ja komentaja oli jo vastassa tervehtimässä, sekä pitämässä pienen selvityksen planeetasta, hän kertoi sen olevan ilmakehällinen, auringosta optimaalisella etäisyydellä, sekä

sieltä löytyvän elämiseen, sekä rakentamiseen tarvittavat raaka-aineet, nyt olisi tarkoitus päättää sijainti tukikohdalle sekä nimi planeetalle. Rhodan katsoi edessään olevaa pöytää, jonka päällä oli hologrammina planeetan muodot, sekä sitä kiertävät kuut, näin Rhodan ehdotti planeetan nimeksi Octariah, se olisi verrokki heidän planeetallaan olevasta pienestä mustekalasta jolla on pyöreähkö runkokeho jossa on myös sen pää, josta lähtee kahdeksan lonkeroa joidenka päässä on räpylän näköiset tarttuma ja imukuppi tyyliset tarttumakädet. Miehistö oli yhtämieltä Rhodan antamasta nimestä ja komentaja hymyillen nyökkäsi miehistöään kohti, sillä komentajan mielessä oli myös se seikka, että ensimäinen tehtävä suoritettu ja kaikki olivat hyvinkin onnellisia, mitään vastoinkäymisiä tai kinasteluja ei ollut havaittavissa. Komentaja kirjoitti tietokantaan planeetan sijainnin, lisäsi Phe'onixin tekemien kuvien perusteella sille oman hakemiston ja lisäsi planeetalle otsikoksi Rhodan; Octariah. Koska Rhodan oli planeetan nimeäjä, hän sain luvan johtaa myös tutkimusmatkaa. Agurien sivilisaatiossa on tapana se, että nimeäjän ehdotus hyväksyttäessä yksimielisesti tarkoittaa myös sitä, että se planeetta on nimeäjän valloittama, mutta myös hänen vastuullaan, tästä edes kaikki isommatkin päätökset ovat Rhodan alaisuudessa ja tämän tiedon Komentaja lähetti kotiplaneetalleen, heti kun tiedosto oli lähetettävissä. Totuus on kuitenkin se, ettei kukaan heistä ole vielä käynyt planeetalla ja sinne olisi matkaakin kokonainen päivä, siispä herätetyn valveilla olevan miehistön edessä oli paljon valmistetutöitä, suunnittelua ja tarvittavien varusteiden huoltoa. Lepoa ennen uutta Komentaja Asna Lok varsin hyvin tiesi, ettei miehistö malttaisi millään nukkua ennen ensimäistä uudelle planeetalle siirtymistä, mutta jokainen oli tehnyt töitä jo runsainmäärin, into ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa työkalu, sillä aivot ja keho tarvitsee nimenomaan lepoa ja komentaja tarvitsee tehtävään puolestaan skarppeja ihmisiä, eikä väsyneitä innosta voimansa ammentavia tutkijoita. Miehistö meni aluksen taakse, hangaarin yläpuolella olevaan kahviomessiin, siellä olisi tarkoitus tulevaisuudessa pitää kokouksia ja tuon kyseisen tilan voi tarvittaessa valjastaa erilaisiin isompiin tutkimuksiin, sieltähän näkee myös kaiken mikä matkaa alukseen ja aluksesta sisään hangaarin kautta, se siis toimii myös tarvittaessa valvontatilana. Kahvilassa miehistö ihaili panoraamaikkunasta moottorin sädesuihkun muodostamia värikkäitä aaltoja, jotka seurasi upeana vanana aluksen perässä, vana ei ollut tasainen, koska sädesuihku ampui aaltojaan rytmikkäästi eri kohdille pitääkseen aluksen suunnan oikeana, siitä aluksen tasainen huminakin tulee ja pienet tömähdykset ovat uuden säteen korjausta, se on niin tasainen ääni, että miehistö tottui siihen hetkessä ja itse asiassa se alkoi tuntumaan kodikkaalta hyvinkin nopeasti. Saattoi tuolla kahvilamessissä tapahtua jotakin hempeääkin, sillä ikkunalla seisoi Komentaja, Miguel sekä Etna vierekkäin, Rhodan tuli hiukan jäljessä saadessaan tehtävänsä valmiiksi ja hienosti sujahti komentajan sekä Miguelin väliin, tarkempi silmäinen huomaisi, että Rhodan seisoi lähempänä Miguelia, kun Miguel puolestaan ei edes huomannut koko tilannetta. Komentaja sen sijaan otti pienen askeleen sivulle päin, jotta tämä parivaljakko saisi hetken omaa aikaa, sitten kuin yhteisestä sanattomasta päätöksestä Komentaja ja Etna ottivat muutaman askeleen taakse päin, mukamas keskustelivat jostakin tärkeästä ja sen seurauksena siirtyivät hangaariin, kumpikin heistä oli varma, että Rhodan oli ihastunut Migueliin, mutta Miguel ei sellaisesta mitään tajunnut, hän vain ihasteli rakettimoottoria ja kuvitteli, että Rhodan oli myös kiinnostunut moottorista, sillä olihan hän aluksen teknikko. Yhtäkkiä Miguel kuitenkin kääntyi Rhodania kohti ja sanoi ''Tiedätkö, minun mielestäni on surullista, että meidän alapuolella on pakastettuja olentoja'', Rhodan oli

miltein sydän murtuneena, sillä hän kuvitteli jo mielessään suudelmaa, sydän sykkyrällään hän selvitti hiukan kurkkuaan ja kysyi hiukan pettyneenä ''Mitä tarkoitat'', Miguel vastasi ''Niin, aluksen muu miehistö, meidän staashilaisten korvaajat'', sitten Miguel hiukan surullisesti jatkoi ''Siellä on minulle hyvin tärkeä henkilö, hänet sulatetaan vasta kun minulle sattuu jotakin, hän on minun korvaaja'', Rhodan katsoi Miguelia surullisena, mutta ei tiennyt olisiko surullinen siksi, että Miguelilla on joku mielitietty vaiko siksi, että se mielitietty oli jäädytettynä pakastimessa, sillä kahvilan lattian alta todella löytyy pitkä rivi miehistöä jäädytettyinä, heidän tarkoitus on korvata menehtyneitä tai vahingoittuneita miehistön jäseniä, staashilaiset ovat koomassa kun jäädytetyt ovat sanan mukaisesti jäädytettyinä, mutta aluksessa ei ollut kuin rajallinen määrä sukkulakapseleita, mikäli niitä olisi lisätty enemmän, olisi aluksen runkoa tarvinnut pidentää huomattavasti ja aluksesta olisi tullut valtavan pitkä, eikä se olisi ollut ongelma, mutta aluksen sisällä olisi ollut valtavasti turhaa tilaa, eikä Agorien aurinkokunnassa rakenneta niin, heillä ei ole auloja, rappuja tai mitään sellaisia tiloja joilla ei ole käyttötarkoitusta tai vähintään mahdollisuutta muunnella siitä jonkinlaista tilaa tarpeen tullen, kaikelle oli paikkansa ja tarkoituksensa, se johtui ehkä heidän evoluutionaarisesta opista elää kallioilla, joissa heillä tilaa ei ollut liialti tarjolla. [fwdmsp preset_id="Komentajanloki" playlist_id="Komentajanloki" start_playlist_id="Tuotantokausi 1" start_track_id="Kausi 1 Luku 3 – Matka kauas kotiplaneetalta"] [ays_poll id=3] https://komentajanloki.fi/luvut/kausi-1-luku-3-matka-kauas-kotiplaneetalta/?feed_id=19&_unique_id=661bead5ae0b2

Kausi 1 / Luku 1 - Esipuhe Luku 1: Esipuhe "Komentajanloki on eksoottisen kiehtova äänikirja, jossa on myös ääniefektejä. Se sijoittuu fantasian ja tieteiskirjallisuuden välimaastoon ja pohjautuu erilaisiin lähdemateriaaleihin. Siksi sitä voisi kutsua dokumentaariseksi fiktioksi. Jokainen tuotantokausi koostuu kymmenestä jaksosta, jotka julkaistaan viikoittain." Tehtävä KOMENTAJA ASHNASTA LOK SAI TUTKIMUSTEHTÄVÄN JONKA NIMI ON ARCHINEVA JA TEHTÄVÄ SUORITETAAN ASTAH SIVILISAATION UUSIMMALLA ALUKSELLA NIMELTÄ PHE'ONIX. Phe'onix-aluksen miehistö lähtee tutkimusmatkalle syvälle salaliittojen ja vaarojen täyttämään matkaan. Matkan varrella he paljastavat inhimillisen luonnon monimutkaisuuden ja avaruuden salaisuudet. He kohtaavat odottamattomia liittolaisia ja petollisia vihollisia, sekä hyviä uusia ystäviä, jotka vievät heidät kauas tutusta kotiplaneetastaan. Jokainen askel tuo mukanaan uusia paljastuksia ja kysymyksiä, jotka vievät tarinan yllättäviin suuntiin. Tässä seikkailussa yhdistyvät jännitys, tiede, syvempi filosofia, draama ja odottamattomat käännekohdat, jotka pitävät lukijan otteessaan alusta loppuunsaakka. Astah Sivilisaatio Komentaja Ashna Lokin kotiplaneetta Astah sivilisaation koti planeetta on hyvin suuri, eikä sinne ole koskaan rakennettu suuria kaupunkeja tai tehtaita, heidän ei ole tarvinnut, sillä kun Ugien planeetta ja Astah planeetta ovat kiertoratojensa oikeassa kulmassa, ne ovat niin lähellä toisiaan, että Ugien into tavata naapuriplaneettansa kansalaiset saivat heidät kehittymään valtavan nopeasti teknologisesti ja näin syntyi evoluution varhaisessa vaiheessa avaruusmatkailu, joka on satojen vuosien aikana kehittynyt hyvinkin pitkälle. Astah planeettaa alettiin pitämään rauhan ja harmonian tyyssijana, kun Ugien planeettaa pidettiin teknologian pyhättönä. Kummatkin sivilisaatiot olivat kuin sisarkansoja, he olivat yhtä mieltä siitä, että tuotantolaitokset pidettäisiin muualla kuin planeetoilla ja näin planeettojen kuut sopivat oivallisesti tuotantoon sekä viljelyyn altistettuina, sillä Ugien eräs kuu nimeltään Lenu, sopii loistavasti maanviljelyyn, siellä virtaa puhdasta vettä ja sen matka aurinkoon nähden oli lähes täydellinen, myös tasaiset maat antoivat viljelyyn optimaaliset olosuhteet. Kun Astah planeetan Zurna kuu puolestaan oli vain kiveä sekä tuhkaa, se sopi täydellisesti tuotannon kehittämiseen, näin kumpikin sivilisaatio alkoi tekemään yhteistyötä. Astah planeetalla päivä on noin 26 tuntia ja viikossa on 8 päivää, joista 4 päivää on töitä ja 4 päivää vapaata, tämä auttaa planeettojen ja kuulentojen suhteen, sillä planeetat ja kuut eivät ole aina lähekkäin, kiertoradat saattavat vaihdella niin paljon, että pelkästään suuntalentoon saattaa mennä kokonaisiakin päiviä. Astah Maaseutu Astah planeetan Maaseutu Astah planeetan maaseutu ei ole tavannomainen, siellä on vaikea luoda viljelysmaastoa, sillä maanpinta on vuoristoista, sekä laajat metsiköt kulkevat planeetan maapintaa pitkin. Planeetalle on rakennettu jo varhaisessa vaiheessa kävelyreittejä vuoristoa pitkin ja vuoristoon on rakennettu myös asutukset, sillä hedelmällistä maapintaa on niin vähäisen, että oli parempi säilyttää vähäiset maanpinnat ruuantuottamiseen ja asumukset rakentaa korkeille kukkuloille, näin maanpinnalla ei ole näkyvissä pahemmin rakennuksia, kuin pienissä kylissä, joissa rakennuksia rakennettiin jo varhain ylöspäin. Astah sivilisaatio on tottunut näkemään planeettansa kukkuloilta ja toisinaan he tekevät matkoja polkuja pitkin, laskeutuen aina maanpinnalle metsien suojiin, sieltä varhais-aikoina he hankkivat ruokansa, sillä kukkuloilla ei ollut riittävästi happea, jonka vuoksi viljely korkealla oli hankalaa ja alas maanpinnalle oli väistämättä mentävä ja toisinaan myös kauas kotoa, myöhemmin Ugien kanssa yhteistyössä Astah ja Ugien planeettojen sivilisaatiot kehittivät kuut näitä ongelmia varten, eikä Astah maanpintaa ole tarvittu viljelyyn tuhansiin vuosiin, siksi planeetan

maapinta on edelleen lähes koskematonta ja sellaisena se halutaan myös pitää tulevaisuuttakin ajatelle. Astah Kylä Astah kylät Astah planeetalla ei ole suuria kaupunkeja, mutta kyliä löytyy sieltä täältä. Kylien arkkitehtuuri perustuu siihen, että maapintaa haluttiin säilyttää ja tutut jylhät vuorimaisemat inspiroivat sivilisaatiota rakentamaan korkeita rakennuksia, sillä olihan kallioilla totuttu elämään, eikä silti maanpinnalla asuminen tuntunut kovinkaan luontevalta. Rakennuksien alla menee valtavia luolastoja, ne toimivat pääasiassa entisaikojen tuotantolaitoksina, sekä tehtaina ja luolastoon pystyttiin varastoimaan myös raaka-aineita tulevaisuuden varalle. Kylissä ei ole autoteitä, eikä oikeastaan autojakaan, mutta polkuja pystyy kulkemaan myös motorisoiduilla kapeilla kulkuneuvoilla. Puisia rakennelmia ja kulkureittejä vesistöjen yli kulkee, sekä runsainmäärin hoidettuja kauniita polkuja, jotka kylien laitamille saakka on hoidettu käsityönä valtavine kasvi tarhoineen. Alueella kulkee myös raskaampaa kulkupeliä, nimittäin valtavat luolastot ovat rakennettu kylästä kylään, eikä näin maanpintaa ole tuhottu vuosien saatossa. Ugie Sivilisaatio Operaattori U'Asnah Zurin kotiplaneetta Ugien planeetta on kaunis, mutta samalla hyvin karu. Siellä sivilisaatio kehitti hyvin nopeasti kulkupelejä lentämiseen, sillä teräviä vuorirykelmiä oli kaikkialla, eikä niissä voinut asua. Vuoret olivat alkuaikoina sortumisherkkiä ja pieniä tulivuoria purkautui lähes päivittäin ympäri planeettaa, siksi elämä planeetalla johti nopeaan teknologian kehittymiseen ja sitä myöten myös turvallisemman planeetan etsimiseen, joka johti Astah sivilisaatioon löytymiseen ja sinne matkaamiseen. Nykyisin Ugien planeetta on rauhoittunut, eikä teräviä kivikasoja ole purettu, pieniä kaupunkeja on rakennettu aukeille ja vesistöjen lähelle, sillä Ugit huomasivat, että tulivuoria purkautuu kaikista vähiten vesistöjen lähistöillä ja ne koettiin sen vuoksi turvalliseksi paikaksi asuttaa. Ugien planeetalla ei ole samaan tapaan luolastoja kuten Astah planeetalla, sillä Ugien planeetan kivistö on myös maanalla sortumisherkkää, niin sanottua liuskekiveä ja jota on vaikea ennakoida. Nykyisellä teknologialla pystyttäisiin rakentamaan myös turvallisia luolastoja, mutta sivilisaatio kehitti nopeasti avaruusmatkailun ja näin he saivat oman kuunsa turvallisesti asutettua ja vietyä sinne myös tuotantoa. Utah Planeetta Neljä sivilisaatiota Nykyisin planeetat Astah ja Ugit, sekä emoplaneettojen kuut Lenu ja Zurna ovat omia sivilisaatioitaan. Ajansaatossa planeettojen kuut julistettiin itsenäisiksi, mutta silti ne toimivat täydellisesti yhteistyössä emoplaneettojensa kanssa, mitään varsinaisia sotia ei ole sodittu. Planeetat ja kuut auttavat toisiaan, sillä kaikki neljä sivilisaatiota tarvitsevat toisiaan, eivätkä pärjäisi itsenäisesti. Myös sisarplaneettojen ja kuiden kansat pystyvät lisääntymään keskenään, oikeastaan tänä päivänä kaikki ovat sekoittuneita rotuja, eikä alkuperäisti puhdasrotuisuutta ole olemassakaan, vain maanpintojen eliöt sekä bakteerikannat pidetään tarkoinsuojeltuina ja siksi jokainen asutukseen astunut joutuu käymään tarkan puhdistuksen läpi planeetalle tullessaan, mitään suurempaa vaaraa ei ole koskaan havaittu, mutta nämä neljä sivilisaatiota eivät halua ottaa turhanpäiväisiä riskejä. Nyt on koittamassa hetki, kun sivilisaatiot tulivat yhdessä siihen tulokseen, että he haluavat lähteä tutkimusmatkalle myös oman aurinkokuntansa ulkopuolelle. Elämä on ollut harmoniassa, mutta liiankin mukavaa ja helppoa, kaikki haluavat tavoitella yhdessä jotakin suurempaa ja jännittävää, siksi he päättivät yhteisessä suurkokouksessa rakentaa uuden avaruusaluksen jonka he nimesivät Phe'Onix nimiseksi ja siihen valittiin miehistö halukkuuden perusteella, sillä monikaan ei ollut halukas lähtemään pois tutulta ja rauhalliselta aurinkokunnalta, siksi valinnat olivat helppoja, valittiin vain halukkaat ja heistä kyvykkäimmät. Astah

ja Ugien planeettojen perimähistoriassa oli kertomus planeetasta, jossa kutsuttiin Urantia nimellä, joissakin lähteissä sitä kutsuttiin planeetta maaksi ja joissakin oli kerrottu sen olevan sinivalkoinen, siellä oli järviä ja meriä jotka olivat Agurien aurinkokunnalle täysin tuntemattomia, vesistöjä joidenka jälkeen näkyi vain lisää vettä, suuria suuria aukeita ilman kukkuloita, hiekkaisia dyynejä ja soita, eläimiä metsissä ja monimuotoista luontoa silmänkantamattomiin. Perimähistoriassa oli kerrottu, että itse universumin luoja oli asunut tuolla kyseisellä planeetalla, joka eleli harmoniassa keskenään keskellä avaruutta ja sitä suojeli valtavat kaasuplaneetat avaruuden uhkilta kuten meteoriiteilta, jotka voisivat olla tuhoisia planeettaa ajatellen. Urantialla oli käynyt Ugien esi-isät aikoinaan, sinne oli lähetetty lautasmaisia luotaimia, joista suuriosa oli tuhoutunut ja osa sai lähetettyä hieman dataa emoalukselle, joka puolestaan tuhoutui kotimatkallaan Agurien aurinkokuntaan. Tuo Phe'onix aluksen edeltäjä Onix oli ennättänyt lähettämään dataa jonkin verran, mutta siitä ei saatu otettua vastaan kuin vain hiukan. Datassa oli kuva tuosta kyseisestä planeetasta, mutta se on niin epäselvä, ettei siitä voinut sanoa kyseisestä planeetasta oikeastaan mitään. Onix oli lähtenyt matkaan jo tuhansia vuosia sitten, arvioiden mukaan se oli saapunut planeetta maan lähistölle noin kolmetuhatta vuotta sitten ja jäänyt niille sijoilleen, osa miehistöstä oli lähtenyt planeetalle ja tavannut planeetan asukkaita, he olivat vaihtaneet ajatuksia, filosofiaa, uskontoja, sekä muita tietoja keskenään ja varsinkin työkalukauppaa käytiin ahkerasti, kunnes Onix aluksen miehistö maanpinnalla katosi yhtäkkiä. Onix alukselta lähetettiin aika-ajoin luotaimia etsimään miehistöään planeetan pinnalta, mutta huonoilla tuloksilla, sillä luotaimet toivat mukanaan useimmiten planeetan alkuperäis asukkaitaan, jotka sitten syyttivät Onixin aluksen miehistöä kaappaamisesta, parhaimmillaan nämä ihmisiksi kutsutut olennot palautettiin takaisin, mutta heille jouduttiin tekemään jonkin asteisia testejä, sillä aluksen paino ja säteily saattoi olla haitallista ihmiskunnan olennoille. Se mikä näissä tapauksissa perimähistorian kirjoista tulee selväksi on se, että kaikki rodut, myös mukaanlukien Urantia planeetta maa olisivat sisarkansoja, siksipä Agurien aurinkokunnassa tehtiin päätös tutustua kaukaisiin sisarveljiin. Tärkeimpänä kuitenkin tehtävällä oli tuo universumin luojan löytäminen, jota kutsuttiin Archinevaksi, joissakin lähteissä tästä puhuttiin nimellä Mikael ja toisinaan Yoshua, myös el elyon oli eräässä datarippeessä jossa mainittiin enkeleistä. Agurien kieli oli alunperin todella haastavaa, sillä he yrittivät kehittää kielen, jota kaikki osaisivat ja jokainen sivilisaatio tahtoi omia tuttuja sanojaan yleiskieleksi. Lopunviimein he tekivät päätöksen, että Agurien kieleksi tulee kieli, jonka jokainen sivilisaatio ennalta jo osasi, nimittäin Onix alus lähetti dataa eräästä kielestä jota kutsutaan Suomeksi ja se kieli oli maaplaneetan pohjoinen kieli, se oli yksi rikkaimmista ja samalla helpoiten omaksuttavissa. Myös Onix aluksen miehistön uskottiin kadonneen nimenomaan sinne maanpinnalle, missä tätä kieltä puhuttiin, onkin vain ja ainoastaan loogista, että Phe'onix on nimenomaan suuntaamassa keulansa kohti Maaplaneetan pohjoista, koska kielikin on jo tuttua. Eräs myöhemmin lähetetyistä luotaimista, joka alunperin lähetettiin tutkimaan nimenomaan tuota valtavaa maa-planeetan merta, oli lentänyt suoraa mereen ja tuhoutunut. Luotaimia on lähetetty useitakin ennen ja jälkeen Onix aluksen, mutta suuriosa on eksynyt paluumatkallaan ja suuresti tiedemiehet epäilevät syynä olevan niiden isojen kaasuplaneettojen, joihinka avaruusluotaimet jäävät jumiin, ehkä kiertämään niiden kehää kunnes polttoaineet ovat loppuneet, myös nuo vesistöt ovat tuhonneet aluksia. Phe'Onix aluksen miehistö ei tiedä, onko Uranti maa-planeetta arkkitehtooninen eli suunniteltu ja

luotu luomalla, vaiko evolutionaarinen kuten Agurien aurinkokunta, siksi tehtävälle annettiin nimeksi Archineva joka tarkoittaa Agurien kielellä evolutionaarisessa maailmassa olevaa arkkitehtoonista sfääriä, jotakin eksoottisen jännää, jotakin sellaista mikä on samalla mahdoton, mutta mahdollinen monien sattumien ja seurauksien kautta. Vahvasti moni epäilee kyseisen planeetan olevan itsensä universumin luojan luoma planeetta, koti jossa hän asustaa ja siksi Onix-aluksen miehistö ei halunnut tulla kotiin, ehkä alus tuhottiin tarkoituksella, jotta sillä ei voisi mennä kotiin, ehkä syttyi sota, ehkä planeetta on karu ja julma, tai planeetta on niin upea, sekä kehityksen korkeinta, ettei miehistö halunnut saapua kotiplaneetalleen takaisin. Pian se saataisiin selville, sillä Phe'Onix aluksen miehistö on lähdössä seuraavana aamuna matkaan, kohti tuntematonta, kohti tutkimusmatkaa jossa heidän neljän sivilisaation yhteistyössä rakennettu suunnaton hanke on laittanut parasta osaamistaan. Pian on se hetki, kun Phe'Onix lähtee matkaan ja planeetta planeetalta saataisiin tietoa enemmän. [fwdmsp preset_id="Komentajanloki" playlist_id="Komentajanloki" start_playlist_id="Tuotantokausi 1" start_track_id="Kausi 1 Luku 1 - Esipuhe"] https://komentajanloki.fi/luvut/kausi-1-luku-0-esipuhe/?feed_id=12&_unique_id=661060504749d

Halavan norko Sanottakoot, että joskus mielenkiintoa kuvaamisen löytyy omituisistakin kohteista ja tämä Halava saikin ajatuksen Googlettamiseen, että onko siitä kirjoitettu mitään syvällistä runoutta ja löysin facebookista tekstin/runon, jonka lisäksi en oikeastaan koe tarvetta lisätä mitään, koska se on mielestäni jo ainutlaatuinen ja erinomainen: Ja kumpua ei haudallein kohokoon koskaan, vaan multa kedoksi kamartukoon, ettei kenkään tiedä, että lepokammioin on halavan himmeän alla. Aleksis Kivi Ikävyys on se runo jonka suureen ja syksyiseen synkkyyteen Aleksis yhdisti halavan. Ja sai sille huomiota ja tunnettuutta enemmän kuin ujo ja piileskelevä halavaparka osasi ikinä toivoa. Sillä kesäisessä maastossa halavan huomaa vain harva, kun se lymyilee ojanpenkereillä pajumaisena pajujen joukossa. Mutta nyt on halavan aika. Yksikään retkeilijä ei voi olla sitä huomaamatta, kun sen lumivalkeat lenninhaivenet ovat ilmestyneet näkyville, valmiina lennättämään uuden halavasukupolven kokeilemaan kelpoisuuttaan. Nyt kannattaa painaa mieleen halavan paikka, jotta sitten kesällä voi käydä tunnistamassa sen kasvukaudenaikaisessa asussaan. Linkki https://www.toude.fi/halavan-norko/?feed_id=265&_unique_id=65d2697a2125c

Vuoden ensimäinen pajunkissa Sain töistä vapaata useamman päivän ja vain yhtenä päivänä oli mainiot ulkoilukelit, niinpä käytin tilaisuuteni ja päätin lähteä koirani kanssa lenkille, myös hetken päähänpistoksesta nappasin kaksi kameraa, sekä kolme objektia mukaani, että jos nyt sattuisin jotain kivaa näkemään niin ohimennen nappaisin pari kuvaa. Ensimäinen kohde oli niin luminen, että sinne oli turha yrittää edes mennä ja seuraavalla kohteella oli muitakin lenkkeilijöitä, niinpä lähdettiin Onnin kanssa kävelemään juuri sinne missä ihmisiä ei kulje, eli ylös rämeikköön ja tiesin, että sieltä paljastuu pajukko ja sen jälkeen komea aukeaa maastoa, mutta eihän me edes päästy kuin tuon aukean reunalle kun silmiini tarttui muutamat pajut auringonvalossa joissa olikin jo pajunkissoja, siinä sitten makrolinssiä asentaessa kameraan otin noin 150 kuvaa sarjatulella, sillä mitään kuvanvakainta tai standia ei ollut mukana ja sain kuin sainkin pakkasen polttaneilla sormilla napattua pari ihan kelpomakrokuvaa teille esiteltäväksi, siispä vuoden 2024 ensimäinen näkemäni pajunkissa, olkaa hyvät! https://www.toude.fi/vuoden-ensimainen-pajunkissa/?feed_id=253&_unique_id=65d2653439c05

Ajatuksia kuolemasta ja elämän jatkumisesta Tässä podcastissa yritin käsitellä mahdollisimman paljon aihepiirejä liittyen kuolemaan, kuten itse kuolema, taivas, sielunvaellus, simulaatio, matrix, tieteellinen versio kuolemasta vs hengellinen, sekä myös veljen kuolemasta ja tunteista. YouTube: https://www.youtube.com/watch?v=FBm4Q6ZSrNE Spotify: https://open.spotify.com/episode/6EtOJJplpKrTlkrzz85yQ2?si=78cf2c1f80484acf https://www.toude.fi/ajatuksia-kuolemasta-ja-elaman-jatkumisesta/?feed_id=207&_unique_id=65bfccf94dc30

Pohdintoja vihreästä metsästä Kun istun laavulla, tuntuu kuin minut nähtäisiin kaikkialta, olen suojassa vain kaupungin hälyltä ja hektisyydeltä, mutta lintuperspektiivistä katsottuna ei nuotiopaikkoja, laavuja, eikä polkuja erota, ne ovat syvällä metsän uumenissa, siellä jossakin piilotettuna, mutta silti avoinna vastaanottamaan uudenkin kulkijan. Jos näkyisin kuvassa, jos vaikka seisoisin ja näkisin oman dronen lentämässä ja kamera osoittaisi suoraa minua kohti, olisin silti piilossa, eikä minua kuvasta erottaisi. Kun olen ystävieni kanssa jossakin luonnossa, me juttelemme ja nauramme, puhumme milloin mistäkin ja pidämme ''meteliä'', eikä sillon eläimiä juurikaan näy, voin vain olettaa, että äänemme kuuluu myös vähintään puidenlatvoihin saakka, se kantautuu vesistöjä pitkin vastarannalle ja sieltäkin vähän matkaa, mutta kun olen yksin ja hiljaa, naamioituneena kuvaustelttaani, on vain ajankysymys kun eläimet saapuvat takaisin siihen ympäristöön, mihin minäkin olen saapunut heidän vieraakseen ja siitä nautin, se hiljaisuus ja elämä, siis elämä joka ei tuota meteliä mutta silti on liikkeessä, ei hektisesti tai kiireellä vaan jokainen luonnon eläin jatkaa omia touhujaan, touhuja joilla ei ole aikataulua, mutta kaikilla on jokin rooli ja tehtävä siltikin, vain minä olen irtaantuneena arjestani luonnossa, enkä koe oikeutetuksi häiritä heidän elämäänsä, mutta tykkään tarkkailla heidän toimiaan. Se on hassua ajatella, että vaikka tässä kuvassa ei näy eläimiä, niin niitä on tuolla satoja ellei satoja tuhansia, ötököitä ja muita pieneliöitä miljardeja, tuossa kuvassa on todellisuudessa valtavasti elämää, se on lähes kuin jokin New York jossa pilvenpiirtäjät kohoaa pilviin saakka, mutta ihmisiä ei varsinaisesti näy missään, näkyy vain betonia ja ikkunoita, tässä kuvassa näkyy vain puita, mutta noissa puissa elää valtavan monta olentoa ja ne itsessään ovat yksi elämänmuoto, siispä olisi hyvä muistaa, että kuvassa näkyy vain ja ainoastaan elämää, vihreää elämää jota voi kutsua metsäksi. https://www.toude.fi/pohdintoja-vihreasta-metsasta/?feed_id=184&_unique_id=65bf9431bde64

Talvinen metsämaisema Lähdin pikkupakkasilla ajelemaan metsälle, tarkoitus ei ollut rämpiä metsää syvemmälle vaan lähimaastossa kuvailla luonnon puita ja yleisesti maisemaa, hiukan makrokuvia ja videoita, sekä pilviä. Harjoitteluahan tämä vielä on, mutta kokoajan oppii lisää ja into on kova kuvaamiseen, varsinkin kun se on lähellä luontoa josta niin kovasti nautin. Videon alussa soi oma biisini ''Villahousut'', biisin tarinan taustalla on ystäväni saunalla jossa hänellä oli hiukan koin syömät villahousut, sillon melodia alkoi soimaan mielessäni ja se toi tullessaan lämpöisen tunnelman, voit ehkäpä aistia biisistä sen tunnelman, enkä sitä sanoin osaa kuvata. Kiitos kun katselit ja muista laittaa kanavani seuraukseen! Muista myös käydä Instagrami seuraukseen myös, sillä sinne tulee paljon kuvia! https://youtu.be/24M4ePFFojg https://www.instagram.com/toude.fi

Tänään oli mahdollisesti viimeinen pakkaspäivä (-24) kun illasta alkaakin sitten leudommat kelit ja ajattelin, että nyt jos joskus se on napattava kamerarinkka ja suunnistettava metälle kuvaamaan auringonlaskua. Noh, enpä mä auringonlaskua kuvannut vaan auringonlaskussa macrolinssillä jäisiä puita, ne jotenkin näytti niin hienoilta, vaikka maisematin olivat upeat, niin nämä kuvat ajattelin julkaista kuitenkin. Matkahan ei ollut helppo, sillä päätin mennä paikkaan johonka todennäköisesti ei pääse autolla, eikä päässytkään tai rehellisyyden nimissä sanoisin, että olisin päässyt sinne, mutta pois pääsy olisikin ollut toinen juttu ja päädyin sitten metsätienvarrella eräälle levikkeelle ja siitä suuntasin eläintenjälkiä suoraa metsän ytimeen. Reissun ydin tarkoitus oli kaksiosainen, eli etsiä keväälle hyvä spotti eläintenkuvaamiseen, sekä kuvata maisemia. Spotin löysinkin ja tuumailin siinä hetken koirani kanssa, että ens keväänä tuohon laitetaan kuvausteltta, tuossa tehdään eväitä ja tuossa on yöpymiseen teltalle paikka, enkä nyt millään malttaisi odottaa kevääseen. Ens viikolla jonakin päivänä lähden vielä pidemmälle, sillä kartan mukaan ihan lähellä on lampi ja jos se lammen ympärys on yhtä upea kuin tämä seutu, niin taisinpa löytää paikan, jossa tulen viihtymään tulevan kevään kokonaiset viikonloput kameroiden ja eväideni sekä tietty koirani kanssa :D Lisää blogeja: www.toude.fi