#OC Vaara
Text
I LOVE an excuse to draw my OCs
#Color wheel trend#Color wheel meme#Color wheel challenge#OCs#Original Character#OC#I'm tagging everybody so uuuh#Here I go#OC Ilo#OC Kina#OC dop#OC Pop#OC Nereus#OC Vaara#OC Vale#OC Dana#OC Asteri#OC Nevio#OC Pato#OC Katrine#OC Vieno#OC Utu#OC Maura#OC Mavie#Whooooooooooooooooooooooooooooo
238 notes
·
View notes
Text
au where obi-wan gets another padawan after anakin… enter maei vaara, jedi padawan (edit: i drew an older version of her!)
#oc: maei vaara#this is her at around age 15 btw#i mostly draw maei at age 17-18!#star wars oc#oc artwork#my ocs#my art#the clone wars#tcw fanart#disaster lineage#jedi art#padawan oc#obi wan kenobi#tcw art
397 notes
·
View notes
Text
Hi @vizslasaber I love Maei 💜💙
(Maei belongs to @vizslasaber !)
Tag List (let me know if you want to be added or removed) : @padme--amygdala @soclonely @mrfandomwars @jgvfhl @starlonkedd @shinhatigf @togrutanduin @jedi-valjean @one-real-imonkey @traygaming @aiylasdrawings @keoxus @veiled-in-stars @sentineljedi @spicysucculentz @amelia-song-pond @it-was-rose @saturnsokas @thejediprincessqueenofnaboo @veradragonjedi @arrthurpendragon @shrinkthisviolet @doodlebugs-and-doodleart @thebrainofocto + @vizslasaber
#star wars#star wars oc#jedi oc#my art#fanart#star wars art#sw art#star wars the clone wars#maei vaara#i hope i did her design justice she's so cool
15 notes
·
View notes
Text
just until friday... then i will be free......
#//immortal; (OOC)#my last final is on thursday in the afternoon oughghfghfghgh#please i wanna write so fucking bad#i want to dedicate my braincells to my blorbos pLEASE I HAVE OCS THAT NEED FINISHING#IVE BEEN WANTING TO WRITE VAARA FOR AGESSSSS I NEED TO CONTINUE THEIR LIL INTERACTIVE GAME
7 notes
·
View notes
Text
[Text ID:
Do you ever wonder about what person you might be
In a different world with different rules?
How much of you can be changed
Before you become something else entirely?]
A musing about the multiverse and what a single point of origin can evolve into
#Willow Arts#megaman#mega man#rockman#protoman#blues#my OC#Andreus Doukas#Vaara#vampire hunter au#vampire au#Monster Touched!AU#excuse my handwriting fdkljhgfd#pls click for better quality!!
44 notes
·
View notes
Note
I love seeing updates about your OC's. How's Vaara doing?
Ah not much at the moment! We played the campaign for a while back then and realized that Vaara's vibes were clashing a little with the setting so we decided to adjust (maybe both) a little. Like, it was hard to play her in character, to be motivated about the quest as she's just very nervous in addition to being grumpy :') And our DM had made great "origins" scenes for her but I guess the rest of the adventure had been designed to be a little more lighthearted and colourful while I was used to the more muted colours medievalish (or other historical era) with a hint of magic or magic feeling less mundane/ordinary. But our DM @iijadraws has had a lot other affairs in life so we decided to focus on playing @artist-rat's Heartland campaign (where Rhiam is) in the meanwhile as we are playing both with the same group! ...And then I went and decided to do my own ttrpg/dnd for us woops, but it's set in same world as Rat's so! (I have posted more about that on my Patreon btw!)
But if Iija is still down to make Vaara's campaign, I'll surely post updates when we get there!
(And Rat was kinda interested in getting the Baldur's Gate 3 for us in the future and we played with the idea of making characters based on Vaara and Rat's character Knell there 👀 some versions at least)
#a little Vaara for you 🧡#and thanks for appreciating my characters! I really do like my little dudes!!#c: Vaara#as you can see Vaara's design is not very colorful... but I like my forest floor mud wolf
41 notes
·
View notes
Text
UwU my oc if thy were no longer in power
Might do ask for them
1 note
·
View note
Photo
MORE EXAMPLES - THESE ONES ARE ABOUT 5x7 FULL BODY DOODLES. $7 + SHIPPING OR BUNDLE TWO CHARACTERS FOR $10 + SHIPPING. OPEN TO CHARACTER IN THIS STYLE. IF INTERESED MESSAGE ME ON @gl4ssj4w , DM @DAYBREAKXR ON TWITTER OR EMAIL ME AT [email protected]. ALL CHARACTERS ARE MINE EXCEPT FOR ELEKTRA WHO BELONGS TO @spacebots . PLEASE CHECK OUT THEIR BLOG ALSO, THEY ARE AMAZING.
#art#artist#commission#commissions#cheap art#art for sake#micro#micron 1mm#PLEASE#my art#stoner celik#wrath celik#ocs#valo vaara
1 note
·
View note
Photo
some rushed doodles of some of my dragon age ocs and their adoptive parents
shava, cyrion, and adaia tabris, akaas and eluria adaar, sumal and hali vaara
82 notes
·
View notes
Photo
dahlia ryder / rosemary ryder
aerisa v’nara / odette edani
laelia caedus / miele’lula vaara
sera holt / valon daerix
#mass effect ocs#dolly ryder#rosemary ryder#aerisa#odette edani#laelia caedus#miele'lula vaara#sera holt#valon daerix#glitterfang ocs#sad thing is this isn't even all of them.#i have a prrooooooblem#the bottom two pairs are couples :D
181 notes
·
View notes
Text
Zero to Hero
Lammio-ficciä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
hahmot: Lammio, Lammion isä ja äiti, vaatturi, Samuel Asumaniemi. (oc) Maininta Lammion tyttöystävästä Liisasta (oc, vai onko? *köhköh*)
sanamäärä: n. 1700
vastuuvapaus: en saa rahaa enkä omista Lammioo
varotukset: verta, haavottuminen, Lammio kohtelee naishoitajaa huonosti
Henrik Aleksanteri Lammio oli helsinkiläisellä vaateliikkeessä teettämässä itselleen uutta sarkapukua. Vanhemmat kun ajattelivat omakustanteisen puvun tekevän kunniaa juuri 21 vuotta täyttäneelle vänrikille. Puku oli syntymäpäivälahja, jota Henrik ei osannut odottaa. Kai vanhempien päätökseen oli vaikuttanut hänen syntymäpäivänään, 28.11., saapunut palvelukseenastumismääräys. Ei Lammiota mitenkään sotiminen kiinnostanut, mutta koki hän velvollisuudekseen puolustaa Suomen itsenäisyyttä, jonka vuoksi hänen isänsä oli sotinut. Ihan tavallinen helsinkiläispoika hän oli. Isä oli entinen sotilas, nykyinen lääkäri, ja äiti toimi milloin missäkin sihteerinä.
Henrik peilaili itseään vaateliikkeen peilistä. Puku näytti istuvan kuin nenä päähän. Vielä kun hän saisi aikaiseksi laittaa kaulukseen vänrikin kauluslaatat. Puku myötäili hänen vartaloaan ja sen virheettömyyttä. Hän kiitti päänsä sisällä isää siitä, että tuo oli pakottanut hänet jo lapsesta asti urheilemaan, ja eritoten pesäpallon pariin.
”Nuoriherra Lammiolle puku näyttää istuvan hyvin.” vaatturi asetteli mittanauhaa takaisin olkapäilleen. ”Nii. Kylhän se. Sitä mä vaan funtsin, et ompeletteks te kauluslaattoja vai duunaaks mä sen ite?” Henrik astui jalustalta pois ja siisti pukuaan. ”Emme me valitettavasti tee sellasta, kersantti.” vaatturi pudisti päätään. ”Ei sille sit voi mitään. Kyl mä ne ite osaan laittaa. Ja junassa on sit ainakin aikaa, jos ei muuta.” Henrik virnisti. Hän tunsi itsensä yhtäkkiä kovin itsevarmaksi, jopa sotilaaksi, eikä vain koulupojaksi, joka tuskailee läksyjen kanssa ja katselee tyttöjä rakastava ilme kasvoillaan. Ei, hän oli Suomen armeijan vänrikki Lammio. Toivottavasti pian luutnantti, sitä vanhemmat toivoivat ainokaisestaan.
Henrik vaihtoi liikkeessä vaatteensa. Pian hän oli taas vain Henrik, joka käytti harmaata korkeakauluksista neuletta, ruskeita henkseleitä, jotka eivät näkyneet neuleen alta. Päälle hän heitti mustan talvitakkinsa ja kietoi vielä huivin lämmittämään kaulaansa. Hän maksoi ostoksensa ja lähti kaupasta ulos räntäsateeseen.
Kotiovella hän pudisti takkinsa olkapäiltä rännän ja puhdisti kenkänsä. Hän astui sisälle ja kerkesi tervehtimään vanhempiaan, ennen kuin meni huoneeseensa vaihtamaan sarkapukuunsa ja pakkaamaan reppunsa. Juna lähtisi parin tunnin päästä kohti itärajaa, ja hänellä alkoi olla hieman kiire. Ei mitenkään pahasti, mutta kuitenkin.
Hän sai pakattua ja katsahti sen jälkeen pöydällä olevaa kuvaa Liisasta. Kai hänen pitäisi rintamalta palattuaan naittaa Liisa, vaikkei asia oikeastaan kiinnostanut Henrikiä. Vanhemmat painostivat häntä naimisiin, mutta hänestä itsestään tuntui, ettei ollut valmis perhe-elämään. Huokaisten hän otti kuvan pöydältä ja laittoi sen lompakkonsa väliin. Siellä se pysyisi toivon mukaan säilössä ja lähellä Henrikiä koko sodan ajan.
”Mä meen ny sit. Toivottakaa onnee tai jotain. Vaikka ei meitsi sitä tarvi.” Henrik sanoi ulko-ovelta vanhemmilleen. Äiti tuli vielä halaamaan poikaansa, ja isä puristi poikansa kättä. ”Suomen puolesta. Taistele itsenäisyytemme puolesta, Henrik.” isä sanoi ja poika nyökkäsi. ”Nii mä teen. Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa: sinuun koskea ei väkivalta saa! Kallios ei horju, vaaras poies torjuu.” Henrik hyräili, ja isä nyökkäsi. ”Näytä niille kommunisteille. He eivät ole ihmisiä, muista se.” isä puhui ja poika lähti ovesta ulos.
••
Vänrikki Lammiota paleli. Hän oli istunut poterossaan jo monta tuntia. Hän oli jo mennyt laskuissaan sekaisin, että kuinka monta tuntia oli lumisessa kuopassa tullut vietettyä. Sormet olivat kohmeessa ja tungettu kainaloihin lämpeämään. Rukkaset olivat kädessä, mutta eivät ne paljoa lämmittäneet joulukuisessa pakkasaamussa. Tai päivässä, Lammio ei tiennyt mitä kello oli eikä hänelle tullut mieleenkään katsoa rannekellostaan. Oli liian kylmä sellaiseen. Maastontarkkailu vihollisen varalta oli tarpeeksi uuvuttavaa punaposkiselle vänrikille.
Hän huomasi liikettä edessään. Arviolta 10, 15 metrin päässä. Lammio kopeloi aseensa poteron pohjalta ja asetteli sen poteron reunalle, että olisi helppo tähdätä. Vielä hän kuitenkin odotti, jos se olikin oma. Hän vilkaisi sivulleen joukkuettaan. Oikealla puolella oleva korpraali Asumaniemi oli myös huomannut liikettä. Lammio viittoili tälle, ja korpraali liikkui hitaasti Lammion poteroon.
”Slobo?” Asumaniemi kuiskasi Lammiolle. ”Voi olla. Samu, mä lähden. Tsekkaa mun selkä, oke?” Lammio nyökkäsi kaverilleen. Hän osasi luottaa Asumaniemeen, olihan hän tuntenut sen noin 7-vuotiaasta lähtien. Asumaniemi oli kaksi vuotta nuorempi, mutta silti Lammion mielestä hyvä tyyppi. ”Jep. Mitä noi muut duunaa, Henkka?” se kysyi. ”Toivotaa, et ne följaa sua.” Lammio sanoi ennen kuin nousi poterosta ja lähti juoksemaan liikettä kohti. Ehkä se oli uhkarohkeaa, mutta ehkä hän saisi luutnantinnatsat tai jonkun kunniamerkin.
Lammio juoksi kyyryssä niin lujaa kuin pääsi. Ase oli suunnattuna eteenpäin, ja varmistin pois päältä. Hän siristeli silmiään nähdäkseen kauemmas. Hän ei enää nähnyt ketään edessä. Hän katsahti maahan ja huomasi lumihangessa jalanjälkiä, jotka johtivat metsään. Voi saatana. Hän lähti metsään. Pitäisi se mahdollinen vihollinen tappaa.
Hän ei kerennyt kauaksikaan metsässä, kun joku jo nousi kiven takaa ja ampui. Luoti osui Lammiota oikeaan käsivarteen, mutta siitä huolimatta hän sai ammuttua vihollisen. Hän tiesi, että hänen pitäisi päästä joukkueensa luo. Hän kuitenkin lamaantui käden kivun takia. Hän sai heitettyä kiväärinsä ei-haavoittuneelle olalle ja jalkansa liikkeelle joukkuettaan kohti.
Lammio puristi käsivarttaan liikkuessaan joukkuettaan kohti. Lumipuvun hiha oli riekaleina ja verinen. Vasemman käden rukkanen oli sekin saanut osansa verestä, ja Lammio tiesi, että menetti verta kovaa vauhtia. Jos hän tästä selviäisi, saisi Liisa sormuksen sormeensa ja sikiön kohtuunsa. Se oli saletti. Lammio lupasi itselleen, että hänestä tulisi aviomies ja isä, jos hän tästä koettelemuksesta selviäisi. Vaikka sitten rampana. Kai sekin laskettiin selviämiseksi, jos kotiutui rintamalta haavoittuneena? Huutaa vänrikki ei viitsinyt, ettei ryssä olisi kuullut. Häntä kyllä sattui, mutta huutaminen ei tullut kuuloonkaan. Hän keskittyi ajatukseen Liisasta sormus sormessaan ja pitelemässä heidän lastaan.
Asumaniemi huomasi jonkun kävelen kohti poteroaan. Henrik? Se oli Henrik. Asumaniemi tunnusti nuo vaaleat kiharat vaikka kymmenen kilometrin päästä. Sitä oli sattunut. Asumaniemi nousi ylös ja juoksi kaverinsa viereen niin lujaa kuin pääsi upottavassa hangessa.
”Henkka? Mitä saatanaa?” Asumaniemi kysyi ja sai Henrikin poteroon suojaan. ”Aissssaatana!” Lammio irvisti, ja Asumaniemi alkoi kaivaa sidettä. ”Henkka. Henkka. Tsiigaa mua öögii. Just noi. Älä jätä mua. Mä en jätä sua. Pidä öögas auki. Just noi. Hyvi menee. Ei enää kauaa. Just noi. Öögat auki. Emmä jätä.” Asumaniemi höpötti samalla, kun laittoi sidettä kaverinsa käden ympäri. ”Sattuu helvetisti.” Lammio irvisteli ja vaivoin piti silmänsä auki. ”Mä hiffaan. Kohta tulee lääkintämies, ja me saadaa sut sjuksisee. Eiks je?” Asumaniemi teki tilaa lääkintämiehelle, joka saapui juuri sopivasti. ”Delaakssssmä?” Lammio hengitti raskaasti. ”Et sä. Mä lupaan.” Asumaniemi sanoi niin rauhallisesti, kuin osasi.
****
Lammio siirrettiin nopeasti kenttäsairaalaan. Hän oli tajunnan rajamailla morfiiniannoksen ja kivun takia. Hän oli lääkärin puheesta ymmärtänyt, että luoti oli jäänyt olkalihakseen eikä ollut rikkonut luuta ja että kenttäsairaalassa luotia tuskin saataisiin kaivettua ulos. Huomenna kuulemma olisi siirto sotasairaalaan jonnekinpäin Suomea. Lammio toivoi, ettei Helsinkiin, koska vanhemmat kuitenkin vaatisivat päästä katsomaan. Sitä Lammio ei halunnut. Mitä ne tekisivät rammalla pojalla?
Lammio makasi huoneen nurkkaan kyhätyllä patjalla, ja oikea käsi oli siteiden peitossa. Hän näki silmäkulmastaan, että joku lotta teki kantosidettä. Sitä nuori vänrikki ei jostain syystä ollut aikaisemmin saanut. Vaikka mikä vänrikki hän enää oli, käsi varmaan amputoitaisiin välittömästi sen jälkeen, kun hän pääsisi sotasairaalaan. Juuri ylennyksen saaneesta vänrikistä sotainvalidiksi noin kolmessa viikossa.
Ei Lammio sitä halunnut myöntää, mutta haavoittuminen otti hänen ylpeydelleen. Ei hän enää kehdannut palata Helsinkiin vaikka kaupunki olikin hänelle rakas. Hän oli pettänyt maansa tehtävässään suojella sitä. Nyt häntä lähinnä vitutti uhkarohkeutensa lähteä yksin vihollisen perään. Olisihan se pitänyt tietää, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Ei varmaan Vapaudenmitalia tai -ristiäkään tulisi. Kuka sen muka todistaisi, missä hän oli haavoittunut? Ei varmaan kukaan. Hyvällä tuurilla Samuel oli nähnyt, mitä oli tapahtunut, ja pystyisi selittämään sen rykmentinkomentajalle. Mutta Lammio tiesi tuurinsa. Sitä ei ollut. Ei sitten yhtään. Ei edes tyttöjen suhteen, niin miten tuuria voisi olla missään muuallakaan?
****
Sotasairaala. Lammio ei halunnut maata siellä toimettomana. Käsi oli edelleen siteissä ja kantositeessä. Luoti oli saatu pois lihaksesta, ja hän oli ymmärtänyt, että mitään ei ollut mennyt pahasti rikki. Luoti oli kuulemma pysähtynyt hauikseen ja jäänyt siihen, sillä Lammio oli jännittänyt lihaksiaan juuri oikealla hetkellä. Hän ei ihan uskonut lääkärien selitystä, mutta oli
Lammio vilkuili ympärilleen. Sotilaita, joilta oli käsiä ja jalkoja irti. Osalla paksu sidekerros peitti silmät tai kaulan. Jonkun kaulaa peitti side. Jollain oli rintakehän ympäri sidettä.
Muita katsellessaan Lammio ajatteli, että ei hänen paikkansa ollut sairaalassa, kun muut olivat pahemmin haavoittuneita kuin hän. Niin, hänen pitäisi olla rintamalla puolustamassa Suomen itsenäisyyttä. Käden kipukaan ei ollut enää kovin paha, ja hän uskoi pystyvänsä pitämään asetta käsissään. Jos alkuun vaikka vasemmassa kädessä, ja kädenvaihto oikean kuntoutuessa.
“Hoitaja. Mulla on fiilis, että mun ei kuuluis olla täälä. Hiffaaks? Mä sentäs olen tajuissani, toisin kun moni muu. Päästäkää mut meneen.” Lammio pyysi niin ystävällisesti, kuin osasi vitutuksensa keskellä. “Emmie oikein voi. Te ette uo tarpeeksi hyväs kunnos.” hoitaja pahoitteli. “Mitä te mua täälä pidätte? Mä kyllä pidän itestäni huolen, jos mä vaan pääsen meneen.” Lammio kivahti, ja hänen äänensä muuttui oudon kimeäksi. Saatanan murrosikä, kun oli alkanut myöhään. “Vänrikki varmaa ymmärtää, jot mie en sitä tehhä? Liäkär semmossen tekköö.” hoitaja huomio Lammion äänen vihaisuuden. “Vänrikki. Sano toi vielä kerran. Mulla luultavasti on enemmän pesämunaa, mitä sulla tulee ikinä oleen. Et sä mua täälä pitele.” Lammio nousi ylös sängystä ja heitti repun selkäänsä. Hän lähtisi kotiin. Parin kilometrin kävelymatka. Ei paha. Ei yhtään. Sen melkein juoksisi.
Lammio oli jo sairaalan portin ulkopuolella, kun joku tarrasi häntä olkapäästä kiinni. Lammio riuhtaisi itsensä irti ja jatkoi matkaansa. Takana tullut kuitenkin hyppäsi Lammion eteen ja tukki vänrikin tien. Lammio tunnisti sen lääkäriksi, joka oli aamulla käynyt katsomassa häntä. “Siirry. Mä lähden ny himaan. Et sä mua voi tuola pitää.” Lammion silmissä leiskui viha. “Vänrikki Lammio. Te ette voi lähteä. Ettei tule mitään komplikaatioita. Kätenne ei ole vielä kunnossa.” lääkäri sanoi raapien partaansa. “SIIRTYKÄÄ! Olen Suomen armeijan vänrikki, ja minulla on velvollisuuksia Karjalassa. Minun pitää taistella Suomen ja suomalaisten itsenäisyyden puolesta. Te ette voi minua pitää sotasairaalassa puolikuolleiden kanssa.” Lammio puri takahampaansa yhteen. Lääkäri ei Lammiota pelästynyt. “Niin. Tottakai, herra vänrikki. Mutta meidän pitää varmistaa kätenne kunto ennen kuin voit lähteä. Lihasvammoista ei ikinä tiedä.” lääkäri katsoi vänrikkiä silmiin. “Ei kiinnosta. Minä lähden. Sanoitpa sä mitä tahansa.” Lammio mutisi, tönäisi lääkärin lumeen ja lähti juoksemaan niin kovaa kuin jaloistaan pääsi.
Lammio pääsi kotiin, mutta ketään ei ollut kotona. Hän avasi oven avaimellaan ja käveli sisään. Hän meni keittiöön ja huomasi lapun pöydällä. Hän lukaisi sen nopeasti ja tajusi kohonneensa luutnantiksi ja saaneen Vapaudenmitalin. Hän jätti lapun pöydällä ja siivosi kaikki jälkensä. Vanhemmat eivät saisi tietää, että hän oli karannut sairaalasta.
Hän keräsi kampeensa ja lähti takaisin sairaalaan. Kai sitä pitäisi terveen paperit saada ja myönnytys palata rintamalle. Hän ilmestyi sairaalan portille ja vastassa oli se sama partasuu, kuin noin kaksi tuntia aikaisemmin. Tällä kertaa jonkun paperinipun kanssa. “Luutnantti Lammio. Onneks olkoon. Teitä tarvitaan Mikkelissä Päämajassa. Kotiutuspaperit olis tuossa.” lääkäri mutisi. Lammio nappasi paperit, tunki ne reppuunsa ja lähti suorinta tietä juna-asemalle. Samana päivänä kolme hyvää asiaa. Ylennys, Vapaudenmitali ja komennus Päämajaan. Elämä hymyili jälleen 21-vuotiaalle luutnantti Henrik Aleksanteri Lammiolle.
4 notes
·
View notes
Text
If I am lost for a day, try to find me
But if I don't come back, then I won't look behind me 🎵
71 notes
·
View notes
Text
a former jedi turned bounty hunter, you ask? say no more
#oc: maei vaara#my oc#my art#sw fanart#sw art#star wars tcw#star wars#obi wan kenobi#swtcw#tcw fanart#sw tcw fanart#(i want to draw her with ahsoka next!!)#the clone wars#ahsoka tano#tcw oc#oc artwork#jedi oc#jedi padawan#i hope my handwriting is legible#star wars rots#star wars fanart#star wars art#star wars prequels#star wars oc#star wars: the clone wars
54 notes
·
View notes
Text
@pitchdarkhook asked:
18. What aspect of your muse’s personality is most important to you? What aspect of your muse’s personality do you think is most important to them? Is it the same? Why or why not? / for any of your OCs and as many of them as you want !
questions for the mun, regarding the muse.
R what pandora's box have you opened--
I'M GONNA TALK ABOUT MY MONSTER HUNTER OCS who i promise I will write bios/draw refs for... eventually..... OTL
I need to provide some context for these two, since I don't have the lore post for them up yet! So, the lore they come with is heavily AU and initially spawned from my general love for hybrids and gijinkas. Their AU is called Monster Touched -- the same as the species they are. Touched are hybrids between humans or Wyverians and monsters, and these crossbloods can be thought of as the earliest form of Wyverians as well, since the Wyverians are humanoids said to have the blood of wyverns in their veins. The biggest difference is that Touched have much more obvious features from their monster ancestry, in the sense that a classic hybrid does: humanoid bodies with wings, tails, claws, teeth, etc.
Vaara and Quinn are such Touched, being the offspring of a human and Vaal Hazak and a Wyverian and Valstrax, respectively. They are both known as Elder Touched, as them sharing the blood of Elder Dragons makes them more powerful and grants them a much higher status in the Touched pecking order.
Hi hello future Willow here this got way longer than I expected so uhhh read about my guys under the cut wHOOPS
Quinn first because he's my son boy and I love him:
Quinn, as I mentioned, is a hybrid child of a Wyverian woman and a Crimson Glow Valstrax! He was primarily raised by his mother, a blacksmith, and never knew his father as he was killed by a group of Hunters. As a result, Quinn had no one to really teach him what it meant to be a Valstrax; his mother does not have wings, after all, let alone the specialized wings that allow Valstrax to break the sound barrier with minimal effort. He, along with his mother and younger brother, live on the Heaven's Mount; a peculiar location for a Valstrax Touched and even a Wyverian, but one that has offered him a valuable place to grow and figure out his wings himself under the relative safety of his mother's smithing contract with the resident Elder Touched: A Shagaru Magala hybrid by the name of Hades (played by my friend who also writes Quinn's mother!).
Quinn's not someone who really talks much, a trait that's both inherent and learned, as Hades and his partner Styx (played by my friend's wife) also are not the talkative kind. He's a wanderer at heart, as the desire to roam high above the clouds is one that runs in his veins from his Valstrax father, and his father before him. He's a very funny character to me, in that he's not funny at all. He's rather stoic and has little social awareness and he also does not care about social customs and etiquette whatsoever, which leads to some very awkward and hilarious situations where his default response is to just stare blankly at someone and not say a word. He's terrible about communicating, it's great.
But what I find most important about his personality, and surprisingly what he does too, is his love for his family. He's a mama's boy! He's very deeply attached to his mom and very grateful for all her hard work in raising him (being surrounded by other Touched and knowing that she is not has made him deeply appreciative of the stark contrasts between them and how much harder it is for her to do things compared to them), and in time he's become very attached to his lord Hades and Styx as well, who he sees as an older brother figure. His younger brother, too, is someone he's very affectionate for and protective of, and part of his motivation to learn how to properly fly and hunt and be a Valstrax Touched was so he could pass what he taught himself on to his brother as well. Despite his wanderlust, he's very much a family-oriented person, which is not a trait typically seen in Valstrax; it's entirely due to his upbringing. When he flies and travels the world, he always collects trinkets and creatures he thinks his family would enjoy and brings them back home as gifts. Actions speak much louder than words for Quinn, and he loves his family so much. o|<
Now, onto Vaara:
Vaara is scary. I need to open up with that. Vaara is an entity that not only welcomes death, but actively governs it, in a sense, being the current overseer of an actively rotting graveyard for monsters (and Hunters alike, if they're stupid enough to set foot in the Rotten Vale). Vaara is very dedicated to maintaining the balance and order of the Vale, as the Vale is directly responsible for releasing nutrients back into the rest of the ecosystem within the New World. They're a very spooky character!!! Friendly upon first impression, if not incredibly unnerving with the skull they wear to conceal their face, hooked claws and tail, and the echoing hiss of their voice that seems to permeate through every nook and cranny of the Vale. They're not aggressive, thankfully! But that's not necessarily a good thing; the reason Vaara is not aggressive is because they feel no need to chase and hunt down individuals, when death will catch them anyway. And as the one who governs death, what rush do they have? The dying will fall into their embrace one way or another, eventually. All it comes down to is a matter of time.
The aspect they find most important is in fact their responsibility to maintaining the decaying garden that is their home. Vaara tends to not be someone who takes many things seriously, as most things are not of major consequence to them, but this is. Vaara is a very reliable individual, for better or for worse, and always keeps their promises -- though they do not make promises without proper exchange.
What I love the most about their personality, though, is their absolute spookiness. They are a very inviting character, which is such a unique contrast to the hostile environment that is their home. They will welcome you with open arms, invite you to rest in the Vale (whether you survive or not is entirely up to your own level of preparation), and even offer ancient lore that they have gathered over the years, collected in the history of bones and rotting corpses that make up the maze-like caverns of the Vale. They have near invaluable knowledge, and they will be kind to those they cross paths with, because death is not something you can escape. It is coming, will come regardless of what you do, and they are in no hurry to quicken your death. They will tempt you with the few precious things that can be found in the Vale: all manner of rare fruits, dangerously addictive with the narcotics they contain; precious fossils found in no other areas; mushrooms whose alchemical potential provides great explosive power. And if you find yourself growing drowsy and numb, if you find it hard to breathe, it is because Vaara has decided it is your time to rest in the Vale, and they will lure you to sleep in their arms for all eternity.
Death is inevitable, after all, and those who step foot in the Graveyard of Dragons are destined to die in it.
#//an answer sought; (ASK)#//immortal; (OOC)#//about; (RULER OF THE VALE)#//about; (HEIR OF THE CRIMSON GLOW)#((i'd like a Blade to meet Vaara i think that'd be very interesting))#((i'd also like a child:tm: thrown at Quinn bc he's awkward and doesn't know what to do abt that))#((those crossovers might need to be thought out a little tho dlfkjhsf my guys have no means of worldhopping atm#unless i make the weird free for all regions like the Guiding Lands canon and i don't really wanna do that bc they're dumb))#pitchdarkhook
10 notes
·
View notes
Photo
Meet Vaara, a Vaal Hazak OC (who is originally an AU of Blues but he became too different, oops) for a verse I call Monster Touched. He’s an arrogant king of the Rotten Vale who takes great pride in his role as the primary monitor of the ecosystems of both the Vale and the Coral Highlands above the surface.
He’s not above taking advantage of those who dwell in his domain for sustenance and entertainment, and his morals are flippant and skewed at best. There is one rule he does carry out relentlessly, however, and will do anything to ensure that it is followed: those who enter the Rotten Vale are destined to die in it.
#Willow Arts#monster hunter#monster hunter oc#vaal hazak#Monster Touched!AU#monster hunter world#Vaara
66 notes
·
View notes
Photo
LAKE HOUSE PARTY
Declan Vaara is inviting everyone to a party at Lake Richmond, just a few minutes away from campus.
There will be provided snacks and drinks, but bringing your own as well is encouraged, especially as the fire pit will be lit for roasting marshmallows or hot dogs. There are small paddle boats on the shore for those wishing to explore further into the lake, and a rope swing for the swimmers.
Rumor has it that this may be the biggest party of the summer.
AshtonTNHQ is a revamped skeleton mystery group set in the fictional town of Ashton, Tennessee, and exploring the lives of the students in town along with the mystery of what has happened to the missing. This is the RP’s first event and we still have some skeletons free, but keep in mind we do accept OC’s as well! Feel free to message us if you have any questions!
Home || Plot || Rules || Schools || Locations || Audition || Nav
0 notes
