Tumgik
#tunnelmaa
Photo
Tumblr media
#Repost @hannas_christmas • • • • • • Old Town of Porvoo ✨City Porvoo and it’s Old Town looks so inviting for evening walk✨ ✨ ✨ ✨#porvoooldtown #visitporvoo #porvoonvanhakaupunki #eveningwalk #iltakävely #wonderfulevening #tunnelmaa #talvi #winter #winterevening #talviilta #cozylights #oldstreet #oldstreetlamp #finland #visitfinland #Ukrainewillwin #lanternlighter https://www.instagram.com/p/CnZ7cxBIC7S/?igshid=NGJjMDIxMWI=
0 notes
tmrwds · 1 month
Text
Sinkkumies lyrics + English translation
Siit on aikaa kun oon taas single man Ruokavalio Olvi ja king kebab Mä oon tikissä ku Till Lindemann Vapailla markkinoilla keeping my head up Olin kiinni suhteessa josta jäi henkiset mustelmat Nousin siivilleni uudestaan
On taksit pihalla ja nyt on aikaa baarei kiertää Pääl parhainta parfyymii koska ei voi haista hieltä Vielä jaksaa vaik oon jo toista viikkoo putkeen tien pääl Mutta minne tie viekään sitä ei voi tietää
Nyt nautin hetkestä Kun en oo nyxä vaan exä Ei ole väliä mistä herään Tai kenen vierestä On aika nostaa purjetta Ja antaa tuulen kuljettaa
Sinkkumies sinkkumies Liitelee linnun lailla tuo mies Sinkkumies sinkkumies Vapailla markkinoilla tuo mies Sinkkumies sinkkumies Minne lie matkalla tuo sinkkumies Ken tietää
Siit on aikaa kun oon taas single man (???) Ku oon ulkona muutaman dillen kaa Pasin, Karin ja Villen kaa Mul on himassa tunnelmaa Voin mitä vaan kattoo ja kuunnella Mä elän sinkun suurinta unelmaa
On moottoritie niin kuuma Ja se kiehtoo miestä Nuo kauniit neidot hameissaan vie katseen tiestä Vielä jaksaa vaik oon jo toista viikkoo putkeen tien pääl Mutta minne tie viekään sitä ei voi tietää
Nyt nautin hetkestä Kun en oo nyxä vaan exä Ei ole väliä mistä herään Tai kenen vierestä On aika nostaa purjetta Ja antaa tuulen kuljettaa
Sinkkumies sinkkumies Liitelee linnun lailla tuo mies Sinkkumies sinkkumies Vapailla markkinoilla tuo mies Sinkkumies sinkkumies Minne lie matkalla tuo sinkkumies Ken tietää
(??) Kun sinkkumies täysin huolta vailla juhlii Ilman että toinen puolisko kaipaa mustii sukkii
Liitelee linnun lailla tuo sinkkumies Vapailla markkinoilla tuo sinkkumies Minne lie matkalla tuo sinkkumies Ken tietää
---
English:
Been a while since I was a single man My diet is Olvi and king kebab I'm fit like Till Lindeman In the free market keeping my head up I was tied in a relationship that left me emotionally bruised I've risen on my wings again
The taxi is at the yard and now I have time to roam the bars Wearing the best perfume because can't smell like sweat Still keeping up even thought it's my second week straight on the road But where the road takes me, there's no knowing
Now I'm enjoying the moment As I'm not the current but the ex It doesn't matter where I wake up from Or next to who It's time to set sail And let the wind carry me
Single man single man Flying like a bird, that man Single man single man In the free market, that man Single man single man Wherever is he going, that single man Who knows
It's been a while since I was a single man (???) When I'm out with a few fools With Pasi, Kari and Ville I have a [good] atmosphere at home I can watch and listen to anything I'm living single's biggest dream
The highway is so hot And it fascinates the man Those beautiful ladies in their skirts take my eyes off the road Still keeping up even thought it's my second week straight on the road But where the road takes me, there's no knowing
Now I'm enjoying the moment As I'm not the current but the ex It doesn't matter where I wake up from Or next to who It's time to set sail And let the wind carry me
Single man single man Flying like a bird, that man Single man single man In the free market, that man Single man single man Wherever is he going, that single man Who knows
(???) When the single man parties without any worries Without the other half needing to be jealous
Flying like a bird, that single man In the free market, that single man Wherever is he going, that single man Who knows
37 notes · View notes
Note
#he's gonna take part in Temptation Island Finland's celeb season as a hot single <- ja äänestetään pois saarelta parin ekan päivän jälkeen ku kukaan ei enää jaksa kuunnella sen juttuja "loppuunmyydyistä keikoista" ja "viisinumeroisesta summasta tilillä" (en ees tiiä onko temppareissa mitäään pudotusäänestystä mut ne äänestää sen siitä huolimatta veke)
se jossa jengiä äänestetään pois saarelta on eri formaatti :D mutta on temppareissakin kengitty sinkkuja veke "tunnelmaa latistamasta" ja mitä milloinkin
ei kukaan jaksais kuunnella Joelin tilitystä kahen valkkaripullollisen jälkeen siitä miten elämä on perseestä ja ihmissuhteet on syvältä ja kehenkään ei voi luottaa ja kuinka maailmassa ei oo tehty hyvää musaa sitten 2000-luvun alkuvuosien joten eiköhän paluulippu paratiisista lyötäis kouraan nopeammin kuin Kuronen ehtii sanoa "luottamuspula"
8 notes · View notes
evelhak · 1 year
Text
I said that Käärijä wasn't my taste but I will forever like him for bringing the nation (and more) to goof around together the way he did, and now since people are still crazy about him AND branching out to other Finnish music I thought I would recommend some music that is my taste. Nowhere near Käärijä's genre I'm afraid. Have some pop, folk, gothic, chamber, indie and generally soft vibes. Some of them are in English so you can even understand. : D And one of them is my brother, too. But if you only listen to one, pick "Galadriel". It's my favourite song of all time and I would very much like to see this band have more than 19 listeners a month.
42 notes · View notes
theplantbish · 1 month
Note
shuffle your favorite playlist and post the first five songs that come up. then copy/paste this ask to your favorite mutuals ✨
My favorite playlist is my Käärijä only list, but since that wouldn't be very interesting I'm doing this with my big playlist that I throw absolutely everything and anything into
4 notes · View notes
damnprecious · 1 year
Text
Jukolan viestin tunnelmaa nostatettiin just ennen lähtöä venlojen tapaan myös muumimusiikilla mut lähtölaukauksen jälkeen lähettiin kirmaamaan metsään cha cha chan tahtiin
13 notes · View notes
pupucino · 1 year
Text
Yhyy menin selaamaan Twitterii, vaik algoritmi onki nykyään paska, eikä selaaminen ja kommunikointi sujukaa enää yhtä hyvin ku ennen, ja voii vittu miten kaipaan vanhaa Twitteriä ja etenki Suomi-Twitterin leikkisää kuplivaa tunnelmaa ja päätöntä meininkiä ja yhteisöllisyyttä ja mun mutuaaleja.
Mut nykyään Twitterin käyttö on vaa raskasta, ja vituttaa Elon, ja moni mutuaali on lähteny pois, eikä mikään ole kuten ennen. Se ei enää tunnu samalta.
Sit avaan Tumpun, ja näen fiidissä tuhat keskustelua problemaattisuudesta ja fandomdiskurssista, joiden olemassaolosta en ees tietäny ennen tilin luomista tänne (ku aiemmin vaan selasin tägei kirjautumatta, eikä jostai syyst problemaattisuuksia ja fandomdiskursseja kauheesti tägäillä päätägeihin), ja ihme sisäänpäinlämpeävästä meiningistä ylpeenä olemista.
Mut siitä huolimatta kirjotan tän tänne, enkä Twitteriin, koska täällä huutaminen tuntuu lohdulliselta. Vaikkei kukaan näkis ja reagois tai ymmärtäis, tänne huutaminen tuntuu silti paremmalta ku yksinäisen twiitin pudottaminen algoritmin syötäväks Elonin Twitterin henkiseen tyhjyyteen.
On väärin, et joku voi vaan ostaa jonku niin merkittävän alustan ku Twitter ja sit vaan virtsata ja ulostaa ja oksentaa kaaressa sen päälle. Miten vitussa niin voi käydä. Rikkaat pitäis... no tiedätte kyllä.
Onneks kaikki tääl ei kuitenkaan oo pelkkää raskasta diskurssia. Onneks tääl oleminen on mulle myös tervetullutta taukoa jatkuvaan poliittiseen valveillaoloon ja nopean reagoinnin tarpeeseen ja julkisivun ylläpitämiseen. Onneks mul on jo täälläki kivoi mutuaalei. Plus mul on tääl varmaan enemmän läsnä tosielämän ystäviä ku Twitterissä ikinä. Kiitti ku ootte.
28 notes · View notes
timotynkkynen · 1 month
Text
Instrumentit ja musiikkilajit kysymyksessä
Törmäsin somessa erääseen juttuun, jonka mukaan rummut eivät kuulu seurakuntaan. Samoin annettiin ymmärtää, että sähkökitarat ja muut vastaavanlaiset instrumentit edustaisivat pahuutta. 
Onkohan tässä kuitenkin ollut kyseessä enemmän henkilökohtainen antipatia tietyntyylistä musiikkia kohtaan, kuten black ja death metallia kohtaan? Siinä mielessä se onkin ymmärrettävää, koska nämä heavyrockin lajit edustavat nimenomaan pahuutta ja palvelevat sitä. 
Mutta on kuitenkin myös monia muita musiikin lajeja niin heavymusiikissa kuin muissakin musiikin lajeissa, ja näissä kaikissa löytyy teoksia, jotka on tehty Herran palvelemisen tarkoituksessa. 
Näin ei siis ole mitään perusteltua syytä nimittää joitakin tiettyjä soittimia paholaisen soittimiksi, vaan keskittyä siihen, miten niitä käytetään. On aivan inhimillistä tulkita Raamattua siten, että sitä tulkitaan vähän niin kuin itse halutaan, ja siitä muodostetaan jokin asenne ja sitten automaattisesti Raamatusta ne jakeet, jotka ovat juuri sen mukaisia kuin mitä ollaan haluttu löytää. 
Mutta on tietenkin olemassa pakanallista musiikkia ja nykyaikaiset ilmeettömät tasatahtiset rumpurytmit ja teknojumputus ovat tämän päivän pakanakulttuuria. 
Mutta rummuilla on myös paljon muutakin virkaa musiikissa, kuten yksi tärkeimpiä asioita on pitää kappale kasassa, auttaa muita soittajia paremmin pysymään rytmissä ja värittää kappaletta eri tavoin lisäämällä erilaisia nyansseja musiikin kulkuun. 
Sähköiset instrumentit ovat yksinkertaisesti nykyään käytössä ihan siksi, että kun yleisömäärät kasvoivat suuriksi, ei akustisten instrumenttien ääni enää kantanut yleisön jokaiseen kolkkaan, vaan niihin oli kehiteltävä mikrofonit ja vahvistimet. Myös pelkät bongot, gongat tai tamburiinit eivät äänenvoimakkuuden lisääntyessä enää riitä, vaan tarvitaan rumpusetti, jossa on voimakkaampi ääni. 
Kun rumpusetissä on monenlaisia rumpuja, niillä saadaan enemmän vaihtelua kappaleeseen, joka muuten itse asiassa jäisikin kovin tasaiseksi, ilman vahvaa tunnelmaa. Kun Jumalan kunniaksi soitetaan, mielestäni Jumalan suuruus tulee paremmin esiin sillä, mitä mahtipontisemmin Hänen kunniakseen soitetaan. Näinhän teki Johann Sebastian Bach myös. 
Tietenkin myös rauhallinen musiikki on Jumalan kunniaksi, mutta jos rauhallisen musiikin tarkoituksena on jonkinlaisen rauhallisen hyvänolontunteen tavoittelu, jonka kuvitellaan kuuluvan uskon ominaisuudeksi, ei se ole sitä todellista rauhaa, etenkään jos pelkona on että iloinen rummutus voisi häiritä tuota rauhantunnetta. 
Silloin onkin syytä miettiä, onko edes saavuttanut sitä oikeaa rauhaa, vai tarvitaanko tuon rauhan ylläpitämiseen jokin erillinen keino, kuten musiikki, joka vaivuttaa mielen tällaiseen tilaan. 
Silloin on jotain pielessä, usko ei ole silloin sitä ihan oikeaa, sellaista vahvaa lapsen uskoa. Usko Jumalaan ei ole pelkästään hiljaisuutta, vaan se on myös iloa ja voimakasta tunnetta, jonka haluaa huutaa maailman ääriin saakka. 
Jumala on luonut musiikin siinä missä kaiken muunkin ja antanut valtavasti erilaisia mahdollisuuksia harjoittaa sitä. Toiset julkaisevat netissä kaikenlaista ennen uskoon tuloaan ja sitten kun tulevat uskoon, poistavat he kaiken entisen netistä, mutta mitä se oikeastaan auttaa? Ne ovat vain pois netistä, mutta eivät ne julkaisut ole koskaan poissa todellisuudesta ja Jumalan silmistä ja korvista. 
Monesti se, että joku saattaa kuunnella juuri niitä kyseisen artistin vanhoja biisejä ja niiden mukana ikäänkuin huomaamatta ajautua uudempaan hengelliseen tuotantoon. Tämä on hyvä keino kalastaa ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi, koska monet torjuvat suoran puheen kaikista hengellisistä asioista, mutta kun sinne ajaudutaan puolihuomaamatta, useimmat ovat paljon vastaanottavaisempia tällöin. 
Ylistysmusiikki on oma luokkansa musiikkilajeissa, ja usein sellaista musiikkia esitetään uskovien kesken. Jos uskovat julistavat Jumalan sanaa omassa kuplassaan ainoastaan niiden keskuudessa, jotka jo ovat uskossa, niin silloin jäävät sairaat ilman parantajaa, ja apua annetaan vain niille jotka eivät sitä tarvitse, koska ovat jo parantuneet. 
On yritettävä ujuttautua sinne kuplan ulkopuolelle ja tuoda sinne sitä sanomaa, mutta se ei ole helppoa, koska liian hyökkäävä tapa karkottaa ne vähätkin ihmiset, jotka voisivat varovaisemmalla lähestymisellä ottaa sanaa vastaan. 
Jos siis soitamme mitä tahansa musiikkia, jolla voidaan houkutella ihmisiä pikkuhiljaa hivuttamalla kristillisiin aiheisiin mukaan, ei mikään musiikki tällöin ole väärää musiikkia, koska se palvelee tällä tavalla Jumalaa. 
Tarkoitus pyhittää keinot, eikä ulkoinen, pinnallinen olemus. Siksi ei ole mitään syytä tuomita yhtäkään instrumenttia tai musiikkityyliä paholaisen työkaluksi, koska samat asiat voivat ihan yhtä lailla olla myös Jumalan työkaluja.
Kaikkea, minkä Jumala on luonut ja minkä keksimiseen ihminen on saanut inspiraationsa Jumalalta, voidaan käyttää niin hyvään kuin pahaankin. Se on aina käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta viimekädessä kiinni.
Timo Tynkkynen
0 notes
beniouarainoutlet · 4 months
Text
Tutustu Beniouarainoutletin ainutlaatuiseen valikoimaan Marokon mattoja ja Berber-mattoja
Marokon matot, erityisesti perinteiset Berber-matot, ovat olennainen osa Marokon kulttuuria ja käsityöperinnettä. Niiden ainutlaatuinen kuvioinnit, luonnonmukaiset materiaalit ja käsityöläisten taito tekevät niistä haluttuja sisustuselementtejä ympäri maailmaa. Beniouarainoutlet tarjoaa laajan valikoiman korkealaatuisia Marokon mattoja ja Berber-mattoja, ja tässä blogissa tutustumme tarkemmin näiden kauniiden mattojen maailmaan.
Marokon matot: Kulttuurin ja käsityön mestariteoksia
Marokon matot ovat olleet osa maan kulttuuria ja perinnettä vuosisatojen ajan. Käsityönä valmistetut matot heijastavat paikallisten käsityöläisten taitoa ja luovuutta, ja niiden kuvioinnit ja värikkäät kuviot kertovat tarinoita Marokon perinteistä ja historiasta. Beniouarainoutlet tarjoaa laajan valikoiman perinteisiä Marokon mattoja, jotka on valmistettu käsin korkealaatuisista luonnonmateriaaleista.
Tumblr media
Berber-matot: Luonnollista kauneutta ja ainutlaatuista tyyliä
Berber-matot ovat yksi Marokon tunnetuimmista mattojen tyyleistä. Niiden yksinkertaiset, mutta tyylikkäät kuviot ja luonnonmateriaalit tekevät niistä suosittuja sisustuselementtejä ympäri maailmaa. Berber-mattojen valikoimamme sisältää perinteisiä malleja sekä modernimpia versioita, jotka sopivat erinomaisesti erilaisiin sisustustyyleihin ja tiloihin.
Luonnonmateriaaleista valmistetut korkealaatuiset matot
Beniouarainoutletin Marokon matot myytävänä ja Berber-matot valmistetaan korkealaatuisista luonnonmateriaaleista, kuten villasta, pellavasta ja puuvillasta. Nämä luonnonmateriaalit tekevät matosta kestävän ja helposti hoidettavan, samalla kun ne tarjoavat miellyttävän ja pehmeän tunteen jalalle. Lisäksi luonnonmateriaalit antavat matolle luonnollisen ja autenttisen ulkonäön, joka sopii täydellisesti monenlaisiin sisustustyyleihin.
Laaja valikoima malleja ja kuvioita
Beniouarainoutletin valikoimasta löydät laajan valikoiman erilaisia Marokon mattoja ja Berber-mattoja eri malleissa, väreissä ja kuvioissa. Olipa kyseessä sitten perinteinen Berber-matto raidallisella kuviolla tai moderni Marokon matto geometrisillä kuvioilla, löydät varmasti maton, joka täydentää ja täydentää sisustustasi täydellisesti.
Persoonallinen sisustus käsityönä valmistetuilla mattoilla
Yksi Marokon mattojen ja Berber-matto viehätyksistä on niiden käsityönä valmistettu luonne, joka tekee jokaisesta matosta uniikin ja persoonallisen. Harkitse yhdistämistä useita mattoja luodaksesi kerroksellisen ja mielenkiintoisen sisustuksen, tai valitse yksi näyttävä matto, joka toimii tilan keskipisteenä ja keskustelun herättäjänä.
Tuo Marokon tunnelmaa kotiisi Beniouarainoutletin mattojen avulla
Lopuksi, Beniouarainoutletin Marokon matot ja Berber-matot tarjoavat mahdollisuuden tuoda ripaus eksotiikkaa ja ainutlaatuista tunnelmaa kotiisi. Olitpa sitten sisustamassa olohuonetta, makuuhuonetta, tai vaikka työtilaa, Marokon matot ja Berber-matot ovat täydellinen valinta luomaan lämpöä ja tyylikkyyttä tilaan kuin tilaan. Tutustu valikoimaamme ja löydä täydellinen matto kotiisi jo tänään!
0 notes
kurnutus86 · 7 months
Text
katsottu
Lisa and the Devil, mario Bava - leffa 71-vuodelta. Ei ihan mene Bavan parhaimpiin, mutta on tässä hienoja juttuja; etenkin muutamat visuaaliset kikat ja kuvat ovat todella upeita, Bavalle ominaisesti. Tää on kyllä sinänsä aika 'juoneton' elokuva, asioita vaan tapahtuu ja tietyt tarinan keskus-elementit on helppo sivuuttaa koska ne läpikäydään yhdessä varsin pitkäpiimäisessä monologissa. Mutta jotain lähes Lynchmaista tunnelmaa tässä on, leffa tuntuu mysteeriltä jota jää miettimään muutamaksikin toviksi leffan päätyttyä.
0 notes
bloggis-posts · 7 months
Link
0 notes
kivikunnas · 8 months
Video
youtube
Jösse: Linja-autossa ompi tunnelmaa
0 notes
johannaamnelin · 8 months
Text
Mansikkaiho, keratosis pilaris, sarveistapit; näin pääset niistä eroon vain kahdella tuotteella!
Mansikkaiho, keratosis pilaris, sarveistapit; näin pääset niistä eroon vain kahdella tuotteella! Olen aikaisemmin kärsinyt keratosis pilariksesta aina koko kylmän kauden ajan, mutta nyt viimeiset n. 5 vuotta olen ollut vaivasta vapaa, kiitos Saaren Taika
Keratosis pilaris, eli sarveistapit Syksy on täällä, ja vaikka rakastankin sen tuomaa tunnelmaa ja värikkäitä lehtiä, se tarkoittaa myös sitä, että ihoani alkaa vaivata tuttu ongelma: keratosis pilaris, eli sarveistapit. Joka syksy, kun ilmat viilenevät, huomaan karheita, pieniä näppyjä erityisesti käsivarsissani ja jaloissani. Mikä on Sarveistapit eli Keratosis Pilaris? Sarveistapit, jotka…
Tumblr media
View On WordPress
0 notes
toropiski · 8 months
Text
368. poetic pearl - valolla luodaan luonnetta ja tunnelmaa.
Sinä valitset mitä näyttää ja milloin, ja miten... ❤️
368. poetic pearl - with light you create character and ambience. You choose what to show and when, and how... ❤️
...........................................................
#368poeticpearl #light #drama #dramatic #effects #valo #draama #tehoste
instagram
0 notes
teal-skull · 11 months
Text
Mulla on kaksi tunnelmaa:
Tumblr media
0 notes
Text
𝐋𝐮𝐤𝐮 𝟐
 “Ja pistävä pakkanen pitää otteessaan.”
Koko päivän oli Sokka ollut vailla lämmittäviä valjaita, joten lämpö tämän kehossa alkoi vähitellen kadota. Sokka puri hampaitaan huomaamattomasti yhteen hangessa eteenpäin tarpoessaan. Edessä häämöttävä juoksuhauta toi motivaatiota jatkaa loppuun asti. Ei ollut enää pitkä matka kunnes pääsisi lämmittelemään.
 Hetken taivalluksen jälkeen, saapui kaksikko juoksuhaudoille, sekä siitä korsujen läheisyyteen. Sotakoirille oltiin vilteillä sekä heinillä vuorattu leveä koppi korsun seinämään, joka toimi myös mainiona tuulensuojana. 
Sokka loi toiseen pikaisen katseen, kunnes paimenkoira asettui makaamaan koppiin, aivan sen seinää vasten painautuen. Korvat hiukan luimussa, tämä puri hampaitaan yhteen lievittääkseen kylmyyden aiheuttamaa lievää hypotermiaa, joka tuntui kuitenkin pikkuhiljaa paranemaan. Juoksuhautoihin oli todella tehty mukavan oloinen paikka sotakoirille. Se oli tuulelta ja pöllyävältä lumelta suojissa, sekä hyvin eristetty heinällä. Hetken koppia tuijoteltuaan, Marsalkka seurasi kun Sokka asettui heinille ja vilteille makaamaan. Uupumus alkoi painamaan kunnolla tässä vaiheessa päälle, joten uros seurasi perässä, ja asettui makaamaan.
Marsalkka oli jättänyt koirien välille sopivan välimatkan, ettei kummallakaan heistä ollut epämiellyttävä nukkua. Vastahan he olivat tavanneet. Seefferi kääriytyi mahdollisimman pieneksi, yrittäen saada kehonsa jakamaan lämpöä joka osaan. Kun keho alkoi hiljalleen lämmetä oli ajatusten aika alkaa laukata. Mieleen tuli ajatuksia huomisesta ja siitä miten hän sopeutuisi joukkoon. Huomaisiko kukaan ylimääräistä sotakoiraa, ja jos huomaisi mitä he tekisivät?
Sokka venytteli vähäeleisesti kylmän kohmettamia etutassujaan, jonka jälkeen naaras asettui makamaan pienehkölle kerälle pitääkseen itsensä lämpimänä. Jo hyvin väsynyt Sokka sulki silmänsä nopeasti sekä kuunteli hetken korsun sisäpuolelta kantautuvaa ihmisten puhetta, joka tavallaan rauhoitti Sokkaa. Ei mennyt kauaakaan kun paimenkoira vaipui sikeään uneen, heinän korsien lämmittäessä mukavasti.
Marsalkan hiljentäessä ajatuksensa, ja keskittyessä ihmisten puheen sorinaan hän alkoi nukahtaa. Hetken lämmittelyn jälkeen alkoi olla jo sen verran lämmin, että kehtasi antaa itsensä levätä. Tuon jälkeen ei mennyt aikaakaan kun ruskeasilmäinen uros alkoi vaipua uneen, pakkasen kiriessä talviyönä. Heinät ja viltit lämmittivät tätä mukavasti, ja ihmisten puhe toi samaa tunnelmaa kuin puna-armeijan leirissä oli ollut. Toki kieli oli aivan eri, mutta se ei Marsalkkaa haitannut.
Tilanteeseen nähden Sokka nukkui levollisesti. Sodassahan sitä oltiin ja harvoin sai unenpäästä kiinni, kun jatkuvassa pelossa elettiin. Tämä oli niitä harvinaisia hetkiä, jolloin saattoi antaa mielen sekä kehon hengähtää jatkuvassa valmiudessa elon keskellä. Seefferi heräili muutaman kerran yön aikana. Siitä huolimatta se kykeni vaipumaan takaisin uneen, jokainen kerta. Tämä oli tosin yleistä, sillä uroksella oli ollut tapana heräillä yöllä rajan toisellakin puolella.
Aamun sarastaessa, raotti Sokka silmiään hieman väkinäisesti, väsynyt kun oli. Kellon ollessa siinä aamu kuuden paikkeilla, nousi Sokka ulos korsun kopista. Sitten vartioasemiin suunnaten. Marsalkka heräili nopeasti aamun saapuessa, kuin rutiinin omaisesti. Hän näki kuinka Sokka suuntasi mitä luultavimmin vartioimaan. Hänelle kun oli opetettu pysyä oman ihmisensä luona ellei toisin sanottu, joten tämä oli hiukan outoa. Uusista tavoista huolimatta, seefferi nousi seisaalleen ja suuntasi toisen sotakoiran perään. Se seurasi tuota visusti, sillä eihän tämä tuntenut juoksuhautoja ja saattaisi ihan hyvin eksyä. Uroksen silmät tutkivat juoksuhaudan reittejä ja seinämiä, pitäen kaikki ne mieleensä. Olisi tulevaisuuden kannalta hyvä muistaa kaikki.
Siinä vartioasemissa seistessään, tarkkaili Sokka suota, jonka takana kohosi metsäinen harjanne kaikkine niine vaivaismäntyineen, joihin tykistötuli ei onneksemme ollut osunut. Suon maaperään kaivettuihin ampumahautoihin sekä muutamaan poteroon, oli jäänyt kaatuneita, jotka olivat suomen puolesta taistelleet. Sokka katseli niitä hiljaa, toisia vaisusti muistellen.
Marsalkka asettautui Sokan vierelle vartioimaan. Se katseli suota joka oli karun näköinen hyökkäyksen jäljiltä. Kuolleita sotilaita oli edelleen makaamassa maassa. Oli kummallista ajatella, että hän oli ollut aiheuttamassa tätä. Aistiessaan Marsalkan läsnäolon, katsahti Sokka tähän pienesti, kunnes keskitti katseensa takaisin kovia kokeneelle taistelu tantereelle. Aurinko pilkotti suuren harjun takaa, Sokan kasvoja säteillään lämmittäen
Katsellessaan kaatuneita sotilaita, seefferi ei voinut muuta kuin ajatella entisiä ystäviään rajan toisella puolella. He olivat lähteneet eri suuntaan, eikä Marsalkka saisi varmaan koskaan selville olivatko he elossa. Hän ei ollut varma pitäisikö tämän puhua Sokalle, vai olla vain hiljaa. Sen sijaan täm�� heilutteli häntäänsä vaisusti ja katseli maastoa. Koko suon peittämä alue näytti rauhalliselta, eikä eilisen taisteluista ollut tietoakaan tänä päivänä, taistelukentän ollessa nyt tyhjillään. Koskemattomalta se ei näyttänyt, maan lennellessä eilen käsikranaattien toimesta. Myös muutama rajan läheisyyteen rakennettu vartiointiasema oli ottanut kriittisesti osumaa puna-armeijan tykkien kourissa. Oli jollain tavalla rauhoittavaa olla kerrankin paikallaan, eikä koko ajan matkalla jonnekkin. Puna-armeijan mukana oli tapahtunut koko ajan jotain. Marsalkka oli itse ollut muutamassa hyökkäyksessä mukana aiemmin, ja jatkuva liikkeellä oleminen oli stressaavaa. Tällaiset hiljaiset hetket olivat ainutlaatuisia. Liikuttamatta katsettaan suosta, Marsalkka halusi kuulustella Sokalta millaisia päivät täällä olivat. Olisi vain hyödyksi tietää miten tällä puolella toimittiin, ettei erottuisi rivistä.
“Millaisia päivät täällä sinulle ovat?” Seefferi kysyi suoraan. Hän ei ollut varma halusiko Sokka edes puhua tälle, mutta kannatti silti yrittää. Uros ei tuntenut ketään muuta suomen puolelta, joten Sokka oli ainoa jolta tietoa edes saisi. Lähimaaston tarkkailuun keskittynyt Sokka havahtui vähäeleisesti, kun viereltä kuuluikin jo tutuksi tullut ääni.
Sokka katsahti Marsalkkaan, tuon kysymyksen kuullen. "Päivät ja niihin sisältyvä tekeminen riippuu täysin siitä, miten aktiivisesti vihollinen meitä tekemisillään häiritsee. Näin aamusta tarkistamme rajan lähimaaston sekä syömme sitä mitä kenttäkeittiö lottineen meille valmistaa. Päivän mittaan, joko etenemme paikasta toiseen tai jättäydymme toistaiseksi siihen, mihin olemme sillä hetkellä leiriytyneet.” Sokka kertoi, vartiotoveriinsa sitten katsahtaen. "Entä rajan toisella puolen? " Sokka kysyi neuvostoliiton puolelle samalla katsellen. Marsalkka kuunteli Sokan vastauksen tarkasti, nyökkäillen aina välillä. Päivät eivät tämän mielestä kuulostaneet liian stressaavilta. Tekemisen tahdin löi siis suurimmaksi osaksi Neuvostoliiton hyökkäykset ja suunnitelmat. Seefferin korvat nousivat enemmän pystyyn, tämän kuullessa Sokan kysymyksen. Niin..millaisia päivät olivatkaan… Marsalkan katse siirtyi kohti taivasta, tämän muistellessa normaalien päivien rytmiä. "Meitä käskettiin suurimmaksi osaksi seuraamaan omaa ihmistä. Heille annettiin ohjeet liikkua ja me seurasimme. Aamuisin jos paikka sen soi, kaikki ruokittiin ja sitten mentiin ohjeiden mukaan." Uros muisteli, laskien sitten katseensa takaisin Sokkaan.
Sokka katseli kauas rajalle, siinä samalla Marsalkan sanat kuulleen. Tuon saadessa sanottavansa päätökseen, siirsi Sokka katsettaan toiseen. Mitään sanottavaa tämä ei kuitenkaan keksinyt, joten vähän kiusallisen katsekontaktin jälkeen, käänsi paimenkoira päätään takaisin eteen, katsellakseen maita erottavaa rajaa kaikessa rauhassa. Siinä rajaa katsellessaan, mietti Sokka todennäköistä huomisaamuna koittavaa lähtöä rajan toiselle puolen. Se jännitti.
"Lähdemmekö me huomenna eteenpäin?" Marsalkka kyseli. Se halusi tietää tulevat tapahtumat, voidakseen valmistautua kaikkeen mahdolliseen. "Huomisaamuna jätämme kannaksen, sekä siirrymme todennäköisesti rajan tuolle puolen. Voit jäädä tänne, jos koet sen välttämättömäksi." Sokka kertoi vaisusti, miettien kykenikö tuo kohtaamaan entisiä liittolaisiaan nykyisinä vihollisinaan, vastaus mitä todennäköisimmin oli ei, mikä oli täysin hyväksyttävää. Ajan kanssa sekin toivon mukaan muuttuisi. Kuullessaan tuon ehdotuksen, Marsalkka ravisti päätään. Hän oli kuitenkin sotilas, ja taistelisi sillä puolella jolla oli. Uros oli muutenkin velkaa avusta jota oli saanut. "Tulen mukaa. Olen muutenkin velkaa kaikesta avusta jota minulle on suotu." Tämä vastasi nopeaa, ja varmalla äänellä. Tottakai idea siitä, että hän joutuisi laittamaan pois päiviltä tuttujaan sattui, mutta se oli tehtävä. Marsalkan puheet kuullessaan, Sokka yllätyi hiukan, muttei antanut sen näkyä hetken hiljaisuutta kauemmin. Tämä meinasi juuri vastata, kunnes kaukaa kantautuva ääni, kehotti tätä palamaan takaisin korsuille. Marsalkka ei pahemmin huomannut tuon reaktiota. Se ei edes olettanut tuon olleen yllättynyt, olettaen että hänen oletettiin näyttävän kunnioitusta kaikkea apua kohtaan jota oli saanut. Siinä samassa Sokka katsahti vierelleen, katseensa vartiotoveriinsa täten kohdistaen, "eiköhän mennä." Tämä komensi rennosti, sitten korsuille jo juosten. Marsalkka säpsähti lievästi, tuon käskiessä häntä lähtemään vartiosta. Pienen nyökkäyksen kera uros lähti seuraamaan Sokkaa reippaalla hölkällä.
Sinne päästessään, näki Sokka etäältä lähestyvät hevoskärryt, joiden kyydissä komeili lumeen peittynyt, suurehko kenttäkeitin. Korsuille Sokkaa seurattuaan, Marsalkkakin näki samat kärryt. Kenttäkeitintä katsellessaan, hän tutki myös muuta ympäristöä. Se seurasi kaikkia liikkeitä, ja tutki hevosta joka veti kärryjä. Ylväs suomenhevonen ei näyttänyt piittaavan kelistä.
Nälkäisten ihmis sotilaiden käydessä kenttäkeittimen eteen jonoksi saakka, astui Sokka hiukan sivummalle ihmispaljoudesta, samalla tilaa ympärilleen tehden. Marsalkka alkoi seurata ihmisiä, ja heidän liikkeitään. Seefferiä kummastutti järjestys, jossa kaikki söivät. Sille oli normaalisti tarjottu ruoka samaan aikaan, kuin omistajakin oli saanut omansa.
Lottien jakaessa perinteistä juureskeittoaan sotilaiden pakkeihin, odotti Sokka maltillisesti omaa vuoroaan, joka koittaisi hetkeä myöhemmin. Sotakoirat söivät sen mikä yli jäi, joka kelpasi Sokalle mainiosti. Oli sitä niukemminkin sodan alkuvaiheilla syöty. Sokan vieressä istuessaan, uros vilkaisia tuota. "Syömmekö me heidän jälkeensä?" Tämä kysyi, kallistaen päätään. Mitä he oikein söisivät? Ainoa vaihtoehto näytti olevan keitto, jota sotilaatkin söivät. Tämä oli uutta Marsalkalle. Mutta hän oli valmis noudattamaan kaikkia sääntöjä. Siinä istuskellessaan sekä omaa vuoroaan odotellessaan, kuuli Sokka viereltään kysymyksen."Emme aivan. Odotamme, että ruoka on jaettu, minkä jälkeen alamme syömään ihmisten kanssa lähes samanaikaisesti. He saavat ruokansa ensin, mutta syöminen tapahtuu kaikkien kesken samaan aikaan. " Sokka selitti rennosti, samalla katsellen kuinka jono edessä lyheni. Marsalkka kuunteli Sokkaa tarkkaan, nyökäten ymmärrettyään. Säännöt ja tavat olivat tähän mennessä tuntuneet reiluilta.
Hetken kuluttua Lotat annostelivat loput keitosta sotakoirille, metallisiin astioihin.
Sokan saadessa oman osuutensa jalkojensa juureen, ryhtyi belgianpaimenkoira syömään lämmintä keittoa omasta kupistaan. Seefferi kuuli metallisen kauhan kilahtelevan kenttäkeittimeen. Sen katse säpsähti takaisin lottaan joka jakeli ruokaa. Ilmeisesti oli sotakoirien vuoro syödä. Saksanpaimenkoiran eteen asetettiin metallinen kulho soppaa. Sillä samalla Marsalkka laski päätään alas, ja alkoi syödä. Ruoka oli sen mielestä ihan hyvää, ja sitä oli riittävästi.
Siinä syödessään, kuunteli Sokka ympäriltään kantautuvaa ilomielistä rupattelua sekä astioiden kajahtelua niiden osuessa toisiinsa hevoskärryjen perällä. Marsalkan korvat kääntyilivät ympäriinsä, tämän kuunnellessa sotilaiden puhetta. Ei tätä varsinaisesti kiinnostanut puheenaiheet, mutta siitä oli mukava pysyä ajantasalla.
Syötyään Sokka katsahti lottiin, jotka keräsivät jo syöneiden aterimia sekä astioita. Sokan oli määrä palata takaisin vartioon, joten tämä valmistautui lähtemään heti Marsalkan syötyä loppuun.
Marsalkan saadessa syötyä, katsahti Sokka vartioasemien suuntiin, sinne pikkuhiljaa jo astellen. Seefferi nosti päänsä kupilta, nuollen huuliaan. Hän huomasi Sokan suuntaavan takaisin paikkaan, jossa he olivat aijemmin olleet vartiossa. Olisi ilmeisesti aika mennä takaisin. Uros käveli rauhallisesti belgianpaimenkoiran viereen, ottaen hitaasti askelia kohti vartio paikkaa. Matka kuitenkin loppui lyhyeen, Sokan kuullessa rajan suunnilta ylimääräistä melua. Belgianpaimenkoira havaitsi jo kaukaakin tuttua tutummiksi tulleet vihollisjoukot. He eivät kerinneet kävellä kovinkaan pitkälle, kun Marsalkkakin pysähtyi kuullessaan samaa melua. Oliko puna-armaija tekemässä uuden hyökkäyksen? Tämä mietti nopeaa, kunnes alkoikin jo kuulla vanhoja ystäviään. Sokan katseen kiinnittyessä Suoraan eteenpäin rajan suunnille, ei tämä havainnut kaukaa lännestä lähestyvää vihollisjoukkiota. Vasta kuullessaan joukkion pitämän melskeen, kääntyi toinen vihollisen puoleen, niiden seistessä nyt 190 m päässä.
Sokka oli luullut, ettei vihollinen lähipäivinä olisi enää toista konfliktia aloittanut. Nyt kuitenkin tilanne vaikutti vahvasti toiselta, vihollisen joukkojen seistessä lähellä maiden välistä rajaa. Marsalkan korvat olivat jähmettyneet, osoittaen suoraan eteenpäin. Rajan takaa alkoi ilmaantua puna-armeijan sotilaita, ja ne lähenivät koko ajan, pitäen meteliä.
Eivät he kovinkaan pitkään saaneet rauhaa, mutta Marsalkka arveli tämän olleenkin Neuvostoliiton tarkoitus. Kyllä Suomi väsyisi, jos tarpeeksi monta kertaa putkeen väsyttäisi.
Sokka katsahti äkisti vartiotoveriinsa, Marsalkkaan, kuin kysyen, miten tässä tilanteessa tulisi toimia. Vihollinen mitä ilmeisemmin yritti saartaa suomenpuoleista joukkiota apunaan mottitaktiikkaa käyttäen. Seefferi säpsähti takaisin maan päälle ajatuksistaan, tajutessaan Sokan katsahtaneen tätä. Sanoja he eivät vaihdelleet, mutta selkeää oli se että kumpikaan ei tiennyt miten toimia. Tilanteesta haastavamman teki se, etteivät ihmiset olleet valmiudessa taistelemaan. Kuten Sokkakin, olivat he kai luulleet, ettei tänään tarvitsisi joutua konfliktiin itänaapurin kanssa. Toisin näytti kuitenkin käyvän. Pakkohan naapurin hyökkäykseen oli jotenkin vastata, mutta kukaan ei oikein ollut valmiina. Eihän kukaan ollut osannut odottaa toista hyökkäystä, melkein heti perään!
Vihollisen vyöryessä hiljalleen kohti sekä sen ylittäessä rajan osittain, ryntäsi sodassa toistaiseksi lähes kokematon Sokka vähän turhankin päättäväisesti kohti edessä häämöttävää vihollisjoukkiota. Marsalkka oli avaamassa suutaan, kysyäkseen Sokalta jotain. Hänet kuitenkin keskeytti vain ilman puuska, joka Sokasta oli jäänyt jälkeensä. Minne tuo aikoi?! Tilanne tuntui olevan selvä kuolema Sokalle, eikä Marsalkka tahtonut juosta samaan ansaan. Uros pyöri hetken ympäriinsä stressaantuneena, miettien kannattaisiko hänen lähteä perään. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Ainoa vaihtoehto näytti olevan vain mennä mukana.
Hiukan jäljessä mutta hengessä mukana, Marsalkka hyppäsi Sokan taakse jättämien jälkien perään, ja yritti ennättää tuota kiinni.
Tumblr media
1 note · View note