#yksityisnäyttely
Text
Ilai Elias Lehto:
Vastaparras
3.4.–29.6.2023
Luontokeskus Ukko
Ylä-Kolintie 39
83960 Koli
Avoinna:
Ti–la klo 10:00–17:00
Su klo 10:00–15:00
Ma suljettu
Villa suusi, villa pääsi, villa viisi hammastasi,
villaiset sinun vihasi, villainen sinä itsekin.
(Tohmajärvi, J. Hakulinen 1891. SKVR VII, 5:3942)
Kolin luontokeskus Ukon galleriassa aukeaa huhtikuussa Ilai Elias Lehdon yksityisnäyttely Vastaparras. Näyttelyn pehmeät veistokset, seinäkankaat ja kierrätysmateriaalia yhdistelevät teokset tarkastelevat humoristisella tavalla miehisyyttä, suomalaisuutta ja luontosuhdetta. Näyttelyn teokset on toteutettu pääasiassa villahuovuttamalla. Näyttely on esillä kesäkuun loppuun.
---
Ilai Elias Lehto (s.1988, Joensuu) on pohjoiskarjalainen kuvanveistäjärunoilija. Hän asuu Kangasalla ja työskentelee Tampereella.
Lehto toteuttaa veistoksellisia teoksia pääasiassa pehmeistä ja kierrätetyistä materiaaleista, sekoittaen kuvataiteen ja tekstiilikäsityön perinteitä ja tekniikoita. Hylättyjen tilojen ja poisheitetyn poetiikka, sekä kulutusyhteiskunnan laitamilla tapahtuva roskittuminen kiinnostavat häntä. Pehmeiden veistosten ja tekstiilikäsityön pariin taiteilija on päätynyt puolivahingossa, rakkaudesta tekstuureihin, pehmoeläimiin, karvapintoihin ja kuoseihin.
Luontokeskus Ukon gallerian näyttelyt kuratoi Kolin Kulttuuriseura.
#kolin kulttuuriseura#kolin luontokeskus ukko#ukko#luontokeskus ukko'#näyttely#yksityisnäyttely#juliste#event#tapahtuma#art event#taidetapahtuma#pohjoiskarjala#north karelia#ilai elias lehto
3 notes
·
View notes
Text
Vaaleanpunainen huone kutsuu katsojan pohtimaan katoavaisuutta
Heli Jauhiainen: Pink FuneralB-gallerian Päätila 19.10.–5.11.2023
Avajaiset ke 18.10.2023 klo 18–20
Pink Funeral on koko päätilan kattava tilateos, vaaleanpunainen huone, joka käsittelee luopumista, loppuun saattamista, muutosta, kuolemista ja uuden alkamista. Se leikittelee vakavilla asioilla ja kutsuu kokijan uppoamaan vaaleanpunaiseen todellisuuteen pohtimaan katoavaisuutta. Tilassa nähdään mm. animaatio, siankärsämöitä ja veistoksia.
Näyttely päättää Jauhiaisen kuusi vuotta kestäneen vaaleanpunaisen kauden. Hän on elänyt värin kanssa enemmän ja vähemmän symbioosissa. Väri on tarjonnut lempeyttä, herkkyyttä, voimaa, rohkeutta ja vastakohtia. Viime aikoina vaaleanpunainen on alkanut hiljaa ja huomaamatta hiipua muiden värien joukkoon. On siis aika jättää hyvästit ja järjestää älyttömät hautajaiset. Sillä kuolema ei suinkaan tarkoita ainoastaan päättymistä, vaan myös uuden alkua.
Heli Jauhiainen (s. 1996 Kajaani) on Turussa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän on valmistunut Turun AMK:n Taideakatemian kuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2022. Jauhiainen työskentelee piirustuksen, installaation ja kuvanveiston parissa. Intuitiivinen piirtäminen tuo ajatukset näkyviksi, konkreettinen rakentaminen ja veistäminen hahmottelee suuntia ja tiloja. Lopuksi kaikki nivoutuu yhteen tilalliseen kokemukseen, toiseen todellisuuteen. Hän inspiroituu kummallisista ajatuksista ja mystisistä sattumuksista.
Pink Funeral on Jauhiaisen ensimmäinen yksityisnäyttely Turussa. Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Avajaiset keskiviikkona 18.10. kello 18-20. Vapaaehtoinen pukukoodi: vaaleanpunainen.
2 notes
·
View notes
Text
A4-kollektiivi (E. Eilittä & Anni Haunia): Värikarttoja, yksityisnäyttely, 2023.
A4-kollektiivin Värikarttoja-yksityisnäyttely oli esillä Asbestos Art Spacessa, Helsingissä, tammikuussa 2023. A4-kollektiivi oli koko näyttelyn ajan paikalla hämmentämässä tuoksuvaa kuusenkuori-värjäyslientä. Kävijät saivat istua puupenkeillä ja hypistellä kasvivärjättyjä lankavyyhtejä.
“Galleriaan on koottu värjätyistä lankavyyhdeistä ja valokuvavedoksista rihmastoinen värikartta, joka esittelee erilaisia paikkoja ja niissä piileviä värejä. A4-kollektiivi on valinnut Värikarttoihin joutavan oloisia ja helposti ohitettavia paikkoja, kuten maantien piennar, radiomaston vierus ja umpeenkasvanut piha, joihin ei tyypillisesti mennä nauttimaan maisemasta. Näissä paikoissa korostuu, miten ihmisen jäljet sekoittuvat monien muiden tekijöiden aikaansaamien jälkien joukkoon.
Jokaisesta Värikarttojen paikasta on kerätty talteen kasvinosia, roskia ja muuta ainesta. Niiden avulla paikoissa piilevät värit on tallennettu kasvivärjäyksen keinoin lankavyyhteihin ja kierrätystekstiileihin. Värjäysprosessi on monivaiheinen ja hidas, mikä mahdollistaa paikkojen monimuotoisuuden äärelle pysähtymisen. Värjättyjen vyyhtien ja tekstiilien lisäksi näyttelyssä nähdään väläyksiä paikoista kierrätyskankaalle tulostetuissa mustavalkokuvissa.
Näyttelyn aikana tilassa tekeytyy Värikarttoja-näyttelyn värikartta, johon saa osallistua tuomalla mukanaan (tai vaikka poimimalla gallerian lähistöltä) jonkun pienen väriainetta sisältävän objektin, kuten kasvin palan tai biojätteen.
Näyttely on osa A4-kollektiivin jatkuvaa projektia, jossa etsitään taiteen keinoin uusia tapoja katsoa elinympäristöä uteliaasti ja arvostaen, ja tarkastellaan kriittisesti ihmisen toimijuutta osana ekosysteemejä.”
/
A4 collective (E. Eilittä & Anni Haunia): Värikarttoja (’Colour Maps’), solo exhibition, 2023.
The Colour Maps exhibition by A4 collective took place in Asbestos Art Space in Helsinki in January 2023. A4 collective was present during the whole exhibition, cooking a fragrant pigment soup made of spruce bark. The visitors were welcomed to sit on the wooden benches and fiddle the plant dyed ravels of thread.
“The exhibition is a rhizomey colour map installation made of hand-dyed ravels of thread and photographs. This colour map presents different places and the pigments hiding in them. A4 collective has chosen places that are somehow idle and easy to dismiss, e.g. the surroundings of a radio mast or an overgrown courtyard - spots that one doesn’t usually visit to enjoy the beauty of nature. In these places it’s visible how traces of human actions blend with traces of other(-than-human) agents.
Pieces of plants, litter and other small objects have been collected from every spot represented in the colour map. These have been used in traditional plant dyeing process, capturing the pigments from every spot on ravels of thread and recycled fabrics. The process of plant dyeing is slow and contains several steps, which gives one time and space to contemplate over the polymorphism of the places. In addition to the ravels and fabrics the spots are also presented in the exhibition through black and white photographs printed on recycled fabrics.
The colour map of the ‘Colour maps’ exhibition is brewing in the gallery during the exhibition. You are welcome to participate by bringing with you a small object that contains pigment, for example a piece of a plant (sticks, leaves etc.) or a biowaste.
The exhibition is part of A4 collective’s on-going project, in which the collective uses artistic practices for seeking for new ways of seeing our habitat curiously and respectfully and re-examining critically the agency of human in ecosystems.”
0 notes
Text
Yksityisnäyttely Keravan kirjastossa. Ylägalleria. 1.02.2023 - 28.02.2023
0 notes
Photo
A4-kollektiivi (E. Eilittä & Anni Haunia): Värikarttoja, yksityisnäyttely, 2023.
A4-kollektiivin Värikarttoja-yksityisnäyttely oli esillä Asbestos Art Spacessa, Helsingissä, tammikuussa 2023. A4-kollektiivi oli koko näyttelyn ajan paikalla hämmentämässä tuoksuvaa kuusenkuori-värjäyslientä. Kävijät saivat istua puupenkeillä ja hypistellä kasvivärjättyjä lankavyyhtejä.
“Galleriaan on koottu värjätyistä lankavyyhdeistä ja valokuvavedoksista rihmastoinen värikartta, joka esittelee erilaisia paikkoja ja niissä piileviä värejä. A4-kollektiivi on valinnut Värikarttoihin joutavan oloisia ja helposti ohitettavia paikkoja, kuten maantien piennar, radiomaston vierus ja umpeenkasvanut piha, joihin ei tyypillisesti mennä nauttimaan maisemasta. Näissä paikoissa korostuu, miten ihmisen jäljet sekoittuvat monien muiden tekijöiden aikaansaamien jälkien joukkoon.
Jokaisesta Värikarttojen paikasta on kerätty talteen kasvinosia, roskia ja muuta ainesta. Niiden avulla paikoissa piilevät värit on tallennettu kasvivärjäyksen keinoin lankavyyhteihin ja kierrätystekstiileihin. Värjäysprosessi on monivaiheinen ja hidas, mikä mahdollistaa paikkojen monimuotoisuuden äärelle pysähtymisen. Värjättyjen vyyhtien ja tekstiilien lisäksi näyttelyssä nähdään väläyksiä paikoista kierrätyskankaalle tulostetuissa mustavalkokuvissa.
Näyttelyn aikana tilassa tekeytyy Värikarttoja-näyttelyn värikartta, johon saa osallistua tuomalla mukanaan (tai vaikka poimimalla gallerian lähistöltä) jonkun pienen väriainetta sisältävän objektin, kuten kasvin palan tai biojätteen.
Näyttely on osa A4-kollektiivin jatkuvaa projektia, jossa etsitään taiteen keinoin uusia tapoja katsoa elinympäristöä uteliaasti ja arvostaen, ja tarkastellaan kriittisesti ihmisen toimijuutta osana ekosysteemejä.”
/
A4 collective (E. Eilittä & Anni Haunia): Värikarttoja (’Colour Maps’), solo exhibition, 2023.
The Colour Maps exhibition by A4 collective took place in Asbestos Art Space in Helsinki in January 2023. A4 collective was present during the whole exhibition, cooking a fragrant pigment soup made of spruce bark. The visitors were welcomed to sit on the wooden benches and fiddle the plant dyed ravels of thread.
“The exhibition is a rhizomey colour map installation made of hand-dyed ravels of thread and photographs. This colour map presents different places and the pigments hiding in them. A4 collective has chosen places that are somehow idle and easy to dismiss, e.g. the surroundings of a radio mast or an overgrown courtyard - spots that one doesn’t usually visit to enjoy the beauty of nature. In these places it’s visible how traces of human actions blend with traces of other(-than-human) agents.
Pieces of plants, litter and other small objects have been collected from every spot represented in the colour map. These have been used in traditional plant dyeing process, capturing the pigments from every spot on ravels of thread and recycled fabrics. The process of plant dyeing is slow and contains several steps, which gives one time and space to contemplate over the polymorphism of the places. In addition to the ravels and fabrics the spots are also presented in the exhibition through black and white photographs printed on recycled fabrics.
The colour map of the ‘Colour maps’ exhibition is brewing in the gallery during the exhibition. You are welcome to participate by bringing with you a small object that contains pigment, for example a piece of a plant (sticks, leaves etc.) or a biowaste.
The exhibition is part of A4 collective’s on-going project, in which the collective uses artistic practices for seeking for new ways of seeing our habitat curiously and respectfully and re-examining critically the agency of human in ecosystems.”
0 notes
Photo
haus de pnojekt: Gutter Feeling, installaatio (kaakelit, kasvit, keramiikka, kettingit, löydetyt objektit, multa, tekstiili, valot ym.), 2021.
“Mummulta peritty muotihuivi ei ole enää 100 % pure silk, vaan sekoitus pölyä, multaa, vanhaa ja uutta hikeä. Nykyisyys liuottaa menneet, muistot tummuvat, muuttuvat iäksi ja karkaavat. Ajatukset herpaantuvat, valuvat läpi sormien ja solukkojen. Nahka scrollaa tyhjää. Nahka scrollaa tyhjää. Nahka scrollaa tyhjää.
häilyviä väijyviä häijyjä tunteita
läikehtiviä näkyjä
noroina nurkan taakse karkaavia ajatuksia
suupielissä pölypalleroita, kynsien alla hähmäistä töhnää,
nahka scrollaa tyhjää, nahka scrollaa tyhjää”
Gutter Feeling oli haus de pnojekt -kollektiivin yksityisnäyttely Galleria Rajatilassa, Tampereella 5.-22.6.2021. https://rajataide.fi/haus-de-pnojekt-gutter-feeling/
/
haus de pnojekt: Gutter Feeling, installation (chains, ceramics, ceramic tiles, found objects, lights, plants, soil, textile etc.), 2021.
Gutter Feeling was a solo exhibition by haus de pnojekt collective in Rajatila Gallery, in Tampere, 5/-22/6/2021. https://rajataide.fi/haus-de-pnojekt-gutter-feeling/
0 notes
Text
Sara Hildénin taidemuseon vuoden 2018 näyttelyt (Tampereen kaupunki)
Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site
Berlinde De Bruyckere 10.2.–20.5.2018
Kuvanveistäjä Berlinde De Bruyckere (s. 1964) asuu ja työskentelee Gentissä, Belgiassa. Sara Hildénin taidemuseossa järjestettävä näyttely on De Bruyckeren ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Koko museon kattava näyttely sisältää veistoksia ja piirustuksia pääasiassa 2000-luvulta, mutta myös 1990-luvun lopulta.
De Bruyckere luo veistoksia, jotka tuovat esiin ruumiillisuuteen ja kuolevaisuuteen sisältyvän herkkyyden. Veistoksen lähtökohtana voi toimia taiteilijan löytämä, haavoittunutta ihmisruumista muistuttava vanha puunrunko, josta otetun muotin hän peittää ensin maalikerroksin, valaa sitten vahaan ja päällystää lopuksi kangassuikaleilla. Parhaiten De Bruyckere tunnetaan hevosveistoksistaan, joihin tarvittavat ruhot hän saa eläinsairaalasta. Taiteilijalle hevonen ei ole kuollut, vaan se toimii elämään sisältyvän kuoleman symbolina.
Veistokset ja installaatiot saavat katsojissa usein aikaan ristiriitaisia tunteita. De Bruyckere on painottanut, ettei hänen tarkoituksenaan ole järkyttää, vaan hän tekee rakkaudella teoksia, joiden hän toivoo tuovan katsojilleen lohdutusta. Yhtenä esikuvanaan hän mainitsee flaamilaistaiteilija Rogier van der Weydenin (1399/1400–1464) ja tämän maalaaman Pietán. De Bruyckeren mukaan van der Weydenin kirkkoon sijoitetut maalaukset toivat tavalliselle ihmiselle lohdutusta, jos oli omassa elämässään kokenut surua ja menetystä. Omassa tuotannossaan De Bruyckere viittaa elämän vastoinkäymisiin jo teosnimissä kuten Sydän puhkesi (Het Hart Uitgerukt) ja Toteutumattoman toiveen vaimea itku (The muffled cry of unrealizable desire).
De Bruyckeren innoittajina ovat usein taiteen historia ja viime vuosina yhä useammin maalaustaiteen teokset. Vuodesta 1996 alkaen hän on valanut veistoksensa vahaan, jonka hän maalaa ihon väriseksi. Hän kertookin tehneensä veistoksissaan tutkielmia Lucas Cranachin (1472–1553) maalauksista, joissa hän ihailee taidokasta ihon ja lihallisuuden kuvausta. Jokaista veistosta varten De Bruyckere sekoittaa oman väripaletin, ja värikerrokset hän maalaa vahan alle, jolloin syntyy vaikutelma ihon kerroksellisuudesta.
2000-luvulla De Bruyckeren veistokset ovat muuttuneet abstraktimmiksi, ja ne saavat uusia merkityksiä myös näyttelytilan mukaan. Viimeaikaisissa teoksissaan hän on käsitellyt sukupuolisuuden teemaa. Uudessa, lakastuvaan liljankukkaan perustuvassa sarjassa, jonka teos It almost seemed a lily II (2017) sisältyy Sara Hildénin säätiön kokoelmaan, sukupuolisuus yhdistyy kristilliseen symboliikkaan.
Suomessa De Bruyckeren teoksia on aiemmin esitelty Nykytaiteen museossa 1996, Kiasman Ars 06 -näyttelyssä ja Emman Nykyaikaa etsimässä -näyttelyssä 2016.
Apina ja vesiputous 9.6.–2.9.2018
Kesänäyttelyssä sukelletaan luontoon, elämän alkulähteille. Maailman syntyä ja kehitystä käsitellään nykytaiteen teosten muodostaman aikajanan kautta. Näyttely perustuu Sara Hildénin säätiön kokoelmaan.
from WordPress http://ift.tt/2z05vbu
via IFTTT
0 notes
Text
Anni Waris: Osa Omaa
B-gallerian Projektitila 25.1.–11.2.2024
Avajaiset ke 24.1.2024 klo 18–20
Armi eli kokonaisuudessaan ja arvoiltansa todella erilaisen elämän kuin minä. Ajattelin olevani aivan erilainen ihminen kuin hän. Vaikuttaa siltä, että olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia, että lopulta ihmiselämän ydinkokemukset toistuvat kaikille melko saman muotoisina. Tämä yksilön erityisyyden puute on sekä vaikea että lohdullinen ajatus.
Osa Omaa on valokuvaa ja tekstiä yhdistävä teossarja, joka tutkii näennäisesti erilaisten ihmisten samanlaisuutta taiteilijan oman sukulaissuhteen pohjalta. Waris työskentelee projektissa käyttäen samaa 50-luvun Rolleicord-kameraa, jolla hänen isoäitinsä Armi kuvasi 60 vuotta sitten ollessaan saman ikäinen kuin taiteilija nyt. Osa Omaa muodostuu sekä Anni että Armi Wariksen valokuvista, yhdistettynä Armin nuorena kirjoittamiin teksteihin. Prosessin voi nähdä ikään kuin postuumina yhteistyönä. Isoäiti oli puoliksi saksalainen; Oma on myös saksankielinen sana isoäidille.
On houkuttelevaa ja helppoa jaotella ihmiset meihin ja heihin, ja olla samaistumatta sellaisiin joiden ratkaisuja ei ymmärrä. Teos keskittyy inhimilliseen samuuteen vastakkainasettelujen ja kriisien keskellä, ja ehdottaa erilaista näkökulmaa tähän hetkeen.
Anni Waris on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hänen teoksensa ovat usein kaupunkitilaan sijoittuvia osallistavia prosesseja, jotka pyrkivät himmentämään rajaa tekijän ja kokijan välillä. Wariksen teoksia on ollut esillä Suomessa sekä ulkomailla. Osa Omaa on Wariksen ensimmäinen galleriatilassa oleva yksityisnäyttely.
1 note
·
View note
Text
Anna Tahkola: solid rock, my love
B-gallerian Päätila 21.10.–6.11.2022
Avajaiset to 20.10.2022 klo 18–20
Anna Tahkolan näyttely solid rock, my love vie katsojan moniaistisesti keskelle kallioiden olemusta ja aikaa. B-gallerian tilassa nähdään teoskokonaisuus, joka koostuu kahdelle seinälle levittäytyvästä 300 x 750 cm lyijykynäpiirustuksesta, kolmiulotteisista väritutkielmista, teksteistä sekä Jyri Pirisen ääniteoksesta heavy sleep of the bedrock (2022).
Näyttelyn nimi solid rock, my love viittaa peruskallion kiinteään pysyvyyteen ja ihmisen tarpeeseen pysyvyydelle samalla kyseenalaisten sen. Ajan ja pysyvyyden suhteellisuuden ajattelu sujauttaa ihmisen unenomaiseen ja hentoon ajan laskokseen. Samalla se sallii toislajisten, menneiden ja tulevien olioiden hengittää jaettua tilaa väistävänä läsnäolona.
Näyttelyn lähtökohtana on Ahvenanmaan ja Turun saariston rantakallioiden kanssa vietetty aika. Teoksessa sekoittuvat Strömman Skrapnätön, Getan ja Mossalan graniittien muodot, värit ja pintakasvuston estetiikka. Piirustuksen kallioaiheet ovat orgaanisen pehmeitä, valuvia, virtaavia ja pakkautuvia. Piirtäminen muodostuu tiedollista ja ruumiillista kokemusta sekoittaen visuaaliseksi ajatteluksi.
Graniitti on maailman yleisin kivilaji, mutta on olemukseltaan huikaiseva. Arkisen graniitin synty 1 900 miljoona vuotta sitten syvällä maankuoressa piirtää ihmiselle käsittämättömiä ajallisia ja tilallisia ulottuvuuksia. Visuaalisesti kallioiden jatkuvasti vaihtelevilla muodoilla, värisävyillä ja pinnoilla on niiden lomassa kulkeville voimakas affektiivinen vaikutus.
Jyri Pirisen ambient ääniteos heavy sleep of the bedrock tuo teoksen tilaan meditatiivisen ja kehoa stimuloivan äänimaiseman.
Tahkola (s.1983) toimii monialaisesti piirtämisen, maalaamisen, kirjoittamisen, installaation ja performanssin aloilla. Hän valmistui Aalto-yliopiston kuvataiteen maisteriohjelmasta vuonna 2015. Hänen töitään on ollut esillä mm. Vantaan, Hyvinkään, Lahden ja Rovaniemen taidemuseoissa, sekä monissa yksityisnäyttelyissä gallerioissa sekä Suomessa että ulkomailla. Nykyisin hän asuu ja työskentelee Turussa.
solid rock, my love on Tahkolan ensimmäinen yksityisnäyttely Turussa. Näyttelyä on tukenut Turun Taideyhdistys.
Lisätietoja:
www.annatahkola.com
Instagram @anna_tahkola
anna.tahkola at gmail dot com
1 note
·
View note
Text
Saara Malmström: Veteen piirretty elämä
B-gallerian Projektitila 7.–24.7.2022
Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto tilastoi viime vuodelle 157 hukkumiskuolemaa. Se on eniten yli kymmeneen vuoteen. Vuoden 2022 toukokuun loppuun mennessä 17 ihmistä on hukkunut. Vielä voidaan siis odottaa noin sadan suomalaisen hukkumiskuolemaa kuluvan vuoden aikana.
Taiteilija Saara Malmström on tutkinut veden olemusta vuodesta 2018 lähtien. B-gallerian Projektitilassa näytillä olevat valokuvateokset esittävät veden ja sen alla olevan maailman tummanpuhuvana, liikkumattomana, abstraktinakin, kun taas ääniteoksen tunnelatauksessa yhdistyvät ilo, elämä ja liike. Visuaalisen ja auditiivisen sisällön tunnelmat eroavat merkittävästi toisistaan ja näyttelyn kokija saa astua yllättävään rajapintaan, jossa vesillä ollessaankin usein tiedostamattaan on.
Näyttely sisältää otteita myös suomalaisten omista hukkumiskokemuksista. Yksi esillä olevista kertomuksista on taiteilijan oma. Elämän ja kuoleman hiuksenhieno, hiljainen raja on vedessä aina läsnä ja äänettömyys on kokemus, joka toistuu myös monessa hukkumiskertomuksessa.
Aurinko kimmeltää houkuttelevasti veden pinnalla, mutta aivan sen alapuolelta alkaa maailma, jossa ihmisen on mahdollista vierailla henkeään menettämättä vain hetki.
Vesi on elämän perusehto, parantava, poikkeuksellinen elementti, joka kykenee myös tappamaan. Vesi on puhtaana hajutonta, mautonta ja läpinäkyvää. Vesi on kuin ei mitään, mutta silti kaikki, sillä ilman sitä ei olisi elämää.
—
Saara Malmström on Aalto-yliopistosta vuonna 2019 valmistunut taiteen maisteri ja taiteen tekemisen lisäksi hän toimii myös kuvataidekasvattajana ja valokuvaajana. B-galleriassa esillä oleva näyttely on Malmströmin ensimmäinen yksityisnäyttely.
IG @saaramalmstrom #veteenpiirrettyelama
www.saarastrom.com/valokuvataide
1 note
·
View note
Photo
Ilai Elias Lehto:
Boys & Other Soft Toys
12.3.-29.3.2022
Galleria Rajatilan alakerta
Avajaiset 11.3.2022 klo 18-20
Kierrätettyjä lohtuesineitä. Tuhmia leikkejä. Metsästysmuistoja.
Boys & Other Soft Toys on kokoelma keräilemiäni ja työstämiäni pehmoisia, kankaisia kappaleita. Ne viittaavat varhaisiin tunne-elämän kokemuksiin ja meitä ympäröivien tavaroiden maailmaan. Vanhempien lisäksi sylilapsen maailma hahmottuu pehmoeläinten kautta. Yhdistän kierrätetyt lelut karvaisten, pehmeiden pintojen lohduttavaan kosketukseen ja toisaalta kasvukipuihin, pojaksi kehkeytymisen problematiikkaan.
Taide-esineet, kuten muutkin tärkeät ja henkilökohtaiset tavarat toimivat tunteiden säiliöinä, peilipintoina haaveillemme ja peloillemme. Asioiden korjaaminen, kierrätys ja uudelleen käyttöönotto ovat hoitavia ja rakentavia tekoja. Niiden merkitys korostuu kertakäyttöisessä kulutusympäristössä, joka luo tarpeita tyhjästä hyväksikäyttämällä epävarmuuksiamme ja kannustaa heittämään pois säilyttämisen ja vaalimisen sijaan.
Tutkailen esineiden ja identiteetin yhteyttä. Esitän poimintoja meitä ympäröivän materian kiertokulusta. Kritisoin kuluttamiseen pohjaavaa identiteettiämme, jossa henkilökohtainen kokemus sukupuolisuudesta supistuu helposti kaupattaviksi pinnallisiksi ominaisuuksiksi ja näennäisiksi vaihtoehdoiksi, tyttöjen leluiksi ja poikien leluiksi. Huumorin ja rinnastuksien kautta peräänkuulutan teoksissani pehmeää, muovautuvaa mieheyttä – kovan ja jähmeän, monella tapaa ulkokohtaisen maskuliinisuuden performanssin ylittävää inhimillistä herkkyyttä, tunneälyä ja haavoittuvuutta.
Ilai Elias Lehto on pohjoiskarjalainen kuvanveistäjärunoilija (s. 1988, Joensuu). Hän asuu Kangasalla ja työskentelee Tampereella. Lehto työskentelee installaatiopohjaisesti rakentaen tilallisia teoskokonaisuuksia pääasiassa kierrätetystä tekstiilimateriaalista. Lehdon teoksissa esiintyvät usein erilaiset karvaiset, pehmeät, lelumaiset asiat, joita hän työstää sekoittaen kuvataiteen ja käsityön perinteitä ja tekniikoita.
Lehto on opiskellut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulussa 2016, valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta Visual Culture and Contemporary Art -koulutusohjelmasta 2018 ja kuvataiteen maisteriksi kuvanveiston opetusalueelta Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta keväällä 2021.
#event#exhibition#Solo Exhibition#rajatila#rajataide#tampere#näyttely#yksityisnäyttely#taidenäyttely#art exhibition#poster#boys#soft toys#soft art#textile art#tekstiilitaide#pehmeä taide#pehmolelut
0 notes
Photo
4.–23.1.2022
Ilai Elias Lehto
Nukkavieras
Taidekeskus Ahjo | Hiili
Kirkkokatu 23, 80100 Joensuu
Aukioloajat: ti, to-su 10-16, ke 10-19, ma suljettu
Näyttelyn yhteydessä ei järjestetä avajaisia.
Karva on kuriton,
se kasvaa meissäkin mihin sattuu.
Pöly pesiytyy nurkkiin tyhjästä.
Ihmisen kesyttämässä ympäristössäkin
asuu aina jotain villiä.
Ilai Elias Lehdon näyttely Taidekeskus Ahjon Hiili-tilassa koostuu villahuovutuksen ja kierrätystekstiilin avulla syntyneistä installaatioista. Niiden vuoropuhelussa herää ajatus outouden hetkestä, pienistä vierauden kokemuksista ympäristössämme.
Kun esineet matkustavat ajassa, asettuu niiden pinnoille vaivihkaa nukkaa. Muistojen kuorrutus tekee kaikesta tuttua ja turvallista, asettaa asiat järjestykseen ja piirtää niiden välille suhteita. Mutta mitä jos äkillinen muistikatkos hajottaa hierarkian, muuntaa tutun vieraaksi? Aina ympäristössä on kappaleita, joiden alkuperä katoaa muistoistamme. Asioilla on sisäpuoli, jotain tuntematonta ja salattua, joka on kaiken keskiössä, muttei näyttäydy. Se on nukkavieras keskuudessamme.
#näyttely#näyttelyjuliste#näyttelytiedote#yksityisnäyttely#solo exhibition#exhibition#nukkavieras#joensuu#taidekeskus ahjo#ahjo#jns#villahuovutus#huovutusvilla#huovutus#villa#2022#ilaieliaslehto#ilai elias lehto#ilai elias#ilai lehto#event
0 notes
Text
Liina Aalto-Setälä: Olen maa johon tahdot
B-galleria 11.-28.11.2021
Hallamittari matkaa jo pohjoiseen
minä metsästän riisihäröjä keittiössä
ja illalla nukahdan hyttysten lauluun.
Ruumiini uneksii muinaisia unia
tulevan vaaran kuvia
kuin tuuli, joka on varoittavia kuiskeita täynnä
tai tie synkistä aavistuksista pimeä.
Jossain kaukana palaa taas metsä.
Puutarhassa isä taistelee kotiloita vastaan
kuiskailee hiljaisia anteeksipyyntöjään
ja minä löysin kaarnasta kirjanpainajan salaisen viestin
jota yritin tulkita.
Kun kuljet muurahaisen polkua
Kun jokin kutittelee housunlahkeesi alla
ja tunnet hellän hipaisun reidelläsi
teet matkaa puutiaisen kanssa
mukanasi muisto kaikesta meitä ennen eläneestä
että jonakin päivänä maaksi käymme.
Olen maa johon tahdot on oodi lahottajille, pölyttäjille ja tuholaisille; elonkehämme pienille tukipilareille. Näyttely on kuvitelma monilajisesta tulevaisuudesta ja toisenlaisesta luontosuhteesta. Videota, valokuvaa, keramiikkaa ja ääntä yhdistelevässä kokonaisuudessa on esillä hyönteisten salakirjoitusta, kirjanpainajien gallerioita, kompostin väkeä sekä toukka tulevaisuudesta.
Liina Aalto-Setälä (s.1990) on taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta 2019 valmistunut kuvataiteilija. Hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin useissa eri kaupungeissa sekä tehnyt taidejulkaisuja yksin ja osana Kosminen-kollektiivia. Aalto-Setälä on yksi Helsingissä toimivan Kosminen-taidetilaa ylläpitävän kollektiivin perustajajäsenistä. Olen maa johon tahdot on Aalto-Setälän ensimmäinen yksityisnäyttely.
Näyttelyä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus.
Kiitokset TUO TUO sekä Mustarinda -residensseille.
Tekstin on editoinut Juho Hoikka.
Näyttelytekstiin upotetut kursivoidut säkeet on lainattu mukaillen Edith Södergranin runosta ‘’Metsän hämärä’’. Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.
Näyttelyn nimi on poimittu Timo K. Mukan teoksesta Maa on syntinen laulu (1964). Gummerus, Helsinki.
0 notes
Photo
haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Gutter Feeling, installaatio (kaakelit, kasvit, keramiikka, kettingit, löydetyt objektit, multa, tekstiili, valot ym.), 2021.
“Mummulta peritty muotihuivi ei ole enää 100 % pure silk, vaan sekoitus pölyä, multaa, vanhaa ja uutta hikeä. Nykyisyys liuottaa menneet, muistot tummuvat, muuttuvat iäksi ja karkaavat. Ajatukset herpaantuvat, valuvat läpi sormien ja solukkojen. Nahka scrollaa tyhjää. Nahka scrollaa tyhjää. Nahka scrollaa tyhjää.
häilyviä väijyviä häijyjä tunteita
läikehtiviä näkyjä
noroina nurkan taakse karkaavia ajatuksia
suupielissä pölypalleroita, kynsien alla hähmäistä töhnää,
nahka scrollaa tyhjää, nahka scrollaa tyhjää”
Gutter Feeling oli haus de pnojekt -kollektiivin (Anni Haunia & Rita Vaali) yksityisnäyttely Galleria Rajatilassa, Tampereella 5.-22.6.2021. https://rajataide.fi/haus-de-pnojekt-gutter-feeling/
/
haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Gutter Feeling, installation (chains, ceramics, ceramic tiles, found objects, lights, plants, soil, textile etc.), 2021.
Gutter Feeling was a solo exhibition of haus de pnojekt collective (Anni Haunia & Rita Vaali) in Rajatila Gallery, in Tampere, 5/-22/6/2021. https://rajataide.fi/haus-de-pnojekt-gutter-feeling/
0 notes
Photo
haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Happy Dirt Bay, installaatio (kasvit, keramiikka, kivi, lasi, multa, muovailuvaha, muoviputki, tekstiiliveistokset, savi, suihkulähdemoottori, vesi), 2018
haus de pnojektin yksityisnäyttely B-Galleriassa, Turussa 2018.
https://bgalleria.net/post/173540279073/haus-de-pnojekt-happy-dirt-bay
https://haus-de-pnojekt.tumblr.com/
siellä tapahtui jotain, mutten ymmärrä mitä.
muistan kirkkaat, siniset laineet ja kirpeän sään,
tennispallon värisen auringonvalon
taisin sukeltaa syvälle. mut oliko se siellä?
se venytteli, kiipeili ja hyppeli ympäriinsä,
kaikki sen liikkeet oli tosi joustavia ja sulavia.
nyt istumme kummallisella rannalla eikä vesi ole enää entisensä
kaltevalta pinnalta alkaa harmaa sumumeri
huolehdimme toisistamme, puristelemme oireemme tahmein sormin
tämä on samalla molempia: horror story ja hyvänmielen
*satunnainen kostea tuulahdus*
/
haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Happy Dirt Bay, installation (ceramics, clay, fountain, glass, plants, plastic pipe, playdough, soil, stone, textile sculptures, water), 2018
haus de pnojekt’s solo exhibiton at B Gallery in Turku 2018.
https://bgalleria.net/post/173540279073/haus-de-pnojekt-happy-dirt-bay
https://haus-de-pnojekt.tumblr.com/
0 notes
Text
Taiteilija Robert Longo tekee kesyttämätöntä hiilitaidetta (Kauppalehti)
Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site
Newyorkilaistaiteilija Robert Longo saattaa hyvinkin olla maailman katu-uskottavin piirtäjä. Longo toteuttaa hiilellä hätkähdyttävän suuria, valokuvantarkkoja kuvauksia väkivallasta, luonnosta, politiikasta ja uskosta.
Työt sekoittavat uusekspressionismia, fotorealismia ja abstraktia ekspressionismia. Longo on toiminut 1970-luvulta asti ja saanut kriitikot kiistelemään töidensä sanomasta. Edes hänen tunnetuimman työnsä, Men in the Cities -sarjan viestistä ei ole yksimielisyyttä: piirretyt miehet vääntelehtivät valkealla taustalla, mutta onko heitä ammuttu, ovatko he kuolleet, tanssivatko he vai kenties nukahtavat? Varmaa on, että yksi teossarjan miehistä on tuttu miljoonille taidetta tuntemattomillekin, sillä kuva koristaa psykopaatti Patrick Batemanin kotia 1980-luvun juppikulttuuria kuvaavassa elokuvassa Amerikan Psyko.
Vaikka Longo on teoksillaan noussut osaksi pop-kulttuuriakin, ei häntä voi kuvailla kevyttaiteen tekijäksi. Longo ottaa teoksillaan kantaa yhteiskuntaan omasta, erikoisesta vinkkelistään. Massiiviset hiilipiirrokset ovat metrien mittaisia ja painavat keskimäärin 300 kiloa.
Kuvanveistäjänä uransa käynnistänyt Longo lunasti teoksillaan paikkansa tähtitaiteilijoiden joukossa jo 1980-luvulla. Suomalaiselle taiteen ystävälle Longo-näyttely on kuitenkin ainutlaatuinen: Sara Hildénin taidemuseon kokoama esittely on ensimmäinen koskaan Pohjoismaissa nähty laaja Longon yksityisnäyttely. Tampereella on nähtävillä Longon piirroksia ja veistoksia 2000-luvulta, sekä vilauksia varhaisemmastakin tuotannosta.
from WordPress http://ift.tt/2yDU8Gt
via IFTTT
0 notes
Last Seen Blogs
raven-runes
Raven Runes
valiantstarlights
Live, Love, Lord and Savior Hob Gadling
tilk
XXIII
s12023artnum
S12023
heroniack
Can I get uhh...