Mustarastaan uni
Mustarastas näki lentounta
oli pesässä puoli senttiä lunta
ja lehdossa liverrys hiljennyt, myös lähdettävä oli nyt
mut siipi toinen viilsi taivaan siniverhoon reiän
sen takaa aukesi avaruus
suistui suuri tammipuu
jonka oksilla lepäs kerran kaikkeuden huntu niin kevyenä kuin kesätuulen tuntu
ei sen seiniä raapivan kuullut, kun ei lintukodon nurkista sisään tuullut
päivä pakeni, ilma täyttyi hiutaleista
tummista kuin yötaivaan riekaleista
jotka alleen yksi kerrallaan peitti pilvet, lehdet, kivet, maan
jäi jäljelle vain mustaa vailla suuntaa, tarkoitusta
niin näki sen selkeästi vasta
ei pimeys langennut taivaasta
sakeana ilma matas, seisahtunut myllyn ratas
murheesta kuin öljytahdas, ääni kurkussa ahdas
ja siivet iski takoi vaan
mutta lintu pysyi paikallaan
oli tuulesta tippunut kuin kuollut lehti kuka ehtisi
sen sille kertomaan, ei unohdettuna kadonnutta kaivata voi kukaan
muuttolintujen mukaan
mikä mustaksi värjäsi mielen
ja kuulaaksi kielen
sen, jonka aamuaurinko jää makaamaan itään
ja iltaruskon on nähnyt varisevan puista
eikä tuntenut silloin mitään, niin
ei ikiunen nukkuja unia muista
-
Laulu kiiri ajasta ikuisuuteen
ja heräsin uupuneena uneen uuteen
aamukuuteen, kun ulkona löivät
leikkiä elävät elämöivät
Tiedän, on talvi jäinen
ja kuolema iäinen,
mistä valittavin kaiuin
kysymykseen vastaavat raskaammat rastaat.
Silti aamukasteen tuoksu
täyttää keuhkoni, vaan ei mieltäni.
Missä lakkaa tuulten juoksu,
vasta haihtuuko ikävä tieltäni
ilmaan,
mistä olen peräisin
Tahdon vain takaisin nukkumaan
en pois,
vaan niin että heräisin.
0 notes
Muokkaamaton meri
Näytän aina kauniilta mennessäni rannalle. Pukeudun mukavasti, mutta kauniisti, itseäni miellyttäen. Olen aina rakastanut koruja, joita äitini minulle tekee. Hän on tehnyt niitä minulle jo kauan, ensimmäisen tehtiin jo ennen syntymääni. Kiinnitän korun ranteeni ympäri ja katselen sitä hetken. Olen valmis lähtöön.
Sää on kaunis ja kirkas, meren ranta kutsuu minua luokseen. Aurinko heijastuu peilityynestä vedestä. Lokit odottavat minua jo. Pidän lokeista. Ne katsovat minua syvälle silmiini ja minusta tuntuu, kuin ne näkisivät kaiken minussa. Korujeni värit ja kiilto kiehtovat niitä, ja ne tulevat lähemmäs nähtyään minut. Lokit pitävät minusta, ne ovat kai tottuneet siihen, että ruokin niitä. Lokit huutavat minulle ja minä nauran niille takaisin. Lokit kaikkoavat pois, kai etsimään ruokaa. Yksi jää kuitenkin luokseni ja sanoo: ”Taidat pitää tästä rannasta. Osoita se piirtämällä rantahiekkaan viiva siihen kohtaan, mihin aallot päättyvät.” Tunnen tuulen tarttuvan takkiini. Päätän totella lokkia, joten pudotan takkini rannalle ja nostan maasta kepin, jolla piirtää viiva.
Laineet nuolevat rantahiekkaa hellästi. Piirrän hiekkaan viivan kepilläni, mutta vesi pyyhkii sen pois. Lokit ovat kerääntyneet ympärilleni. Jokainen niistä katsoo minuun päin, ne muodostavat ringin ympärilleni, en pääse pois. On lokeille tärkeää, että saan piirr
ettyä viivan. Piirrän toisen viivan, kolmannen, neljännen. Vesi syö kaiken pois, kun aallot suurenevat. Viidennen, kuudennen. Tuuli yltyy ympärilläni ja hiukseni hipovat kasvojani. Seitsemännen, kahdeksannen. En aio luovuttaa.
Keppini menee rikki. Laskeudun polvilleni hiekkaan piirtämään käsilläni viivoja. Alkaa tuulla yhä voimakkaammin ja lokit kaartelevat yläpuolellani kuin haaskalinnut. En tiedä, kuinka monta viivaa olen piirtänyt. Jatkan yrittämistä. Lokit huutavat minulle, käskevät minua jatkamaan. Jatkan. Jatkan. En lopeta. Tunnen terävän piston kädessäni ja tutkin sitä nopeasti. Sormissani on hiekkaa ja tikkuja, käteni vuotavat verta. Olen hukannut rannekoruni, mutta en jaksa välittää. Jatkan. Ilma on raskas ja hiostava, joten otan paitani pois ja heitän sen vierelleni. Kuulen lokkien huudon kaikuvan korvissani.
Havahdun salamointiin. Meri myrskyää edessäni ja ympärilläni kirkuu satoja lokkeja. Niiden tyhjät, mustat silmät tunkeutuvat minuun kuin lyijykynän terä. Piirtäessäni uutta viivaa hiekkaan aalto osuu käteeni. Se polttaa minua kuin happo. Putoan selälleni hiekkaan. Aallot polttavat kehoani veden peittäessä minut. Tahdon pois rannalta, enkä halua palata enää koskaan. Koetan ryömiä pois vedestä, mutta saan vain kierittyä kyljelleni. Lokit ovat hiljaa, ne eivät huuda enää. Kuulen vain meren ja salamoinnin. Katson kättäni tummaa taivasta vasten, kevyt untuva alkaa peittää ihoani.
Herään rannalta. Tunnen vienon tuulenvireen siivissäni noustessani ylös. Meri on oudon hiljainen ja tyyni, melkein pelottava. En ymmärrä, kuinka milloinkaan pystyin rakastamaan sitä. Näen lokit ja lähden niiden perään, olen utelias. Silloin näen hänet. Hänen kaulansa kiiltää värikkäänä kuin aamuaurinko, hänen naurunsa soljuu ilmassa kuin silkkihuivi. Hänen kätensä ojentaa minulle kuivunutta leipää. Siksi me pidämme hänestä. Olemme odottaneet häntä. Hän pitää lokeista. Hän ottaa kepin käteensä ja kuuntelee toiveitani.
4 notes
·
View notes
helsinginkatu
Huomaan sinun olevan usein ajatuksissani:
kulkiessani kalliossa, vatsanpohjaani kihelmöi helsinginkadulla
kuunnellessani musiikkia
kääntäessäni aamulla puoliunessa kylkeäni
ja lämmin auringonnousu osuu silmääni
piirtyiköhän se aamu yhtä tarkasti sinunkin muistiisi
valo paistoi lempeästi hiustesi lomasta, nappasit pölyyntyneen kitarani huoneen nurkasta ja piilouduin keittiöön,
koska hymyilin kuin hölmö
pitelet mua tiukasti, välillä se ahdistaa ja suunnittelen keittäväni niin vahvaa kahvia, että säikähtäisit vähän
näin ystäväni neuvoi minua tekemään
rakkauden ammattilainen
mut sulla on varmat kädet ja kauniit silmät, valloittava nauru
outoja tatuointeja ja rakastan tunnustella kovia sormenpäitäsi
ja minä huomaan kaipaavani niitä lähdettyäsi
muistelevani kuinka kauniisti aamuaurinko valaisee sinunkin kotisi
helsinginkadulla
1 note
·
View note
kylpyhuoneen lattia lainehtii kuin sydämeni rakkaudesta ja ajoittain tästä haikeudesta
huomaan etten oikein osaa olla
puut havisevat, valkoviiniä juodaan ruusukuvioisista laseista
vahingossa paljastan asioita tässä viinihumalassa joita olen itselleni luvannut olla paljastamatta
luulin että sopulit oikeasti juoksevat mereen
iltaisin tekee mieli juosta mereen
aamuaurinko on polttavan kuuma kunnes huomaan kellon olevan jo kaksi
taivaanranta näyttää maalaukselta
, ilma on tyyni ja makaan veden pinnalla
En oikein tiedä mikä se tunne on kun ikävä yöllä iskee outoja juttuja ja kauniita hetkiä kohtaan
Sä et osaa muodostaa kauniita hetkiä ja se sattuu eniten
melankolinen ajatus että kaikki oli ennen parempaa ja hetket kauniimpia
se iskee jokaisen suhteen ja vuoden jälkeen riippumatta ja vahvempana
Tuntuu että se repii kaikkialle
jotenkin oksettava kohta elokuvassa kun mies polttaa valokuvan jättää tuhkat lavuaariin ja lähtee
kasvoilta tippuvat kyyneleet ovat valkoisia ja edessä istuva nainen katsoo oudosti,
aurinko paistaa suoraan silmiin
istun kadunreunalla asfaltilla
lauantaina sammun lattialle, mutta viideltä herään kun itket ja kuuntelen keskustelua kun en enää saa unta. sitten laitat kauko röyhkää soimaan ja vaikken oo koskaan tykännyt siitä se kuulosti hyvältä ja nukahdan siihen
pisarat katulamppujen valoissa ja raitiovaunuvesialtaissa
aalloin aaltoisa altaissa
niin niin, aaaltoilen vesisateessa
nöyrtö täyttyy pisaroista
Silti vaikea! pul pul pul pul pul pul
sormet osuu pisaroihin, pisaroin kalliossa kallioillakin
mmmmm!!! tassut tassuttelee kahdeksanteen kerrokseen (ei hissiä!)
hiisi hisisee hississä mutta entä jos hissiä ei ole
komeron luvaton käyttö on kielletty
piiloudun komeroon enkä todellakaan konmarita
mari asuu jyväskylässä, ei mun päässä!
sä oot vähän päätön
mutta päissäsi
alkuillan alkuhumala huuma alkoi
liian kalliilla oluella ja liian pimeä liian aikaisin
pispalan portaat ylös niin niin
sumeassa suussa riisipiirakka
Tanssin niin lujaa että jalkoihin sattuu ja kengännauhat ui kaljassa
koitan kovin kovasti tanssia samaan tahtiin kuin sä
mutta en onnistu ja lyön vahingossa meidän päät yhteen
sitten ryömitään häkäisen metsän läpi kaatuillen nukkumaan
jollain on joku joose keskitalon biisi herätysäänenä. mua sattuu jalkoihin
2 notes
·
View notes
[VAELTAJA] 26.10.2011
Vaikka autot virtaavat allani,yhä tältä mäeltä aukeaa erämaa,yhä tiet odottavat kulkijaa.
[TAKIAINEN] 27.10.2011
Olen takiainen,karhea,ruma,kerään kaiken itseeni matkan varrelta,tartun kiinni jokaiseen,joka hipaisee minua.
Ota tai jätä,aina olen kiinni sinussa.Ehkä aika kietoo minut untuvapalloon ja pääset minusta eroon.
[SIUNATTU NUORUUS] 27.10.2011
Moottoripyörät kiitävät suviyössä mustalla asfaltilla yhä vielä,vaikka ajajina on monesko sukupolvi,ah nuoruus elät yhä.
[SATEET SAAPUVAT] 4.11.2011
Tämä erämaa ei ole saanut vettä vuosiin,maa on valkea pöllyävä luuranko,kuuma aurinko porottaa ilmeettömältä taivaalta päivä toisensa jälkeen,yö hiipii arkana,peittää maan hiljaiseen hämärään. Tämä on mieleni erämaa,hidas,tapaukseton.
Mutta myrsky tulee vielä kerran kostuttaen korvat,hiukseni,ihoni,lämmin vesi herättää aistini,enkä muista mennyttä tappion aikaa,aurinko välkehtii kosteilla kulmillani,elän,tunnen.
[TÄHTI] 4.11.2011
Vaikka olen väärässä koko ajan ––luuletteko,etten sitä tiedä ––– on tämä kaikki muu oikeassa ja minä olen osa sitä tuikkien linnunradallani avaruuden virrassa matkaten aina kohti aamua.
[VASTAANOTOLLA] 4.11.2011
Satu meni saunaan,pisti lakkins naulaan,satu tuli saunasta,otti lakkis naulasta –– hetkinen ––näinkö yksinkertaista se onkin.
Seuraava potilas !!!!!!!!!!!!!!
[ENSILUMI] 4.11.2011
Niin koskemattomina ovat viuluni kielet olleet,etten kyennyt vastaanottamaan punatulkkuparvea,vaan tappoivat minut siihen paikkaan,tai ainakin melkein.
[KUNINGATTAREN KUOLEMA] 5.11.2011
Saattoväki jättää vanhan naisen hautakummun.Päivät pakenevat.Tuuli on poiminut kuihtuvat kukat.Vain yksi ruusu hehkuu rakkautta kuningattaren haudalla rakkauden kuningattaren haudalla.
[MUSTA RUUSU] 10.11.2011
Kenen on tuo musta ruusu,nuoruudenko,ei hehkuvien huulienko,ei pois nukkuneenko,ei vaan naisen kauneimman parketilla elämän
[HÖYHEN] 10.11.2011
Kurjan sieluni luo leijuit höyhen,annoit unen valkean,ilon kevyen. Pieni olet,paljon et paina,et paina sydäntäni koskaan.
[MINÄ POLOINEN] 21.11.2011
Näytit minulle matkat maailman ääriin ja matkat pienuuden syvyyksiin,jätit minut vaille vastausta.
Löysin lumihiutaleet talojen yllä ja löysin metsien syvän rauhan ja löysin kaupunkiemme sykkeen,bensaa tuoksuvat kadut ja löysin ihmisen kasvot,hymyn,kyyneleet,ilon.Löysin myös pelon ja tuskan ja löysin nousun tuhkasta,aina uuden hellittämättömän,uskovan,luottavan.Löysin myös lämpimän viltin,levon,rauhan.
Minä poloinen halajan kaikkia näitä,liikaa luulen niin,mutta kun on niin vaikea unohtaa,vaikea rauhoittua.
[SILUETTI] 22.11.2011
Mustina nousee matkaajien hiljaiset hahmot,mustat on hevoset,musta on rattaan pyörä,mustat pylväät reunustavat tietä. Hopeana välähtää hevosen kenkä,hopeana sataa sumu.
Aika on pysähtynyt,jättänyt matkaajat tielle,kauas on jo aika kulkenut.
[SYDÄNKÄPY] 25.11.2011
Sinä tyttö nuori näit syksyn värisevät haavat,sammalten kätkemät kaukaiset kummut ja näit tuulen riipimät hiekkarannat,näit ulapalla kimmeltävän kaukaisen maan.
Tuli kesän leppeä tuuli. Tuli syksyn korkea metsä. Tuli talven valkea taika. Tuli kevät kaikkein kaunein.
[MERELLÄ] 25.11.2011
Laivani uppoaa,kaikkensa antoi,mukana seison,meren kuohun vielä näen,myrskylinnut taivaan peittää risaisin siivin.
Mutta varma olen,tämä on minun tieni,mitä syvemmälle vedet vajoavat.
[AMATSONIT] 25.11.2011
Vihreä on maa elämän juomaa täynnä.
Ylväinä säihkyvin sulin lentävät amatsonit.
Yö ei timanttisilmiä sulje.
Paletti koskematon värinsä antoi kaikkein kirkkaimmat.
[KUMMITUS] 4.12.2011
Jonglööri nukkuu,on kevät,aamuaurinko kolistelee ikkunassa,jonglööri herää,ravistelee pölyt päältään.
Aurinko alkaa jo heittää renkaita ilmaan,jonglööri loikkaa ulos maailmaan ja katoaa heti.
[PAKO] 14.2.2012
Olet syytetty,olet syyttäjä,olet puolustus,olet valamiehistö.
Totta kaikki,mutta eikö tämä jo riitä,pitääkö minun vielä olla vankilakin.
Hyvä on,ehkä se jo sitten riittää,hyvä on ehkä pieni kukka puhkeaa,tulee kevät ja ilmapallot nousevat taivaalle sankoin joukoin tuulien vietäviksi ja hymyni vangitsee minut.
[TIET] 27.2.2012
Jo kauan sitten kuulin kaiut menneiltä päiviltä,esi-isieni kaiut noilta hiekkaisilta teiltä,kuusimetsien kätköistä,ajoilta ennen minua.Ne matkallani aina ovat mukana.
Kun tieni viimeinen kaarre jo näkyy,ne kaiut luovutan eteenpäin,en hellitä,pois niitä en päästä.
Teitä tuulet ja sateet piiskaa,aurinko asfaltilla palaa,minä olen jo mennyt,mutta teitä eteenpäin jatketaan,ruskeana palaa työmiehen selkä,asfaltti uusi höyryää.
[PIENI KALA] 6.3.2012
Olen pieni onnellinen kala vain,tällä rannalla vain. Allani hiekka kultainen kimaltaa,kirkas sini ympärilläni lempeänä velloo. Olen pieni onnellinen kala tällä läikehtivällä rannalla. On niin hyvä olla,tulkaa mukaan.
[AURINGON AIKA] 7.3.2012
Tämä uimaranta on kovin kuuma,sillä tämä on täynnä kansaa,täynnä ihmisäänien porinaa,lokkien kirkunaa,siipien suhahduksia,täynnä auringon polttamia ajatuksia,päivästä toiseen koko kuuman kesän.
[PERINTÖ] 9.3.2012
Veistos,hymysi tunnen,näin sinut jo lapsena.Yhä vieläkin hymyilet sama nuoruus huulillasi.Olet hymyillyt täällä jo ammoin meille matkalaisille.Jäätkö tänne vielä vai tuletko jo mukaani,annetaan tilaa uudelle kuvanveistäjälle.
[KERJÄLÄINEN] 10.3.2012
Vain murusen sain tästä leivästä,ja tuuli jo tarttuu siihenkin.Olen kerjäläinen täällä kerjäläisten joukossa,elämän kerjäläinen niin kuin me kaikki. Mutta kun valo aurinkosta ampaisi,ei kerjännyt se,loi elämän,ei kerjännyt se. Mistä se kerjäläinen tähän väliin tuli,ehkä vain ihminen onkin kerjäläinen.
[HUIJARI] 1.4.2012
Kuka olet sinä kaikessa naisellisuudessasi.Olet kehittänyt itsestäsi viehkeän,totisesti miestä miellyttävän pehmon,kehräävän kissanpoikasen.Ruokit hyvin miehen mieltä ja vatsaa,olet siis äiti,mitä parhain.
Enkö minä ole tällainen,en totisesti,ei ole edellytyksiä,ei suloisuutta,ei pehmeitä kaaria,eli tottahan sitä elää edellytystensä mukaan.
Oletko naurettava,ehkä,mutta silti olet onnistunut ja sehän on tärkeintä ja onhan tämä vielä jotain mitä miehet eivät lainkaan osaa.
Tosin kun jatkat tätä ehostusta vielä vanhanakin,alkaa rappaus vähän repsottaa,mutta niinhän meille käy kaikille.
Kirkon penkillä olet varmaan vähän vaikeuksissa,ketä rukoilet,en tiedä,tiedätkö sinä.Tosin olisin itsekin vaikeuksissa kirkon penkillä.
Oletko huijari,ehkä,niinhän me kaikki.
[ELÄMÄN KOSKETUS] 1.4.2012
Musta rautainen porttini,odotatko minua vielä,vanhat männyn oksat hiljaa tuulessa keinuu,odotatteko minua vielä.Tulin tervehtimään teitä,hyviä olitte,mutta en jää,matka jatkuu.
Pihat paljaina vielä odottaa,linnut eivät ole vielä täällä,sateet eivät ole vielä saapuneet.Jääkää tänne hyvillä mielin,matkani jatkuu,uusi on huomen,kirkkaana soi sen laulu.
1 note
·
View note