Paycheck (2003)

Tämä on varsin tyhmä elokuva. Tyyppi reverse engineeraa 3d näytön joka on täysin uutta teknologiaa. Kuitenkin. Tyypillä on omassa labrassa käytössä jo koko seinän kokoinen vastaava näyttö.

Teknologia perustuu myös vääriin olettamuksiin. Aivojen tieto ei sinänsä ole varastoitunut soluihin joita tykitetään rikki vaan solujen välisiin synapseihin. yksittäisen solun tuhoutuminen ei tuhoa sinänsä yhtä muistoa.

Tää leffa ei toimi. Supersankari on tehty eettisyyden perikuvaksi mutta todellisuudessa hänen toimintansa ei kestä lainkaaan tarkastelua. Ensinnäkin hän tapattaa suuren määrän ihmisiä, jotka ovat ihan viattomia koko hommaan. Toiseksi hän tarjoutuu tekemään luottamuksellista työtä, muttei lopulta luovuta työtänsä tilaajalle vaan vetää silti rahat kotiinsa.

Huomio kiinnittyy myös amerikkalaiseen mielivaltaiseen poliisivaltioon, joka mielellään tappaa ihmisiä asein jahdaten eikä anna heille mitään oikeusvaltion perusedellytyksiä, kuten mahdollisuutta puhua asianajajalle tai edes läheiselle. Sen sijaan hänen henkensä laitetaan vaaraan putkassa. Kuinka monta kertaa synkissä diktatuureissa ihmiset joutuvat väkivaltaisen poliisin tai sotajoukon kiduttamaksi ilman reilua oikeudenkäyntiä "kansallisen turvallisuuden" nimissä. Mutta kun kiduttajalle laitetaan puku ja työpaikka USA:hon, on mielivaltainen kiduttaminen ja syyllinen kunnes toisin todistat ilman asianajajaa ihan okei. Ihan mainstream elokuvassakin.

Summa summarum, elokuva käsittelee "paycheckiä" jossa kaikkien suututtama insinööri huijaa kaikkia ja saa isot rahat ansioksensa - mutta se on ihan okei! Koska ollaan amerikassa ja pääosa on aina hyvien puolella. 

Operaatio "Y" (Oперация "Ы") (1965)

Revyy-tyyppinen kolmesta minielokuvasta koostuva elokuvien sarja jossa jokainen on erilainen. Ensimmäisessä juoppo ei anna paikkaa bussista naisille ja lapsille ja joutuu ongelmiin ja saa työrangaistuksen. Toisessa on hassu opiskelijoiden rakastumistarina. Kolmannessa rosvot saavat toimeksiannon mutta tarmokas mummo pistää karskit korstot kuriin.

Tyypillinen ohjelma jota katsotaan lomien aikana. Vähän kuin Simpsoneissa on aina halloweenin aikaan monen minitarinan jakso. Perhe-elokuvia silti kaikki. Varsinkin keskimäisestä tykkäsin!

Surrogates (2009)

Mitä jos kaikki ihmiset olisivat vain avatareja todellisessa maailmassa. Robotteja jotka ovat todellisempia kuin ihmiset itse, jotka ovat ihan sellaisia kuin ihmiset haluavat. Maailmassa jossa ei voi kuolla, saada tauteja tai kohdata väkivaltaa. Maailmassa jossa ei ole nälkää, muuta kuin todellisuutta kohtaan. Sellainen on surrogaattien, eli korvaavien kehojen maailma. Life... Only better.

Ihmiset nyhjöttävät kodeissaan ja ohjailevat kehittelemäänsä tietokonehahmoansa omien lihastensa sijasta. Maailma on melkein täydellistä, kaikkea mitä keksii pystyy saamaan. Paitsi jos se mitä haluaa on kosketusta todellisuuteen ja elämää omalla kehollansa. Paratiisiin tulee särö (muutoinhan elokuvaa ei tarvitsisi edes tehdä). Tästä se lähtee!

Elokuvassa on muuten hieno vertaus counter strikeen ja muihin räiskintäpeleihin. Peliluola, jossa tyypit istuu koneilla ja pelaa sotaa (kuva).

2012 (2009)

Ou mai gaaad! Jumalallinen maailmanloppu tulee oletko valmis? Et tietenkään, mutta tämä tyyppipä on. Mayojen uskonnollinen ennustus tulee toteen ja eikä luonnonlaitkaan enää päde. Tällaisesta katastrofista voi pelastua vain valkoihoinen amerikkalainen keskiluokkainen mies. Sen sijaan etniset vähemmistöt laitetaan lihaksi surutta valkoisten edessä miten muutenkaan. Jumalan avulla voidaan puhdistaa maa kaikista ei-amerikkalaisista. 

Tietysti elokuvassa on ihan eri lähestymiskulma näihin asioihin, mutta asiat voi nähdä monella tavoin. Eipä kovin kaksinen näkökulma kansalaisaktivisteihinkaan ole, myrkkyjen vastustajat ja reilun kaupan kannattajat näytetään ikävinä väkivaltaisina mellakoijina. Onneksi maailman rikkaimmat pääsevät eroon kaikesta saastasta niinkuin demokratiaa vaativista aktivisteista ja tummaihoisista. Täydellinen maailma vain rikkaineen, kristittyineen ja valkoihoisineen amerikkalaisineen on hyvin työn alla. Elokuva on uudelleensovitus vanhasta testamentista, jossa vain oikeaa uskoa eli raha palvovat pelastuvat - kaikki rukoilijat ovat vääräuskoisia. Tänne taivaaseen päästään pankkikortilla.

Hardwired (2009)

Lähitulevaisuudessa yritykset hallitsevat kaikkea poliisista politiikkaan. Tällaisessa dystopiassa ainut mikä ei ole kaupallista on ihmisen omat ajatukset – tähän asti. Luke joutuu liikennekolariin joka tappaa hänen syntymättömänsä vauvan ja vaimonsa. Koska hän on vähänvarainen asennetaan hänen päähänsä tietokonesiru, joka manipuloi häntä. Sen jälkeen mainokset eivät ole enää vain televisiossa. Ne tulevat osaksi hänen elämäänsä. Elämää, jota hänellä ei enää ole.

Prozac Nation (2001)

Elokuva kertoo mielialalääkkeiden vastustamisesta. Tai enemmänkin siitä, miten ne on hyvä juttu ja vastustaminen vain vahingoittaa. Asiasta voisi kertoa monella tavalla, mutta elokuvan näkökulmana on hyväosaisen teinitytön angsti. No tästä lähdetään. Harvardissa on rankkaa, niinkuin varmaan on, ja opiskelu on tuhota päähenkilön koko elämän. Muutenkin päähenkilö on yksi ikävä tapaus. Sääliksi käy muita.

Che?  (tai ¿Qué? suomeksi Mikä?) (1972)

Mikä? on kaikin puolin hämmentävä elokuva. Se muistuttaa erityisen paljon Kaupunkia nimeltä Nolla (Горад Зеро (1988)), siinä että ihmiset ovat outoja, tekevät ihmeellisiä juttuja ja oikeastaan kaikki paikassa on ihan kummallista. Elokuvien suurin ero on ehkä se, että toinen outo paikka sijaitsee Neuvostoliitossa, toinen välimerellä. Che'ssä on jatkuvasti tietynlainen hmm... kehollisesti värittynyt pohjavärinä.

Täytyy myöntää, että ensin odotin että Che-elokuva kertoisi Che Guevarasta, mutta pian kyllä selvisi, ettei näillä ole mitään yhteyttä toisiinsa. Tässä oudossa filmikilpailussa Polanskin Che vie kyllä voiton Kaupunki Nollasta.

Lovely Complex (2006)

Kawaiiiiiiii!~ Söpö japanilainen teinielokuva rakastumisen monimutkaisuudesta. Saako rakastavaiset toisensa, vaikka väärin ymmärryksiä ja hauskoja kommelluksia kätkeytyy matkalle. Miten tulkita pieniä eleitä ja vihjeitä, ja mitä käy jos ei luota vaistoon? 

Mangasta ja tv-sarjoista sovitettu elokuva tai sinnepäin - muttei yhtään näytä sovitukselta.

Tere Bin Laden (2010)

Hahaaa! Loistavaa. Nuori toimittaja haluaa Yhdysvaltoihin ja on valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen sinne. Kuitenkin jo X kertaa yritettyään, jopa valeasussa hänen pääsynsä estetään lopullisesti. No eihän se mitään estä, sillä hänellä on kontakteja alamaailmaan, josta saisi väärennetyn passin. Se vain on varsin hintava.

Toimittajana hän on obsessoitunut Osama Bin Ladenin löytämisestä. Ja yllättäen hän tuntuu löytäneensä Bin Ladenin... kukkojen kiekumiskilpailusta.. Osama onkin lopulta rahanarvoinen löytö, mutta ei vain sillä tavoin kuin kukaan uskoisi.

Closet Land (1991)

Tää on niin ysäritrendileffa kuin voi olla. Kaikuja, pylväitä, hidastettu ääni, kolmioita jaa jaa... Tää ysäriys haittaa katselua.

Ehkä tätä elokuvaa pitäisi ajatella niin, että totalitaristinen valtio tykkää ysärityylistä. Tai että tuomitut joutuvat ysärihelvettiin. Siinä on rangaistusta kerrakseen.

Egon and Donci (2007)

Tämä on vähän kuin katsoisi jonkun pelaavan simsiä. Paljon maisemakuvia eikä kauheasti yksityiskohtia. Hahmot tekevät sellaisia toimenpiteitä mitä yleensäkin tällaisissa sims-peleissä tehdään. Musiikkikin on samanlaista taukomusiikkia kun peleissä ja äänitehosteet myös samanlaista kamaa. Ehkä jos myös jollain tavalla kameran liikkeetkin. En vaan pääse itse pelaamaan tätä peliä.

Ehkä tämä on jännityselokuva ja komediaelokuva pikkulapsille. Ainakaan ei minun kehitystasolleni.

The Salesmen (1968)

Dokumenttifilmi raamattukauppiaista, jotka myyvät kalliita raamattuja köyhille perheille. Nykyhintaan muutettuna 318 dollaria kirjalta. He myös kysyvät kirkon pastorilta apua, ja markkinoivat kirjaa myös messussa. Rikkailla olisi kuulemma rahaa, mutta he suhtautuvat tylysti liian kalliin kirjan myyjiin.

Kauppiaat ovat kuitenkin kauppiaita. Siinä missä he köyhille perheille vetoavat perheen moraaliseenperustukseen ja raamatun tärkeyteen, iltaisin he pelaavat uhkapelejä rahasta ja irvailevat tapaamistaan ihmisistä. Myyjien tapaamisessa painostetaan myymään enemmän ja syyllistetään provisiopalkkaisia myyjiä laiskuudesta. Kaikki eivät enää ole niin vakuuttuneita myyntityöstä kuukausien kuluessa...

George Lucas in Love

Nuori George Lucas on valmistumassa – hänen pitää vain saada valmiiksi viimeinen käsikirjoituksensa kolmen päivän sisään. Valitettavasti hänellä on 'writers block' eli kirjoitus ei onnistu. Kuitenkin joka puolella yliopiston kampusta on Star warsin inspiraatiota, joka vain odottaa tulemistaan. Hauska lyhytelokuva, joka on katsomisen arvoinen. Kuulemma itse Lucaskin tykkää.

Le Cycle Infernal (20??)

Quebeciläinen filmi pesukoneen pesuohjelmasta, joka muuttaa pesukoneen verenhimoiseksi hirviöksi. Erityisesti se tykkää vaatteista, mutta ei se kovin nirso ole.

The Social Network (2010)

Elokuvassa kierrätetään paluu tulevaisuuteen lavasteita! Ajatteliko lavastaja ettei sitä huomata, oliko se taloudellisia realiteetteja vai viittaus?

Elokuvassa on myös tosi paljon product placementeja. Niitä vilisee joka puolella. Päähenkilö käytännössä on kävelevä mainos.

Elokuvan lähtökohta ei ole kovin hääppöisä. Otetaan nettipalvelu joka on suosittu ja tehdään siitä elokuva siksi kun se on suosittu eli koskettaa monen elämää. Ja toivotaan että saadaan rahaa sillä, että ihmiset haluavat nähdä nettisivun myös elokuvateatterissa.

Plussaa elokuvassa on se, että siinä käytetään oikeasti koodausta ja ohjelmointikieliä ja wgettiä eikä vaan keksittyä käyttöliittymää. Tosin huippuyliopistot ei ole kyllä sellaisia moraalin kaatopaikkoja, millaiseksi elokuva ne leimaa. niissä on aika paljon nörttejä, to be honest.

Elokuva on mukavasti ei mustavalkoinen, vaikka kärjistyksiä onkin tehty. Siinä ei ole ultimate pahaa joka saa palkkansa ja täysin hyvää ja pyyteetöntä ritaria. Tosin antagonistit; eli tilaaja ja yrityspartneri kyllä on vähän kärjistetysti välinpitämättömiä ja ahneita, kun taas päähenkilö on korostetun pyyteetön rahan ja maineen kannalta. 

Taistelulaiva Potemkin (1925)

Yksi kiistatta elokuvahistorian arvostetuimmista ja tunnetuimmista elokuvista, joka on tehty huolella ja tarkasti. Elokuva on allegoria venäjän keisarivallan tyranniasta ja papiston tekopyhyydestä. Se kertoo myös aristokraattien ja yläluokan pinnallisuudesta ja helposta ohjailtavuudesta sekä kansalaisten ahdingosta. Elokuva oli tehty vuosisadan alussa kun Neuvostoliiton perustaminen oli vielä muistissa. Harvoin valtiopoliittiset filmit ovat kiinnostavia ainakaan taiteellisesti, mutta tässä on kuitenkin jotain hyvin omaperäistä. Taistelulaiva Potemkin oli myös ehkä paras action-leffa puolen vuosisadan ajan. 

Matruuseilla on pitkä poliittinen aktiivisuus Venäjänmaalla. Matruuseilla oli aikaa poliittiseen aktiivisuuteen, kun laivat olivat pitkään ankkureissa satamassa ja tekemistä ei ollut. Matruusien sivistystaso oli myös korkea. Näin sanoo Wikipedia. Elokuvassa he asettuvat mielivaltaa vastaan ja osoittavat, että valtion tai laivan varsinaisen työn tekijät pystyvät selviämään itse ilman määräävän yläluokan tai papiston apua tai ohjausta. Moni action-leffan kuvaaja on varmasti saanut tästä kicksit opiskeluaikanaan.

Bananas (1971)

Tämän elokuvan alkukohtaus on jotenkin tuttu. Kohtaus parodisoi amerikkalaisten ylivaltaa latinalaisessa amerikassa ja maiden epädemokraattisuutta. Amerikkalaisen TV-kanavan selostajat kertovat kuinka presidentti perinteiden mukaan salamurhataan hetken kuluttua ja korvataan diktaattorilla. Perinteisesti Yhdysvaltain suurlähetystöä pommitettiin ja AY-aktiiveja hakattiin. Presidentti astuu palatsista ja kansa hurraa. Sen jälkeen presidentti ammutaan. 

"Would you people let me through, it's American television!" CIA on toki sekä kapinallisten että diktaattorin puolella, ihan varmuuden vuoksi kun aiemmin on oltu väärällä puolella.

Woody Allen on amerikan Spede Pasanen. Tyyppi tekee vuosikymmeniä ihan omia juttuja, ohjaa näyttelee ja käsikirjoittaakin vielä elokuvat. Täytyy kyllä sanoa että ainakin tässä elokuvassa Woody on selvästi paras näyttelijä, vaikka yleensä henkilö herättää minussa negatiivisia tunteita flegmaattisuudella ja ylidominoivalla presenssillä. Jokaisella ihmisellä on vain niin ja niin paljon annettavaa joka loppuu joskus.