#perustarpeet
Text
David Bollier Yhteisvaurauden lain uudelleenkeksimisestä
David Bollier puhuu Yhteisvaurauden Laista Nicos Poulantzas Institute & Transform! Europen yhdessä järjestämässä tilaisuudessa. Allaolevan tekstin on kirjoittanut Theodora Kotsaka ja se on alunperin julkaistu Transform! Europe -blogissa.
Theodora Kotsaka: Nicos Poulantzas Institute on työskennellyt yhteisvaurauden parissa viimeisen neljä vuotta, keskittyen aiheisiin kuten vesi ja sen ylläpito yhteishyvänä, digitaalinen yhteisvauraus sekä yhteisvaurauteen sovellettuihin menettelytapoihin, jotka liittyvät tuotantomallien muuttamiseen. Bollierin puhe on pidetty jotta saataisiin parempi kuva yhteisvaurauden lain uudelleensuunnittelun tärkeydestä.
Maissa ympäri maailman, Bollier huomauttaa, kukoistava ”yhteisvauraussektori” kehittää tehokkaita, ekologisia vaihtoehtoja yhä toimintahäiriöisemmälle markkina/valtiojärjestelmälle. Yhteisvauraus kehittää uudentyyppisiä ruoankasvatus ja -tuotantojärjestelmiä, vaihtoehtoisia valuuttoja yhteisön arvon säilyttämiseksi, alustaosuuskuntia verkkojakamiseen, usean sidosryhmän osuuskuntia, avoimen designin ja tuotannon järjestelmiä, maanomistusyhteisöjä, yhteisoppimisprojekteja ja paljon muuta. Tavoite useimmissa tapauksissa on tyydyttää olennaisimmat perustarpeet inklusiivisella osallistumisella, ihmissuhteiden epähyödykkeellistämisellä, kollaboratiivisella yhteisöjärjestäytymisellä ja pitkäaikaisella taloudenhoidolla joka kytkee yhteen vastuut ja hyödyt.
Yhteisvauraussektorin kasvu kohtaa suuria esteitä perinteisen lainsäädännön taholta, koska valtio antaa etuoikeuksia yksilön omistusoikeuksille ja markkinavaihdannalle, ja jopa kriminalisoi yhteistekemisen. Välistävetävään talouskasvuun katseensa kiinnittäneenä valtion politiikka ei tunnusta todellista arvoa joka yhteisvauraudella luodaan. Tämä realiteetti, joka on pakottanut kommonerit keksimään nerokkaita ”hakkeja” lakikirjoihin, mahdollisuutena, suojella heidän kykyään kollektiivisesti hallinnoida siemeniä, vettä, viljelyä, asumista ja kaikkea muuta.
Jotta laillistettaisiin ja tuettaisiin yhteistekemistä, Bollier peräänkuuluttaa uutta lakitieteen tutkimusta validoimaan ja kehittämään uutta yhteisvaurauspohjaista lainsäädäntöä. Me tarvitsemme uuden tyyppisiä tehokkaita lakimekanismeja synnyttämään, ylläpitämään ja puolustamaan yhteisvaurautta. Bollier on sitä mieltä, että tämä on olennainen haaste jos me aiomme suunnitella ja kehittää reilun talouden ja hallinnon järjestelmiä jotka voivat toimia kaikkien hyväksi.
David Bollier on eräs Commons Strategies Groupin perustajista. Ryhmä on kansainvälinen asianajoprojekti. Lisäksi hän on Reinventing the Commons Programin johtaja Schumacher Center for a New Economicsissa (US).”
vimeo
Lähde:
from WordPress https://ift.tt/2uIbm1z
via IFTTT
1 note
·
View note
Text
Tekoäly muuttaa maailmaa
Ihmiskunta on saavuttamassa tilan, jossa työn merkitys vähenee. Tekoäly, automaatio ja robotiikka tulevat suorittamaan työtehtäviä ihmisten sijaan ja vaikka toki uusia ammatteja syntyy, suuri osa ihmisistä tulee jäämään työttömiksi. Tämä tosin mahdollistaa ihmikunnan työpanoksen uudelleen suuntaamisen suorittavista tehtävistä luomiseen, suunnitteluun ja jossakin määrin ylläpitoon.
Työn loppuminen sinäänsä ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia, vaan edellyttää koneiden työstä saadun hyödyn nykyistä tasapuolisempaa jakamista ja lainsäädäntöä ohjaamaan niiden kehitystä ja selventämään vastuun jakoa. Sci-Fi maailmasta löytyy monia uhkakuvia mihin liiallinen koneisiin luottaminen voi johtaa, osa hyvinkin mahdollisia, ellei jopa todennäköisiä. Vaikka Terminaattorin kaltainen koneiden kapina on hieman epätodennäköinen, on kuitenkin maidollista että, ihmiskunta laiskistuu, menettää lopulta taidon rakentaa ja ylläpitää saavutettua teknologian tasoa, ellei löydy jokin uusi motivaattori.
Kuitenkin muutos kohti tekoälyä ja koneiden pyörittämää maailmaa tapahtuu vähitellen ja jotta voisimme saada täyden hyödyn irti uusista teknologioista, on ihmisten opittava luottamaan ja ymmärtämään niitä. Esimerkiksi Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeet muutama vuosi sitten käyttöön ohjelmistorobotiikan (UiPath) hoitamaan rutiinitehtäviä, kuitenkin alkuun kesti pitkään ennen kuin Palkeissa opittiin luottamaan robottien tekemään työhön ja henkilöstö tarkasti robottien työn ja teki sen samalla uudelleen omien tehtäviensä ohella. Tämä tietenkin johti uupumukseen ja työn hidastumiseen. Ajan kanssa kuitenkin Palkeissa opittiin luottamaan robotteihin ja ihmisille jäi enemmän aikaa hoitaa haastavampia tehtäviä. Tämä kuitenkin vaati lähes koko henkilöstöltä ohjelmistorobotiikan opiskelua. (Lähde: https://www.palkeet.fi/tapahtumat/tallenteet-ja-materiaalit.html)
Nykypäivänä ohjelmistorobotiikka hyödyttää suuria enemmän kuin pieni, sillä vaikka lähes jokainen yritys voisi hyötyä automaatiosta, on tällaisen teknologian käyttöönotto kuitenkin kallista ja usein aikaa vievää, vaikka sillä saavutettaisiinkin pitkällä tähtäimella säästöjä. Käyttöön oton vaatimien aloituskustannusten takia suuret yrityksen hyötyvät enemmän ja pienien voi olla vaikeampi kilpailla tulevaisuudessa.
Mutta kaikki nämä ongelmat ovat loppujen lopuksi vain kiinni yhteiskunnan vaurauden jakamisesta, sillä jos työhön käytettyjen tuntejen määrä vähenee on ihmisillä enemmän aikaa toteuttaa haaveitaan, kunhan vain talous ja ihmiskunnan perustarpeet ovat turvattuina.
“You realize that our mistrust of the future makes it hard to give up the past.”― Chuck Palahniuk, Kirjailija
0 notes
Text
Tekoäly Hollywoodissa
Halusin kirjoittaa vielä yhden blogitekstin tekoälystä Hollywoodissa. Tämä sen takia, koska olen itse viettänyt nuoruuden elokuvien ja erilaisten tietokonepelien kanssa. Populaarikulttuuri onkin aina kiinnostanut. Tietokonepeleissä ja elokuvissa ennen kaikkea viehättää se mahdollisuuksien kirjo. Luovat ja mielukuvitukselliset ihmiset pystyvät luomaa tarinoita ja ympäristöjä, jotka siirtävät katsojansa hetkeksi pois todellisuudesta. Parhaimmillaan ne istuttavat jonkun kysymyksen katsojan mieleen. Saavat kokemuksen jälkeen ajattelemaan jotain aihepiiriä, mitä tekijä oli halunnut sinun ajattelevan tai sattumalta onnistunut luomaan teoksessaan.
Tietysti, oli sitten kyse elokuvista tai peleistä, niin siellä on aina kymmeniä, satoja tai tuhansia ihmisiä taustalla. Siitä huolimatta joku yksittäinen henkilö yleensä on se kuka viime kädessä kasaa ja nitoo asiat toimivaksi kokonaisuudeksi. Henkilö jonka kädenjälki näkyy lopullisessa versiossa.
Ensimmäinen tekoälyä koskenut elokuva, mikä jäi mieleen oli Terminator 2. Siinä koneet tulivat tietoisiksi ja alkoivat pitää ihmistä vihollisenaan. Tämän jälkeen nousi sota, jossa ihmiskunta tuhoutui melkein kokonaan. Tästä huolimatta juoneen kuului myös koneiden ja ihmisten yhteistyötä. Yhteistyön seurauksena syntyi myös aitoja tunteita, ainakin koneita kohtaan. Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys, että voiko tekoälyllä varustettu robotti korvata ihmisen joskus? Ihmisen perustarpeet tunne-elämän puolella ovat kuitenkin pohjimmiltaan hyvin yksinkertaiset, niin en näe miksi ei näin voisi olla joskus tulevaisuudessa. Jokainen kaipaa kosketusta, hyväksyntää ja merkityksellisyyden tunnetta toisen silmissä. Miksi tietoiset koneet ei voisi tarjota näitä joskus tulevaisuudessa?
Toinen elokuva mikä on jäänyt mieleen oli A.I – Tekoäly. Tässä Steven Spielbergin ohjaamassa elokuvassa ilmaston lämpenemisen seurauksena napajäätiköt alkoivat sulamaan, vedenpinta nousi ja ihmispopulaatio pieneni. Elokuvan päähahmo oli David niminen ihmislapsen näköinen robotti. Jos edellisessä elokuvassa ihminen haki hyväksyntää koneelta, niin tässä asetelmat olivat toisinpäin. Päähahmo David yritti saada koko elokuvan ajan rakkautta ihmiseltä, kuitenkaan siinä onnistumatta.
Kolmas ja ehkä mielestäni mielenkiintoisin luomus koskien tekoälyä oli Ex-Machina. Tässä elokuvassa taitava suunnittelija yrittää luoda täysin ihmismäistä naispuolista robottia. Hän onnistuukin luomaan omasta mielestään sellaisen ja kutsuu kylään toisen suunnittelijan/ koodaajan testimielessä nähdäkseen, että kehittyykö näiden kahden välille jotain aitoa. Myöhemmin selviää, että tekoäly manipuloikin molempia päähenkilöitä päästäkseen vapauteen. Mikä voisi olla inhimillisempää vankina elävälle, kuin halu selvitä ja päästä vapauteen?
0 notes
Text
Turkki auttaa Idlibiä
Turkki auttaa Idlibiä
Turkkilaiset organisaatiot lähettivät keskiviikkona 10 kuorma-autoa humanitaarista apua Syyrian luoteisosaan Idlibiin, jota Bashar al-Assadin hallinnon joukot ovat pommittaneet vakavasti. Turkin kansallinen katastrofinhallintavirasto (AFAD) yhdessä Turkin Punaisen Puolikuun, Humanitaarisen avun säätiön (IHH) ja hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa toimittivat perustarpeet,…
View On WordPress
0 notes
Text
Vanhukset maksavat Akaan säästöt (Akaan Seutu)
Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site
Olemme reilun vuoden seuranneet Akaan vanhustenhuollon tilaa. Koko ajan on ollut havaittavissa, miten äärimmäisen pienillä resursseilla henkilökunta tekee työtään. Se näkyy väistämättä hoidon laadussa: perustarpeet kyetään juuri täyttämään, viriketoimintaan tai kuntoutukseen resurssit eivät riitä. Perustarpeissakin asiakas joustaa ja odottaa vuoroaan: ääritapauksessa asiakasta on kehotettu tekemään tarpeensa vaippaan, koska hoitajilla on ollut kädet täynnä työtä muualla.
Ympärivuorokautista hoivaa tarjoavassa Havulinnassa on ollut kahdesti viikossa kuntohoitaja huolehtimassa 42 asukkaan kuntoutuksesta. Omaisemme kuntoutuksessa se on ollut täysin välttämätöntä. Yhdessä yksityisen fysioterapeutin kanssa on tehty hyvää yhteistyötä.
Nyt Havulinnassa työskennelleen kuntohoitajan resurssi siirretään vuoden vaihteesta kotihoitoon. Syynä ovat säästöt ja sinänsä oikea linjaus siirtää vanhustenhoidon painopistettä kotiin annettaviin palveluihin. Kotiin annettavien palvelujen lisääminen ei kuitenkaan saisi heikentää tehostetun palveluasumisen asukkaiden hoivaa.
Kuntohoitaja korvataan Havulinnassa siten, että yksi lähihoitajista opiskelee parhaillaan kuntoutusta. Se on erinomaista, mutta ei korvaa kuntohoitajan kahden työpäivän viikoittaista panosta Havulinnassa. Miten hoitajaresurssista irrotetaan 15 tuntia kuntoutukseen, jos nytkään hoitajien aika ei riitä kuin välttämättömimpään. Siirron seuraukset ovat ennustettavissa: kuntoutus Havulinnassa vähenee olemattomiin. Se puolestaan tarkoittaa entistä huonokuntoisempia ja enemmän apua tarvitsevia vanhuksia, jotka tarvitsevat yhä enemmän hoitajia.
Säästöt eivät ole minkäänlainen syy rikkoa lakia. Akaassa ollaan kaukana vanhuspalvelulaissa kuvatuista, pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa ohjaavista erinomaisista periaatteista. Vanhuspalvelulain 14. pykälän mukaan ”pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan”.
Erään valtuutetun mukaan säästöjä ei ole saatu vieläkään niin paljon kuin talouden tasapainottamisohjelma vaatii. Ovatko valtuutetut budjettia hyväksyessään täysin ymmärtäneet, mihin vaaditut säästöt johtavat?
Jos näin on, onko tämä heidän arvojensa mukaista politiikkaa?
Itsenäisyyden juhlavuonna on pakko kysyä, näinkö Akaa kunnioittaa heitä, jotka ovat olleet rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa.
Sinikka Torkkola
Simo Torkkola
Sari Sainio
from WordPress http://ift.tt/2AhtXlY
via IFTTT
0 notes
Text
Neulanreikäkamera
Neulanreikäkamera/camera obscura on mukava ja helppo tapa ymmärtää miten kamera toimii. Laitteen koon voi päättää itse, se voi olla vaikka niin iso että siellä vois olla sisällä itse!
Perustarpeet kameran tekemiseen:
- Pimennettävä tila (laatikko tai vaikka huone)
- Reikä, jonka koon voi laskea kaavalla: mittaaa kameran polttoväli, eli kuinka pitkä matka reiän ja filmin välillä on. Laske sitten kuinka suuri laatikon reiän täytyy olla.
Laskukaava on d=c neliöjuuri f • ld tarkoittaa reiän halkaisijaa
c on vakio (tavallisesti Lord Rayleighin vakio, joka on 1,9)
f tarkoittaa polttovälin pituutta
l tarkoittaa keltaisen/vihreän aallonpituutta (0,00055 mm)
Hifistelyyn:
- pimennä tila, lukuunottamatta aluetta johon haluat kuvan piirtyvän
- tee reikä ohueen alumiiniin ja hion reiän reunat vapaiksi rösöisistä reunoista
Valokuvaamiseen kameralla tarvitsee toki valonherkkää materiaalia, filmiä tai valokuvapaperia tai kameran kennon. Itse ilmiötä voi kuitenkin ihmetellä muutenkin ja näkymän voi toki kuvata ihan tavallisella kameralla.
Linkki on Marja Pirilän portfolioon jossa on mm. valokuvia camera obscuran sisältä: http://www.marjapirila.com/portfolio.html
Asiallinen wikipedia-artikkeli: https://fi.wikipedia.org/wiki/Camera_obscura
Lyhyt juttu - YLEn video käsityönä tehdyistä neulanreikäkameroista: https://yle.fi/uutiset/3-6684140
Hyvä englanninkielinen juttu: https://jongrepstad.com/pinhole-photography/pinhole-photography-history-images-cameras-formulas/
0 notes
Text
7 tapaa tuoda taloustiede tälle vuosituhannelle
Kirjoittanut Kate Raworth
Kukaan ei voi kiistää sitä: taloustieteellä on sanottavaa. Sen teoriat ovat julkistalouden kieltä, rationaali miljardien dollarien investointien taustalla, ja työkaluja käytetään globaalin köyhyyden ratkaisuun sekä oman planetaarisen kotimme hallinnointiin. Sääli siis, että sen perusideat ovat menneet vanhoiksi satoja vuosia sitten, ja kuitenkin ne hallitsevat tulevaisuuden päätöksentekoa.
Nykypäivän taloustieteen opiskelijat ovat vaikuttamassa kansalaisina ja päätöksentekijöinä, kun muodostetaan ihmisyhteisöä vuonna 2050. Mutta taloustieteen ajatusmaailma, jota heille opetetaan, perustuu 1950-luvun kirjoihin, jotka taas vuorostaan perustuvat 1850-luvun kirjoihin. Ottaen huomioon 2000-luvun haasteet — ilmastonmuutoksesta äärimmäiseen eriarvoisuuteen ja toistuviin finanssikriiseihin — tämä on muuttumassa katastrofiksi. Meillä ei ole mahdollisuuksia kirjoittaa uudenlaista taloustarinaa, joka sopisi omaan aikaamme, jos me jatkamme viime vuosituhannen kirjojen vanhoilla tarinoilla.
Kun minä opiskelin taloustiedettä yliopistossa 25 vuotta sitten, uskoin että se voimaannuttaisi minut ratkaisemaan ihmiskunnan sosiaalisia ja ympäristöllisiä haasteita. Mutta kuten monet nykypäivän pettyneet opiskelijat, sen irtaantuminen relevanttiudesta ja todellisuudesta jätti minut syvästi tympääntyneeksi. Joten lähdin pois sen teorioiden ääreltä ja uppouduin todellisen maailman taloudellisiin ongelmiin, Zanzibarin kylistä YK:n pääkonttoriin, ja Oxfamin kampanjoiden eturintamaan.
Prosessin aikana tajusin ilmiselvän asian: että ei voi lähteä taloustieteestä koska se raamittaa maailmaa jossa me asumme, joten päätin tulla takaisin ja kääntää sen päälaelleen. Mitä jos me perustaisimme taloustieteen 21. vuosisadan ihmiskunnan ongelmiin, ja sitten kysyisimme millainen taloustieteen ajatusmaailma antaisi meille edes puoliksi mahdollisuuden onnistua?
Tämän kysymyksen kannustamana siirsin sivuun vanhat taloustieteen kirjani ja etsin parhaita uusia ideoita joita vain sain käsiini, ammentaen suuresta määrästä koulukuntia, mm. kompleksisuus, ekologinen, feministinen, behavioraalinen ja institutionaalinen taloustiede, ja lähdin tutkimaan mitä tapahtuu kun ne kaikki tanssivat samalla sivulla. Oivallukset, jotka sain, kertovat että taloudellinen tulevaisuus tulee olemaan mielenkiintoinen, mutta aivan toisin kuin menneisyytemme, niin kauan kuin me pidämme yllä ajatusmaailmaa jota tässä tarvitaan. Joten seuraavassa on seitsemän tapaa, joilla me kaikki voimme alkaa ajatella kuin 21. vuosisadan taloustieteilijät:
1. Muuta päämäärä: BKT:n kasvusta Donitsiin
Yli puolen vuosisadan ajan ekonomistit ovat fikseerautuneet bruttokansantuotteeseen talouskehityksen päämittarina, mutta BKT on valheellinen tavoite, joka vain odottaa sen syrjäyttämistä. 21. vuosisata vaatii paljon kunnianhimoisempia ja globaalimpia tavoitteita: kaikkien ihmisten tarpeiden tyydyttäminen planeetan keinoilla. Tuon tavoitteen piirtäminen sivulle — niin hassulta kuin se kuulostaakin — näyttää donitsilta. Haaste nyt on luoda paikallisesti globaaleja talouksia, jotka varmistavat sen ettei keneltäkään jää uupumaan perustarpeet — ruoasta asumiseen ja terveydenhuoltoon ja poliittiseen ääneen — samalla kun suojataan Maapallon elämää kantavia järjestelmiä stabiilista ilmastosta ja hedelmällisestä maaperästä terveisiin meriin ja suojaavaan otsonikerrokseen. Tämä yksittäinen merkityksen kytkin muuttaa taloudellisen prosessin merkityksen ja muodon: loputtomasta kasvusta tasapainossa kukoistamiseen.
2. Näe kokonaiskuva: itsenäisistä markkinoista sulautettuun talouteen
Tasan 70 vuotta sitten huhtikuussa 1947 kunnianhimoinen joukko taloustieteilijöitä suunnitteli talouden neoliberaalin tarinan, ja Thatcherin ja Reaganin astuessa valtaan 1980-luvulla se on hallinnut kansainvälistä näyttämöä. Sen narratiivi markkinoiden tehokkuudesta, valtion kyvyttömyydestä, kotitalouden kotimaisuudesta ja yhteismaan tragediasta on auttanut puskemaan monia yhteiskuntia kohti yhteiskunnallista ja ekologista romahdusta. On aika kirjoittaa talouden uusi tarina, joka sopii tälle vuosisadalle — sellainen joka näkee talouden riippuvuuden yhteiskunnasta ja elävästä maailmasta. Tämän tarinan tulee tunnustaa markkinoiden valta — joten sulautetaan se viisaasti; kumppanuudessa valtion kanssa — joten pidetään sitä tilivelvollisena; kotitalouden ydinrooli — joten arvostetaan sen kontribuutioita; ja yhteisvaurauden luovuutta — joten vapautetaan sen potentiaali.
3. Vaali ihmisluontoa: rationaalisesta talousihmisestä sosiaalisesti mukautuvaisiin ihmisiin
1900-luvun taloustieteen ydin — ”rationaalinen taloudellinen ihminen” — antaa säälittävän kuvan ihmiskunnasta: hän seisoo yksin, rahat käsissään, laskukone päässään, ego sydämessään ja luonto jalkojensa alla. Vieläkin pahempaa, kun meille sanotaan että hän on kuin me, me itse asiassa alamme käyttäytyä enemmän hänen tavoin, yhteiskuntiemme ja planeetan tuhoksi. Mutta ihmisluonto on paljon tätä rikkaampi, kuten uuden itsekuvamme piirustukset paljastavat: me vastalahjoja antavat, toisistamme riippuvaiset ja approksimaatioita tekevät ihmiset olemme erittäin sulautuneita elävään maailmaan. On aika asettaa tämä uuden ihmiskunnan kuva talousteorian ytimeen niin, että taloustiede voi alkaa vaalia ihmisluonnon parasta osaa. Näin tekemällä me saamme — kaikki kymmenen miljardia meitä — paljon suuremman mahdollisuuden kukoistaa kaikki yhdessä.
4. Syvenny järjestelmiin: mekaanisesta tasapainosta dynaamiseen kompleksisuuteen
Taloustiede on pitkään kärsinyt fysiikkakateudesta: Isaac Newtonin valistuneisuus ja hänen oivalluksensa fyysisen liikkeen laeista jättivät 1800-luvun taloustieteilijät luuppaamaan taloustieteen liikelakien löytämisen ympärille. Mutta näitä ei yksinkertaisesti ole olemassa: ne ovat pelkkiä malleja, aivan kuin markkinoiden tasapaino on pelkkä teoria, joka sokaisi taloustieteilijät näkemästä vuoden 2008 kriisiä. Sen takia 21. vuosisadan taloustieteilijät pitävät kompleksisuutta ja evoluutioajattelua enemmän arvossa. Dynaamisen ajattelun asettaminen taloustieteen sydämeen antaa uusia oivalluksia ymmärtää yhden prosentin nousua ja ylikuumenevia ja romahtavia markkinoita. On aika lopettaa taloustieteen säätöpaneelin etsiminen (sitä ei ole olemassa) ja sen sijaan alkaa huolehtia taloudesta ikuisesti kehittyvänä järjestelmänä.
5. Suunnittele distributiivisuus: ‘kasvu tulee korjaamaan sen’-ajattelusta suunnitelmalliseen distributiivisuuteen
1900-luvun talousteoria kuiskaili vahvaa viestiä eriarvoisuudesta: asioiden täytyy muuttua huonompaan suuntaan ennen kuin voidaan mennä parempaan suuntaan, ja lopulta kasvu korjaa kaiken. Mutta äärimmäinen eriarvoisuus, kuten osoittautuu, ei ole taloudellinen laki tai tarve: se on design-vika. 21. vuosisadan taloustieteilijät tunnustavat, että on monia tapoja suunnitella talouksia paljon arvoa jakavammiksi niille, jotka auttavat sen luomisessa. Ja se tarkoittaa tulonjaon käsitteestä yli pääsyyn vaurauden ennalta jakamiseen, kuten se vauraus joka on maan kontrolloinnissa tai kyvyssä luoda rahaa.
6. Luo elävöityvää: ‘kasvu tulee siivoamaan sen’-ajattelusta suunnitelmalliseen regeneratiivisuuteen
Talousteoria on pitkään esittänyt puhtaan ympäristön luksustuotteena, johon on varaa vain hyväosaisilla — näkemys joka sanoo että saasteiden tulee lisääntyä ennen kuin voi olla puhtaampaa, ja (arvaa mitä) että kasvu lopulta siivoaa ympäristön. Mutta kuten eriarvoisuus, sellaista taloustieteen lakia ei ole: ympäristön tuhoutuminen on seurausta taantuneesta teollisesta designista. Tämä vuosisata pakottaa talousajattelun vapauttamaan regeneratiivisen suunnittelun voiman kiertotalouteen, ei lineaariseen talouteen — ja peruskorjaamaan meidät itsemme täysivaltaisiksi osallistujiksi Maan sykliseen elämänprosessiin.
7. Ole kasvuagnostikko: kasvuaddiktiosta kasvuagnostisuuteen
Valtioiden ja rahamiesten hälyttämiseksi BKT:n kasvun ennusteet monissa korkeatuloisissa maissa ovat vaakasuoria, mikä johtaa kasvuun perustuvan talouden kriisiin. Valtavirran taloustiede näkee loputtoman BKT:n kasvun pakollisena, mutta mikään luonnossa ei kasva ikuisesti, ja taloustiede yrittää tehdä rahaa tuolla trendillä esittämällä vaikeita kysymyksiä korkeatuloisille mutta vähän kasvaville maille. Tämä johtuu siitä, että nykyään meillä on talouksia joiden on pakko kasvaa, kukoistimmepa me sitten tai emme. Se mitä me tarvitsemme on, että taloudet saavat meidät kukoistamaan, kasvoivatpa ne sitten tai eivät. Tuo radikaali perspektiivin muutos pyytää meitä muuttumaan kasvuagnostikoiksi ja tutkimaan sitä miten taloudet — jotka ovat rahoituksellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti kasvuriippuvaisia — voisivat oppia elämään ilman kasvua.
Olen vakuuttunut, että nämä seitsemän tapaa ajatella kuin 21. vuosisadan ekonomisti ovat uuden talouden ajattelumallille olennaisia, joita tämä vuosisata vaatii. Heidän periaatteensa ja kuvionsa auttaa tulevia talousajattelijoita — ja sisäistä ekonomistia meissä kaikissa — luomaan uusi talous joka mahdollistaa kaikkien vaurastumisen. Ottaen huomioon muutoksen nopeuden, skaalan ja epävarmuuden, jonka me kohtaamme tulevina vuosina — ja kontekstien monimuotoisuuden Pekingistä Birminghamiin ja Bamakoon — olisi typerää yrittää sanella nyt kaikkia sääntöjä ja instituutioita, joita tulevaisuudessa tulee olemaan. Tulevat ajattelijoiden ja tekijöiden sukupolvet ovat paljon paremmassa asemassa kokeilla ja löytää se mikä toimii kun konteksti muuttuu jatkuvasti.
Se mitä me voimme nyt tehdä — ja meidän tulee tehdä hyvin — on tuoda yhteen parhaat ideat sellaisen talouden ajattelumallin luomiseksi joka ei ole koskaan pysyvä vaan aina kehittymässä. Talousajattelijoiden tehtävä tulevina vuosikymmeninä on tuoda nämä seitsemän tapaa yhteen käytännössä. Me tuskin olemme päässeet tähän taloustieteen uudelleen kuvittelun seikkailuun vielä edes mukaan. Liity mukaan.
Kate Raworthin uusi kirja on Doughnut Economics: seven ways to think like a 21st century economist.
Alunperin julkaistu @ Open Democracy 6.5.2017.
from WordPress https://ift.tt/2P2J6lr
via IFTTT
0 notes
Text
Kuinka paljon taloutta oikeasti tarvitsemme?
Kirjoittanut Chris Agnos
“Tienaa leipäsi.”
“Ole käytännöllinen.”
“Mene töihin.”
Todennäköisyys on hyvä sille että olet joskus kuullut nämä lauseet. Aikuisena me emme tarvitse enää ketään toista sanomaan meille näitä asioita. Me sanomme ne itsellemme. Mutta oli aika jolloin kaikki meistä kuuli ne ensimmäistä kertaa. Muistatko?
Milloin sinulle kerrottiin että elämän tarkoitus on ”löytää duuni?”
Muistatko kun lapsuuden unelmasi murskattiin?
Ehkä kuulit sen kun sinulta oltiin kysytty “Mitä aiot tehdä isona?” aivan kuin et olisi sitä jo. Saatoit vastata “Haluan leikkiä hevosilla” tai “Haluan matkustaa kuuhun” tai ehkä jopa “Haluan vähentää kärsimystä maailmassa”. Jos olit tarpeeksi nuori, aikuiset seuralaisesi saattoivat ihailla nuoruuden viattomuuttasi ja puhtauttasi. Mutta jos olit lähellä aikuisuutta, vastaus saattoi olla jotain tyyliin “Ihan kiva, mutta sinun tulee olla käytännöllinen. Sinun tarvitsee mennä töihin jotta tienaisit leipäsi.”
Ja niin vaihdoimme unelmat eläimien parantamisesta plastiikkakirurgiaan, unelmat avomerellä surffaamisesta investointipankkitoimintaan, unelmat harmoniassa olemisesta ympäristömme kanssa loputtomaan puskemiseen jotta tehtäisiin jotai leivän tienaamiseksi.
Saatat tuntea halua lopettaa lukemisen koska tiedät minne yritän päästä tämän kanssa. Minä sörkin jokaisen länsimaisessa yhteiskunnassa elävän sisällä olevaa haavaa — sitä hetkeä kun jokainen meistä tajuaa joko suorasti tai epäsuorasti, että me joudumme elättämään itsemme myymällä jotain jollekin jotta selviäisimme. Tiedän että se sattuu. Minulla on myös haava. Se haava sattuu jopa enemmän johtuen sen seurannaisvaikutuksista. Mieti nyt. Syy sille että joillain ei ole ruokaa syötäväksi, syy sille että ebolaan ei ole olemassa lääkettä, syy miksi me kierrätämme muotia ja suunnittelemme laitteet hajoamaan tarpeeksi nopeasti niin ettei asiakas suutu on se, että joka kerta näin tehdessämme mahdollistamme jonkun toisen “tienata leipänsä.” Mutta milloin pysähdymme kysymään kriittisen kysymyksen, ja vielä tärkeämpänä, tulemme luonnolliseen lopputulokseen että yksinkertaisesti kaikkien ei tarvitse “tienata leipäänsä” enää?
Trendi on kasvavaanautomaatioon päin lähes jokaisella työllistävällä sektorilla, joka tekee kaikenlaisesta ihmistyövoimasta tarpeetonta.
Mitä ”leipänsä tienaaminen” tarkoittaa yleensäkään?
Mieti niitä toimintoja joita esi-isämme ja heimokulttuureissa elävät ihmiset tekivät. Kun me emme leikkineet tai viettäneet vapaa-aikaa, lähes kaikki olivat mukana toiminnoissa jotka suoraan liittyivät ryhmän selviämiseen, missä ruoantuotannolla on päärooli. Toki kaikkien modernien teknologisten edistysten mukana meillä on kyky saavuttaa se mitä esi-isämme kykenivät — tyydyttämään ihmisen perustarpeet — paljon helpommin.
Kun USA julisti itsenäisyytensä 1700-luvun lopulla, 90% amerikkalaisista sai elantonsa ruoankasvatuksesta. Jäljelle jäänyt 10% jäi kauppiaille, sepille, pankkiireille ja kaikille muille ammateille. Nykyään alle 1% populaatiosta on mukana ruoantuotannossa, joka jättää suurimmalle osalle kansasta tarpeen keksiä joitain uusia asioita joita ihmiset ostaisivat. Sen sijaan että tajuaisimme minkä lahjan automaatio tuo koko ihmisrodulle helpottamalla ”leivän tienaamisen” tarvetta, me pitäydyimme teeskentelyssä pakottaa ihmiset keksimään uusia tapoja tehdä se. Joten mitkä ovat jotkut niistä tavoista tienata elantonsa nykyään?
Joel Comm teki 400 tuhatta dollaria rakentamalla mobiilisovelluksen iFart joka tuottaa pieruääniä napinpainalluksella. Gary Dahl teki $15 miljoonaa kuudessa kuukaudessa myymällä lemmikkikiviä ja Richard James teki $250 miljoonaa Slinkyllä. Jessica Vanessa tajusi että hän voi tehdä enemmän rahaa perseenkeikutusvideoilla netissä kuin hän tienaisi opettamalla lapsia. Maailma käyttää yli 500 miljardia dollaria joka vuosi yrittäessään vakuuttaa ihmisille että he tarvitsevat näitä uusia tuotteita ja palveluja, lähes kaksikymmentä kertaa nälänhädän poistamisen kustannusten verran. Sen valossa että 17 miljoonaa lasta USA:ssa ei saa tarpeeksi syödäkseen, tällaiset tarinat “leivän tienaamisesta” tulisi herättää vakavaa keskustelua. Miksi meidän pitää jatkaa orjaamista tekemällä turhaa työtä valmistamalla tarpeettomia hyödykkeitä kun veljemme ja sisaremme eivät saa edes syödäkseen?
Mitä ihmiset tekevät silloin kun koneet tekevät suurimman osan työstä?
Paine selvitä
En halua olla tunteeton tässä. Jokainen joka elää länsimaisessa yhteiskunnassa elää varsin todellisen paineen alla, vaikka se olisi keinotekoisesti tuotettu, tienata leipänsä. Selviytymisemme ei ainoastaan riipu leivän tienaamisesta, se riippuu myös vaikutteista, pidimmepä siitä tai emme, saamastamme kunnioituksesta, ja monille se on intiimisti kytköksissä omanarvontuntoon. Mutta siirrä tämä hetkeksi sivuun ja kysy itseltäsi kysymys.
Onko se mitä teen “leipäni tienaamiseksi” todella yhteiskunnan tarvitsema? Toisin sanoen, voisiko yhteiskunta pärjätä ilman sitä mitä tuotan? Rehellisesti voin sanoa että en ole koskaan ollut työssä joka on ollut kriittistä ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Tämä ei ole totta kaikille, mutta mikäli me olemme rehellisiä itsellemme, suurin osa on samaa mieltä. Mikä on silloin taloutemme tarkoitus, jos se ei ole kaikkien ihmisten tarpeiden tyydyttäminen?
No, taloudellamme on tarkoituksensa. Se on maksimoida BKT, mittari joka kuvaa kaikkien tuotettujen tuotteiden ja palveluiden rahallista arvoa. Mitä suuremmaksi luku kasvaa, niin sanoo teoria, sitä parempi ja onnellisempi elämämme on. Tämä on perustavanlaatuinen oletus joka on esiohjelmoidun vastauksemme alla — tienata elanto — kysymykseen miten kulutamme kultaakin kalliimman rajallisen aikamme kauniilla avaruusalus Maalla joka leijailee läpi galaksin.
Onko meidät todella pantu tänne ”siniselle täplälle” luomaan lisäarvoa osakkeenomistajille?
Joten kuinka paljon taloutta me oikeasti tarvitsemme?
Osoittautuu, että ruoantuotantomme ja -jakelumme kattaa noin viisi prosenttia koko taloudesta. Energiantuotanto ja -jakelu on vain hieman yli kolme prosenttia, josta suurin osa menee näiden turhien tuotteiden kuljetukseen ja liikuttamaan meitä edestakas kodin ja töiden väliä, missä näitä turhia tuotteita suunnitellaan, markkinoidaan, rahoitetaan, tuotetaan ja toimitetaan. Jopa nykyisellä katastrofaalisen haaskauksen ja kiskurihintojen aikana terveysala on vain 7% BKT:sta. Mitä muuta me tarvitsemme? Internetin? 0,3 prosenttia. Eläinlääketieteen palveluja? 0,1 prosenttia. Kun kaikki summataan yhteen, vain 15% taloudesta tyydyttää perustarpeemme (ja mahdollisesti paljon pienempikin osuus johtuen haaskaavista käytännöistä joiden on tarkoitus maksimoida kassavirta).
Joten jos me tarvitsemme vain 15% taloudesta, mitä kuuluu tuohon loppuun 85 prosenttiin? Yllättävää kyllä rahoitus-, vakuutus-, vuokraus- ja leasing-alat muodostavat lähes 20% BKT:sta. Yksikään näistä palveluista ei tyydytä konkreettista ihmisen perustarvetta, vaan ne ovat olemassa meidän keksimäämme talouspeliä varten. Toiset 12% BKT:sta ovat ammattilais- ja liiketoimintapalveluja, jotka ovat auttavat yrityksiä suunnittelemaan, markkinoimaan, rahoittamaan, tuottamaan ja toimittamaan kaikki ne tuotteet jotka auttavat meitä ”tienaamaan leipämme”.
Voisi väittää että me tarvitsemme tuotanto- (12 prosenttia) ja rakennussektoreita (neljä prosenttia) taloudesta myös. Kuitenkin tällä hetkellä on niin paljon operationaalista ylikapasiteettia että voisimme helposti löytää keinoja jakaa nuo koneet. Itse asiassa, me jo olemme tehneet niin. Ja ottaen huomioon että asuntoja on viisi kertaa niin paljon vapaana kuin on kodittomia, voisimme mahdollisesti lopettaa uusien asuntojen rakentamisen myös.
Katsomalla mistä BKT koostuu näemme että suurin osa taloudesta on tarpeetonta ja on olemassa vain antiikkisen tarpeen takia jolla oikeutetaan olemassaolomme sen kautta mitä tuotamme ja mitä muut ostavat. Tuon lisäksi ylijäämäkapasiteetti ja ylikulutus (sekä ilmeinen tarve turvata ne resurssit joita tarvitaan homman pyörimisen jatkamiseksi) ovat ilmastonmuutoksen, eriarvoisuuden, sodan ja kaikkien kärsimysten perimmäinen syy maailmassa. Kaikki tämä talouden pyörittämiseksi jota emme edes tarvitse? Mitä me olemme tekemässä?
Ruoantuotanto ja -jakelu on vain 5% taloudesta. Jos ei niiden luomien työpaikkojen vuoksi, kuinka paljon taloudesta me oikeasti tarvitsemme?
On paljon tehtävää työtä, et vain voi hyötyä siitä
On todellakin paljon työtä joka kaipaa tekijää. Se ei vain ole sellaista jossa luotaisiin jotain mitä pitäisi kuluttaa. Ihmisten todellakin tulee aloittaa ruoan kasvattaminen paikallisesti, aloittaa tuhoutuneiden ekosysteemien entisöinti, käyttää aikaa lasten kasvattamiseen ja heistä huolehtimiseen jotta heistä tulee aikuisia jotka kykenevät käsittelemään tunteitaan tervein tavoin. Mutta pankkia ei saa suostuteltua lainaamaan rahoja tällaiseen. Pankit tekevät vain jotain sellaista joka tuo niille lisää rahaa. Tämä rajoittaa pahasti sitä mitä talous kykenee tekemään.
Me tarvitsemme taloudellisen vallankumouksen — sellaisen joka sallii meidän tyydyttää koko maailman tarpeet, ei ainostaan niiden jotka ovat onnistuneet löytämään tavan “ansaita leipänsä”. Siinä missä kaksisataa vuotta sitten otti yhdeksän kymmenestä ihmisestä jotta voitaisiin tarjota ruoka kaikille, nykyään tuo suhde on yksi sadasta. Automaation avulla olemme radikaalisti kasvattaneet tuottavuuttamme samalla vähentäen ihmistyövoiman tarvetta. Niin juurtunut on tämä ”leipänsä tienaamisen” konsepti että olelle epäonnistuneet tunnustamaan että voisimme vain lopettaa, ja sen sijaan jakaa yhä pienempi kaikkien ihmisten materiaalisten tarpeiden tyydyttämisen rasite. Sen sijaan me jatkamme uusien ”leipänsä tienaamisen” tapojen kehittelyä.
“Tienaa leipäsi.” Miten kiinnostava lause. Sinun täytyy tehdä jotain tienataksesi leipäsi. Sinun elämä ei ole jotain joka annetaan sinulle, vaan jotain joka sinun pitää oikeuttaa tekemisilläsi, jota mitataan myös tienaamasi tulojen määrällä. Istuessani porstuassani ja katsellen kauriin hyppäävän yli aidan jonka ihmiset ovat pystyttäneet suojaamaan heidän “omaisuuttaan” sekä oravien maahan pudonneiden pähkinöiden keruuta, ihmettelen heräämmekö koskaan oman tilanteemme todellisuuteen, että me olemme jo luoneet yltäkylläisen maailman joka kykenee tyydyttämään kaikkien ihmisten tarpeet. Meidän tulee vain kollektiivisesti tajuta se.
Me nujerramme yltäkylläisyyden voittoa tavoitellessamme.
Globaali talous on tuomiopäivän kone joka pitää pysäyttää ja uudelleenohjelmoida.
— Kalle Lasn
This article, How Much Of The Economy Do We Actually Need? is free and open source. You have permission to republish this article under a Creative Commons license with attribution to Chris Agnos and ChrisAgnos.com. (Just copy and paste this text with links at the bottom of your page.)
How Much Of The Economy Do We Actually Need?
from WordPress http://ift.tt/2nKCubL
via IFTTT
0 notes
Last Seen Blogs
windborn
Dragon and Quill
lilulefen1982-blog
shop storage
iftiracidevsirmeyontemi
Adnan Oktar Davasında İftiracı Devşirme Yöntemi
shellayah
Fat No More
alessagodess
pay to speak