Eduskuntavaalit

voisin alottaa tän mun mielipiteitä-ja-tunteita-herättävän-mahollisesti-kyseenalastettavan-ja-tuomittavan-ajatuksenkulun jakamisen puhumalla eduskuntavaaleista

kyllä, äänestin (ja vielä ennakkoon!), tosin en juonu yksiäkään vaalikahveja joten jäikö mun äänestyskokemus jotenki vajaaks?

anyway, seurasin paneeleita ja väittelyitä jnejne ja tein vaalikoneita (news flash, sun pitää tehä useempi vaalikone koska kaikissa on eri kysymykset eikä kaikki ehokkaat vastaa kaikkiin jnejne ja idea on löytää se puolue jota äänestää ja sit etit ite sen ehokkaan älä äänestä sokeesti sitä mitä kone sanoo ok) ja tykkäsin kyl seurata niitä juttuja, mukavaa taustamelua muitten hommien lomassa

MUTTA pieni sananen pj tenteistä... katoin ne kaikki, pienpuolueet ja isojen puolueitten jnejne ja nyt tulee näitten pj keskustelujen ranking:

KD, RKP, Liike Nyt: asiallista keskustelua, ei asettauduta toisia vastaan, kohteliasta ja sivistynyttä käytöstä very nice

Vihreet, Vassarit ja Keskusta: iso pudotus edellisestä, laittasin tän sijalle 3 koska ero ykköseen on nii iso mutta sit 2 paikka jäis tyhjäks, Ohisalon ja Anderssonin käytös muistutti lähinnä koulukiusaajia jotka kääntyy yhtä ihmistä vastaan, not a big fan

SDP, PS, KOK: odotin suuria, petyin. Marinin ja Purran toisilleen huutaminen, osottelu ja naljailu oli semmosta käytöstä mitä en todellakaan odottanu suurten puolueitten johtajilta, kertoo paljon ihmisestä (samoin kannattajista jos puolustaa tämmöstä käytöstä toiselta osapuolelta ja tuomihtee toiselta)

pienpuolueet: ISO VITSI, samaan aikaan nauroin ja mietin että vittu onko nää oikeesti tätä mieltä JA PERUSTANU PUOLUEEN JOKA AJAA NÄITÄ AATTEITA JA MIELIPITEITÄ JA ON SAANU KANNATTAJIAKI TÄLLE ASIALLE

anyway... luokan edessä oli ihan kiva idea mutta en ymmärrä miks tämmöseen pitää sotkee lapsia, ok mukana menossa oli OAJ mutta se että ryhmä lapsia lukee käsikirjotettuja kysymyksiä ja kuulostaa roboteilta ei ollu hitti, ainakaan mulle. Sen ohjelman ajotus oli kans vähän omituinen, viimenen jakso tuli 30.3. eli kolme päivää ennen vaaleja... ja siihen jaksoon oli sullottu kaks puoluetta kun kaikissa muissa oli vaan yks...

useen vaalikoneen ja kaikkien näitten ohjelmien jälkeen olin valinnu oman ehokkaan, ehokkaan jota en todellakaan ajatellu äänestäväni ennen vaaleja. En tiiä oliko mun tapauksessa kyse taktikoidusta äänestämisestä, mutta oon tyytyväinen mun päätökseen. Mun ehokas pääs läpi ja uskon että hän jatkaa hyvää työtä eduskunnassa, tiiä jos pääsis hallitukseen. Ehokkaan valintaan vaikutti moni asia, mietin mitä haluan meiän yhteiskunnalle ja valtiolle, en vaan sitä että mitä ite haluaisin itelleni yksilönä. En oo kuitenkaan tän henkilön kanssa samaa mieltä kaikesta ja tiiän että mulla on lähipiirissä useempikin ihminen joka ei todellakaan äänestäs tätä henkilöä tai tätä puoluetta, tän takia en hirveemmin oo asiasta puhunu enkä kavereille aiokkaan puhua. Tänne voin kuitenki jakaa koska en usko että hirveen moni tuttu tätä lukee tai varsinkaan yhistää muhun.

nyt oli kuitenki kyse Suomen tulevaisuudesta seuraavan neljän vuoden ajan, mutta samalla myös omasta elämästä seuraavan neljän vuoden aikana. Neljän vuoden päästä oon luultavasti opiskelujen loppupuolella, eli ihan erilaisessa tilanteessa kun nyt. Voi olla, että seuraavissa vaaleissa äänestän ihan toisin, mutta se on ok. Ei pitäs ajatella, että mitä haluaa nyt, vaan sitä, mitä haluaa seuraavat neljä vuotta. Politiikka on aina ollu mulle tärkee aihe ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostaa, joten tähän aiheeseen liittyen on paljon sanottavaa ja voimakkaita mielipiteitä.

all in all, demokratia on puhunu ja se että onko demokratia toimiva ja hyvä tapa hallita valtiota on sitte ihan eri asia

Hot take

Ei ole olemassa universumia jossa Sherlock Holmes olisi hetero. Ei varsinkaan alkuperäisissä kirjoissa. Se on tilanteesta riippuen aroace, ace, demiseksuaali tai homo. Nämä ovat faktoja. Vastaanväittäjät: fight me.

Avasin maidon jonka päiväys on ylihuomenna, sit katoin kaappia tarkemmin ja huomasin et siel ois ollu 2 maitopurkkia joissa on päiväys tänään. Ja mä oon tääl kotona pitkälti yksin. Kylhän noita voi iha hyvin pari päivää viel juoda mut ei tää kyl ny maailman fiksuin juttu ollu...

hyvät ihmiset. kaverit on tärkee asia

ne voi lahjoo sanomaan opettajalle, et sua alko särkeen päätä ja lähdit kotiin. näinollen sun ei tarvii osallistuu sille pirun liikuntatunnille jolla ois ollu hiihtoo

Salaisuuksien kammio osa 3

13.10.2021

Avaan tässä sarjassa vanhan päiväkirjani tekstejä. Päiväkirja on kirjoitettu vuosina 2017-2018. Sairastin vähän yli 4 vuotta vakavaa masennusta, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa sekä epätyypillistä syömishäiriötä. Toivoisin, että tästä voisi oppia ymmärtämään tätä aihetta vähän paremmin.

Tekstit ovat raakoja sekä vaikeita, joten lukemine omalla vastuulla!

Pe 20.1.2017

”Tyhjä elämä. Yks lause riittää kuvailemaan mun elämää. Haluun, et joku täyttää sen aukon. Vaikka joku uus kaveriporukka tai kiva jätkä. Haluun taas tuntee miltä onnellisuus tuntuu. Muistan sen vielä huonosti. Kohta sekin muisto häviää. Saattaa mennä vielä kauan ennenkun tunnen oikeeta onnellisuutta uudestaan. Harmittaa paljon. En oo vielä ettiny onnellisuutta. Odotan oikeeta hetkee. Kyllä niitä hetkiä tulee vielä. Alotan sen ettimisen laihduttamalla. Sen jälkeen korjaan mun sosiaalisen elämän. Niistä kahesta on hyvä alottaa. Sillain se onnellisuus alkaa pikkuhiljaa löytyy. Onnellisuus on tärkee asia. Yritän myös panostaa muihin asioihin. En haluu jättää mitään taka-alalle. Se vaan, että mulla ei oikein oo muita asioita mitkä ois yhtä tärkeitä. Tää on ehkä tärkein. Onnellisuus: hyvä sosiaalinen elämä, parempi kroppa, kivempi tyyli, kunnon rakkaus ja paremmat hiukset.”

X Veera

Pientä pohjantähtificciä kirjottelin. Tää sijottuu sellaseen hyvään maailmaan, jonka ne kaikki hahmot olis ansainnu, missä asiat on hyvin, ja Koskelassa riittää rauhallisia, kauniita, lämpimiä kesäpäiviä, ikäänku aina olis juhannus 1939.

Oikeestaan oon vaa nii ihastunu siihen ajatukseen, että jos Aleksi, joka on muute ässä, olis saanu elää, ni se ois ollu erinomasen tärkee esikuva aroace!Vilholle.

Toivottavasti tykkäätte

“Sä et taida noista likoista oikeen välittää.”

Aleksin yllättävä toteamus hätkähdytti Vilhoa. “Kyllä mä… joskus… mitä ny välillä...”

Tuulenvire toi hetkellistä helpotusta elokuisen auringon alla vallitsevaan helteiseen säähän. Akselin ollessa muilla asioilla, peltotyöt oli jätetty toiseksi vanhimmalle veljelle sekä vanhimmalle pojalle. He nauttivat ehkä hiukan liiankin pitkäksi venyneestä tauostaan pellon laidalla — Aleksi aidalla istuen ja Vilho siihen nojaten.

Aleksi naurahti hyväntahtoisesti pojan välttelevälle vastaukselle ja vilkaisi häntä sivusilmällä. “Sitä minä vaan, että sä et ole kenenkään perään näkyny haikailevan”, hän täsmensi, mutta mietti hetken sanojaan, ja kysyi nopeasti: “Vai oletko sä sittenkin siihen Kylä-Pentin Kirstiin menny rakastumaan?”

Vähään aikaan ei Vilho kyennyt vastaamaan mitään. Hän ei ollut koskaan kuullut isänsä puhuvan rakkaudesta samaan tapaan kuin Aleksi-setä nyt. Oikeastaan hän ei muistanut edes kuulleensa sanaa rakkaus isänsä suusta. Mutta Aleksi puhui siitä vapaammin. Se sai Vilhon ymmälleen, mutta jollakin tavalla hän tunsi myös ihailua sitä huolettomuutta kohtaan, jolla Aleksi lausui sanansa.

Aleksi pysyi vaiti ja katseli hetken puoliksi niitetyn pellon yllä lenteleviä pikkulintuja. Hän oli tosiasiassa varsin kärsimätön ja halusi todella kuulla veljenpoikansa vastauksen, mutta pysyi rauhallisena ja antoi tälle aikaa miettiä sanojaan.

“En mä sitä sillä tavalla”, Vilho lopulta vastasi.

Aleksi kuuli Vilhon äänestä, että hän olisi halunnut jatkaa. Sen sijaan, että olisi rohkaissut tätä sanoin, Aleksi vain käänsi katseensa poikaa kohti.

Vilho huomasi tämän liikkeen, mikä sai hänet laskemaan oman katseensa pian pellosta kenkiensä kärkiin. Mutta kun Aleksi ei sanonut mitään, hän jatkoi. “Ihan mukavahan se on. Mutta”—Vilhon ääni vaimeni loppua kohden—”tässä nyt… sellaseen aikaa niin...”

“Vai niin”, Aleksi tyytyi vastaamaan.

Se hiljainen tapa, jolla Vilho vastasi, sai Aleksin kuitenkin tuntemaan, että poika jätti paljon sanomatta. Aleksia alkoi miltei hymyilyttää, sillä juuri samanlaisia vastauksia hän oli itse jakanut kerta kerran jälkeen, kun puheeksi olivat tulleet lemmenasiat.

Hän kuitenkin piilotti hymynsä ja vain hengitti syvään — nautti vielä vähän aikaa hiljaisesta hetkestä auringon alla. Vähitellen ajatukset palasivat katseen mukana pellolle ja niihin hommiin, jotka olisi sinä päivänä saatava tehtyä.

“Sen minä sanon, että aikaa varmasti aina löytyy”, Aleksi tokaisi lopulta ja hyppäsi alas aidalta. “Mutta jos tahtoa ei löydy niin se on eri asia se.” Hän lähti kävelemään pellon poikki viikate kädessään.

Vähän matkaa oli Aleksi jo kävellyt, kun hän vielä ikään kuin ohimennen jatkoi: ”Työtä on pakko tehdä, tahtoipa tai ei — mutta rakastua ei kenenkään ole pakko.”

Vilho tuijotti häkeltyneenä pellon poikki takaisin työn pariin kävelevää Aleksia.

Pian alkoi kuulua sedän vihellys, ja Vilho tokeni, tempaisi viikatteen mukaansa ja läksi hänen peräänsä. Työtä Vilho kyllä teki, vielä silloinkin, kun lämmin kesäpäivä alkoi jo hämärtyä kohti iltaa, mutta vaikka työt eivät helpottaneet, tuntui mielen kuitenkin valtaavan epätavallinen keveys.

Elämä on kyllä mielenkiintoista sillon ku omaa samalaisen muistin ku minä. Tosi moni tärkee asia unohtuu, tavaroiden säilytyspaikat on pakko pitää samana koko elämä tai kaikki menee hukkaan, muiden sanomat asiat on vaikee muistaa oikein ja sit vielä mun aivot tykkää luoda valemuistoja. Vitun mukava elämä. Mutta se mitä mää muistan on kyllä kaiken huippu. Muistan kaiken epäolennaisen, muistan tunteet vaikka keskustelu unohtuis ja kaikki tärkee tieto on hajanaista ja yleensä muistan tärkeet asiat vasta sit ku en enää tarvi sitä tietoa.

6, 9 ja 25

Jee, kiitos!!

6: who is your all-time favorite character? why exactly? do you relate to them, and how? 

Hmm no Pikku Myy tulee ekana mieleen, se on ollu lapsesta asti tärkee hahmo ja esikuva. Se on tyyppi joka pärjää aina eikä ota mitään paskaa niskaan keneltäkään ja kyllä mä pyrin samaan itekin. On mussa varmaan jotain samaa, mut oon kyllä rauhallisempi ja kiltimpi. Mulle on joskus sanottu et jos Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen sais lapsen se muistuttais mua ja pidän tätä kyl ihan osuvana. Nuuskamuikkuseen mul on vähän semmonen viha-rakkaussuhde, ymmärrän tosi hyvin sitä sen vapauden arvostusta, itsenäisyyttä ja kaukokaipuuta mut toisaalta se on monesti aika vittumainen elitisti :---D

9: what is the book that got you into reading, if there even is one? what was so special about it? when did you read it?

Tää on vaikee! No tota varmaan ihan semmoinen ensi-innostus kirjoihin tuli kun vanhemmat luki mulle muumikirjoja ja Fedja-setää sillon ku en ite viel osannut lukea. Mut sit kun opin ite lukee niin luin ala-asteikäsenä tosi suurella innolla Helena Meripaasin Koirahullun päiväkirja- sarjaa :--D Niitä lukiessa upposin ihan täysillä niiden maailmaan ja ymmärsin miten suurii kokemuksia lukeminen voi tarjota ja se oli aika järisyttävää. Kirjoista tuli semmonen turvapaikka ja vielä nykyäänkin jos mul on paha olla niin kirjastoon meneminen yleensä auttaa. Toinen mikä tulee mieleen oli mun serkulta lahjaks saatu Leena Krohnin Datura, jonka luin joskus teini-ikäisenä. Elin just semmost taitekohtaa et en oikee löytäny enää tutulta ja turvalliselta kirjaston nuortenosastolta luettavaa mut en uskaltanu mennä aikuisten osastolle ja tää kirja jotenki autto mut sen kynnyksen yli ja aloin ahmia ihan hirveellä innolla kirjoja aikuisten puolelta :--D Olin myös aika masentunut silloin ja tuon kirjan lukeminen taas muistutti mua siit et lukeminen yleensä lisää hyvinvointia, se on asia jonka koitan nykyään aina pitää mielessä. Kirjat

25: what is your patronus? 

äää apua nyt on kyl pakko sanoo et en oikeesti tiiä! :--D

1, 2, 6, ja 9!

ooOoOOO nice kiitos!!!

1: it's the apocalypse. you lay next to the person you trust and love most, and start talking. you know your time is limited. what is the one thing you want them to know before you two die? : oivoi tää ei tuu kyllä olemaan yks asia, mutta OON AIKA NOPEE PUHUMAAN TARVITTAESSA. kiittäisin sitä siitä että on ollu niin hieno ihminen ja oon ylpee siitä ja se on opettanu mulle miten kovaa voin rakastaa ja että mua voi rakastaa, koska en ikinä uskonu et se olis mahollista. sanoisin myös että tää on se tapa jolla toivoin kuolevani koska tuntuu että mun sielu on vaan puolikas ilman sitä. (dramatic much??)

2: you are faced with an almighty spirit. it tells you that you must choose two emotions\feelings - one of them you will never feel again, and the other becomes your most dominant. which two are those? : voi jukra ööh.. mietin ensin et päästäisin irti raivosta, mut toisaalta sitä hyödyttömämpi tunne on epätoivo ja se on kaikista hirveintä mitä tiedän enkä nää sille juurikaan positiivista merkitystä, joten epätoivo saa mennä. sit varmaan dominanteimmaks tunteeks ottaisin ehkä ylpeyden. se ei todellakaan oo mikään positiivisin mahollinen, mutta se potkii mua eteenpäin ja ihailen ihmisiä, jotka on ylpeitä ja jopa ylimielisiä.

6: who is your all-time favorite character? why exactly? do you relate to them, and how? : hitsi kun näitäkin on muutama, mutta ehkä kokonaisuutena kaikista eniten rakastan ja ihailen twin peaksin audrey hornea. rakastan dominantteja ja päättäväisiä hahmoja ja audrey on just sellanen bad bitch joka saa mitä haluaa ja on äärimmäisen karismaattinen ja hurmaava. toivoisin, että voisin olla niinkun se ja nään meissä kyllä paljon samaakin, koska myös miulla on tarve saada ne asiat mitä tavottelen, mutta samalla uhraan tosi paljon niiden puolesta, joista oikeesti välitän. my wife goals and life goals

9: what is the book that got you into reading, if there even is one? what was so special about it? when did you read it? : miun siskolla on varmasti ollu mitään kirjaa suurempi vaikutus, mutta varhasimpia kirjoja mitä oon lukenu on pikku naisia ja sillä on tosi iso tunnearvo miulle. luin sitä kun olin ehkä seittemän tai kaheksan ja asuttiin sillon mutsin lapsuudenkodissa, joka on tosi vanha maatalo, joten se miljöö vielä sopi tosi hyvin yhteen. aloin sillon ikävöimään isää jota näin viikonloppusin ja meillä oli taloudellisesti tosi hankala tilanne ja sen lisäks mutsi seurusteli alkoholistin kanssa, joten jäätiin siskon kanssa aikalailla kahestaan ja pikku naisia oli sen takia tosi samaistuttava ja autto mua käsittelemään sitä yksinäisyyttä ja epävarmuutta. etenkin Jo oli tosi tärkee hahmo, sillä olin itekin vähän raisu ‘poikatyttö’ enkä sopinu niihin odotuksiin mitä mulle asetettiin ja beth taas muistutti tosi paljon miun siskoa, joka on aina ollu kiltti ja kunnollinen, joten sain niistä hahmoista tukea siinä että mun on ok olla tällanen ja pärjään jos mun sisko on mun kanssa.

oho kylläpäs taas rupesin tarinoimaan, mut anygays kiitos näistä ja kivaa päivää siulle bb

Nytte ku pääs mökkisaunaa asti tuli havainnoituu et tosa tägijutus olevaa kysymyksee "Missä kasvoit?" oisin yht hyvi voinu vastaa "saunas" koska ku olin kaks vee ni meilpäi ei voinu mainii kysest sanaa jollei halunnu et oon seuraavaks pomppinu pois vaatteist ja seison valmiina saunan oven takan, ja myöhemminki oon viihtyny turhanki hyvin saunas ja edellee mökil ku toiset lähtee saunast jään viel itekseni saunoon ja joo pointti oli et sauna on elämä ja jos mulle rakentas pyhätön ni sen ois parempi olla sauna koska mikää muu asia ei oo nii tärkee jos haluu mua ymmärtää

oon vähä :/ ku mun isä valittaa siitä etten hae kesätöitä, mut sit saan kuunnella melkein joka päivä ku pyörin isän työpaikalla et miten duunaria riistetään ja kaikilla on kamalaa nii ei kyl yhtään motivoi lähteen töihin. plus mulla ei oo itellä mitään tarvetta mennä töihin mut oonko kamala ihminen ku oon 19w enkä koskaa ollu töis :(

Isäs on kyllä vähän pönttö, mut niitä töitä kannattaa ihan oikeesti hakee vaikka ei oliskaan rahasta puutetta, koska työkokemus on tosi tärkee asia. Eikä se ole mitenkään taattua, että niitä töitä automaattisesti tippuisi kunhan vaan hakee - itse hain kesätöitä yläasteikäisestä asti ja pääsin ekan kerran vasta 21-vuotiaana.

Omasta roolista

Mä mietin melko pitkään, miten mä sit alan muodostamaan sitä omaa roolia musabisneksessä. Kun kuitenkin oikeestaan koko ajan on ollu selvää (siis innostumisen jälkeen), että jossain roolissa mä haluun mukaan tähän. Musiikki on kuitenkin niin tärkee asia, mä tajuan sen hyvin omalta kohdaltani tai siis mun näkökulmasta, mutta myös sit ihan tolleen läheisten kautta ja myös ihan yleismaailmallisesti. Se liikuttaa ihmisiä, antaa niille elämyksiä ja auttaa pukemaan erilaisia tunteita sanoiksi tai säveliksi. Tai ylipäätään johonkin muotoon. Yks asia on myös sit se, että varsinkin sillon, kun jollain ihmisellä menee vaikkapa huonosti sen omassa elämässä, musiikki antaa sille monesti voimaa, jos se ihminen vaan tajuaa yhödyntää sen asian. Tai jos se löytää musiikista sen lohdutuksen.

Mä oon sit miettiny, että miten mä ite pääsisin bisnekseen mukaan. No tietysti vaihtoehtoja on useita. Mä oon miettiny, että alkaisinko mä vaikka keikkamyyjäksi tai keikkojen järjestäjäksi. Ongelma vaan on lähinnä siinä, että kun mä oon tän ikäinen, niin mulla ei oo hirveästi tuota työkokemusta erilaisista työpaikoista ehtinyt kertyä. Sitä paitsi, mä en oikeen muutenkaan tiiä tuosta myyntityön mielekkyydestä. Yks juttu ois kyllä toimia vaikkapa jonkun bändin managerina. Tai sit perustaa itse joku pieni levy-yhtiö. Noikin on sit myös sellasia hommia, että ehkä mieluiten alkuun vaan kantsis koittaa päästä tunkemaan itsensä johonkin tollaseen työpaikkaan vaikka vaan ihan harjottelijaks, että näkis sitten siinä samalla, että miten toi bisnespuoli sit pyörii ihan käytännössä ja miten ne ihmiset oikeen hoitelee niitä asioita. Tietysti tällä alalla, niinku varmaan tosi monessa muussakin hommassa, jotenkin se verkostoituminen saattaa olla tosi tärkeetä. Tai siis mä tarkotan, että erilaisia ovia saattaa aueta ihan vaan silläkin, että sattuu tuntemaan oikeita tai jollain tavalla tärkeitä ihmisiä.