#lakko oikeus | Explore Tumblr Posts and Blogs

vesku56 · 9 months

Text

Ränttään ilman kummoista viimeistelyä, ettei kiehu yli.

Vieläkin jokunen tuttava tuntuu olevan huolissaan siitä, että oikeistopopulistit ajattelisivat huonosti. Että olisivat tyhmiä. Eivät he ajattele huonosti. Eivät ole tyhmiä. He ovat ilkeitä ja tarkoitushakuisia.

Ei persut ole vain puolueen näköinen olio. Se yhdistää myös useat oikeistokonservatiiviset ja nationalistiset verkostot, jotka vellovat somessa ja vihaavat vapaata tiedonvälitystä. Ne viestivät kaikessa äänestäjille. Siis kenelle tahansa joka kuvittelee populistin olevan hänen asiallaan. Nimenomaan hänen. Ei kansan, ei elinympäristön, ei historian, ei edes sen kuuluisan talouskasvun, ei kenenkään. Mutta perussuomalainen ei ole asioiden puolesta. Oikeistopopulisti on vain vastaan. Hän ei rakenna. Hän ei luo. Hän rikkoo paikat ja kusee hihitellen raunioille.

Kansanvaltainen järjestelmä jota demokratiaksi kutsumme on ihmisten itseilmaisun, vapauden ja oikeudentunnon suhteen parhaita, ellei paras tähän mennessä kokeiltu yhteiskuntajärjestys. Hidas, vakaahko, ei henkilövetoinen. Se tarjoaa kehyksen keksiä, kehittää, luoda kulttuuria ja löytää elävästä maailmasta uusia ominaisuuksia. Viedä inhimillistä projektia uuteen ulottuvuuteen. (Ellei yleiseksi totuudeksi kuviteltu talouskasvujärjestelmä, materialistinen kapitalismi, tuhoa sitä ennen elämän edellytyksiä kesken biisin.)

Koska demokratia perustuu yleisiin vaaleihin ja vaalisalaisuuteen on selvää, että järjestelmän peruspilareita ovat tasapuoliset äänestysvalmiudet tarjoava koulutusjärjestelmä ja valtionsensuurista vapaa, puolueeton tiedonvälitys. Äänioikeutettujen tulee kyetä muodostamaan näkemys agendoista, joista päätetään. Hahmottaa tahot, jotka mielivät päätöksentekojärjestelmän sisään.

Demokratia nojaa (yleensä) vallan kolmijakoon. Lainsäädäntö, oikeuslaitos ja valtioillinen väkivaltakoneisto (poliisivoimat, armeija) on erotettu toisistaan. Nykyaikaiseen demokratiaan kuuluu myös luottamus tieteeseen ja panostaminen vapaan tutkimuksen laatuun. Sekä kansalaisten mielenosoitus- ja lakko-oikeus.

Demokratia on luonteensa puolesta altis vaivoille ja taudeille, kuten jokainen mutkikas organismi. Erityisen altis demokratia on mitä ilmeisimmin nationalistinen konservatiivipopulismi -nimiselle vaivalle.

Se on Suomessa pukeutunut perussuomalaisen puolueen asuun. Haaveena on demokratian ivamukaelma. Vino peili. Persu väittää puhuvansa kansan puolesta, kansan äänellä, kansan valtuutuksella. Vaikka puolue on vain valtaan pyrkivän pienen klikin oma kerho, esitys ja show, joka valehtelee ja puijaa minkä ehtii. Korostaa kansaa tosiolevaisena, vaikka kansa on abstraktio, käsite. Ei olento.

Liike lukee "Trumpin aivojen", Steve Bannonin pelikirjaa ja korostaa ja lietsoo pelkoja, jakolinjoja, vastakkainasetteluja. Asioita, joilla ei rakenneta vaan rikotaan. Täytetään mediatila paskavyöryllä. Ei löydetä vaan kadotetaan. Puhalletaan konservatiivisen, vähän koulutetun työväestön huolten ja pelkojen nuotiosta sekavaa kipinää. Ääniä, eduskunta- ja valtuustopaikkoja. Valtaa.

Oikeistopopulismi väittää vierastavansa eliittejä. Eliiteiksi määrittellään kaikki, jotka eivät ole oikeistopopulisteja. Kuten yliopistolaitos, monipuolinen koulutus, vapaa tiedonvälitys, sananvapaus ja itsenäinen ajattelu. Ja tietysti vähemmistöt. Ne ovat populismin, siis kansan vihollisia, eliittejä. Niitä ei-meitä.

Äärioikeiston peruspolttoaine on muukalaispelko. Viha vierasta kohtaan. Väärän väristen ja vääriä arvoja edustavien ihmisten väittäminen syöpäläisiksi ja parasiiteiksi. Parasiitit tietysti tuhoavat niin sanottujen rehellisten, tavallisten ihmisten otsansa hiellä rakentaman hyvinvoinnin ja kansakunnan itsenäisyyden. Äänestäkää meitä, me tuhoamme parasiit ja palautamme junan raiteille. (Muistelen, että äärioikeiston junaraiteet vievät ikäviin paikkoihin.)

Vihollisia ovat myös kaikki toimet, jotka vaativat “minua” luopumaan jostain “muiden” etujen vuoksi. Tehkööt muut ympäristötekoja, ma janoon halpaa pensaa.

Oikeistopopulismi on demokratian keinoja mukaileva demokratian vastainen liike, joka ajaa itseilmaisun rajoittamista, oikeudentunnon ja empatian hautaamista, (toisin)ajattelun kieltämistä.

Tällainen liikehdintä on demokratian siivellä elävää harhaista luksusta, joka käyttää systeemiä systeemin hajottamiseen. Se on kapinaliike ilman yleishyödyllistä agendaa, talousideologiaa, ihmiskäsitystä, maailmankatsomusta. Kapinaliike, jonka haaveissa kajastaa lainsäädännön, oikeuslaitoksen ja valtiollisen valvonta- ja väkivaltakoneiston yhdistäminen valtaapitävien määräysvaltaan.

Toiveissa siintää pikkuporvarillisen pysähtyneisyyden ja vainoharhan tila, jossa jokainen naapuri ja työkaveri on ennen pitkää vihollinen. Rotuerottelun ja vainoharhan autoritaarinen helvetti, jossa ei ei ole tiedettä, ei taidetta, ei vapaata sanaa. Ei luontoa, ei sielua. Vain MINÄ.

0 notes

tk-liitto · 6 years

Photo

Kumppanuudesta kapinaan – Alustatalous, ruoankuljetuspalvelut ja taistelevan työvoiman yhteenliittymät

Syksyllä 2018 alkanut Foodora-lähettien kampanja palkanalennusten perumiseksi ja työolosuhteiden parantamiseksi on nostanut esiin alustatalouden keikkatyöhön liittyviä konflikteja ja järjestäytymisen kysymyksiä. Freelancereiden, ”itsensä työllistäjien” ja keikkatyöläisten organisoituminen on perinteisesti nähty hankalaksi. Vaikeasta ennakkoasetelmasta huolimatta freelancer-sopimuksilla työskentelevät ruokalähetit ovat ympäri Eurooppaa onnistuneet järjestäytymään alustapomojen kavahtamaksi painostusvoimaksi ja pakottamaan alustayrityksiä vaatimuksiinsa. Mitä opittavaa muiden alojen prekaareilla voisi olla ruoankuljetusalan työtaisteluista?

Alustatalous on kattokäsite monille erilaisille liiketoimintamalleille. Yhteistä alustatalouden yrityksille on ainakin se, että ne pyrkivät ulkoistamaan niille voittoa tuottavan työn suorittamisen alustojen käyttäjille. Alustayritykset katsovat tarjoavansa digitaalisen torin tai markkinapaikan, jolla asiakkaat voivat harjoittaa liiketoimintaa keskenään alustalle maksettavaa korvausta vastaan. Esimerkiksi asunnonvuokraussovellus Airbnb:n ansaintalogiikka perustuu sille, että se tarjoaa vuokrasta perimäänsä osuutta vastaan alustan, jonka puitteissa sovelluksen käyttäjät voivat vuokrata asuntoja toisilleen ja toisiltaan. Tuottavan alustan ei kuitenkaan aina tarvitse olla maksullinen tai toimia suoran liiketoiminnan ympäristönä. Esimerkiksi Facebook ja Google repivät miljardeja pelkästään siitä, että sovellusten käyttäjät syöttävät niihin tietoja itsestään. Facebookin ja Googlen kaltaiset digitaalijätit loisivat ihmisten välisessä kanssakäymisessä, keräävät siitä tietoa ja myyvät sitä mainostajille.

Kaikki alustayritykset eivät kuitenkaan ole kyenneet ulkoistamaan arvontuotantoaan sovellusten käyttäjille. Esimerkiksi ruoankuljetuspalvelut Foodora ja Wolt ovat riippuvaisia alustalla työskentelevistä ruokaläheteistä, jotka kuljettavat sovelluksen kautta tilatut ruoat ravintoloista asiakkaille. Alustatatalouden ruoankuljetuspalveluita markkinoidaan saumattomina prosesseina, joissa tuotantoketjun logistiikka on hiottu äärimmäisen tehokkaaksi. Riippuvuus ruokalähettien työpanoksesta lisää kuitenkin ruoankuljetuspalveluihin arvaamattoman elementin. Ruokalähettien kapinat matalia korvauksia ja huonoja työolosuhteita vastaan ovat ravisuttaneet alustatalouden kuljetusyrityksiä viime vuosina eri puolilla Eurooppaa. Kamppailuja lähettien palkkojen ja työolosuhteiden parantamiseksi on käyty viimeisten kolmen vuoden aikana ainakin Espanjassa, Irlannissa, Britanniassa, Belgiassa, Alankomaissa, Ranskassa, Italiassa ja Saksassa.

Yksi yleisimmistä alustatalouden ruoankuljetuspalveluiden ja niille työtä tekevien lähettien välisistä kiistoista koskee työsuhteen muotoa tai pikemminkin koko työsuhteen puuttumista. Foodora esimerkiksi jakaa lähettien työvuorot, määrää pukeutumaan yhtiön vaatteisiin, pakottaa käyttämään yhtiön ruoankantolaatikkoa ja sanelee hinnan, jota lähettien tekemästä kuljetustyöstä pyydetään. Jos freelancereina työskentelevät lähetit kieltäytyvät toimituksesta työvuoron aikana, Foodora uhkaa evätä heiltä mahdollisuuden saada jatkossa työvuoroja. Lähettityön suorittamisen olosuhteet vastaavat siten enemmän palkkatyösuhdetta, jossa työntekijä työskentelee työnantajan määräysvallan alaisena, kuin yrittäjyyttä tai ”yhtiökumppanuutta”. Tästä huolimatta valtaosa Foodoran ja vastaavan ruoankuljetuspalvelu Woltin läheteistä ei sopimusteknisesti ottaen ole työntekijän asemassa, vaan heitä kohdellaan freelancer-sopimuksella työskentelevinä ”lähettikumppaneina”.

Freelancer-sopimuksen ansiosta Foodora ja Wolt kykenevät kiertämään työnantajalle palkkatyösuhteessa kuuluvat velvoitteet. Koska ”lähettikumppaneilla” ei ole työntekijän asemaa, Foodoran ja Woltin ei tarvitse huolehtia työntekijöille kuuluvista oikeuksista, kuten esimerkiksi vuosilomasta, sairausajan palkasta, työterveyshuollosta, tapaturmavakuutuksesta tai henkilöstötiloista. Lähetit tekevät matalasti korvattua, raskasta ja tapaturma-altista työtä alustayrityksen valvonnan ja määräilyn alaisena, mutta ilman työsuhteen tuomaa turvaa. Työsuhteessa työnantajan kontolla olevat riskit on freelancer-sopimuksessa ulkoistettu ”lähettikumppaneille”, samoin kuin työssä tarvittavan kulkuvälineen ja puhelimen hankinta ja huolto. Alustayritys voi freelancer-sopimuksia hyödyntämällä pestä kätensä vastuusta esimerkiksi silloin, jos lähetin pyörä tai älypuhelin hajoaa työaikana tai hän joutuu työpäivän aikana onnettomuuteen.

Vaikka Foodora ja Wolt haluavat epäilemättä antaa itsestään kuvan moderneina tulevaisuuden toimijoina, kuuluu yritysten henkilöstöpolitiikka ennemmin 1800-luvulle kuin nykyaikaan. Tämä osoittaa jälleen kerran, että se, mitä nykyään katsotaan ”normaaliksi” palkkatyöksi, ei ole historiallisesti muuttumaton tai kaikkialla vallitseva tuotannon järjestämisen tapa. Nykyiset työntekijöitä suojelevat oikeudet ja etuudet on kirjoitettu työsopimuslakiin lakkoilun ja työläiskapinoiden pakottamana. Työmarkkinoiden nykyisyys on välitilinpäätös menneistä kamppailuista, ja työn tulevaisuus taotaan nykyisissä työtaisteluissa.

Alustatalouden merkityksen työmarkkinoilla voi joka tapauksessa ennustaa kasvavan. Foodoran ja Woltin freelancer-lähettien työolosuhteet tänään voivat vain hieman kärjistäen olla minkä tahansa ammattialan arkea huomenna. Ei ole kuitenkaan aika surra, vaan järjestäytyä kamppailemaan työvoiman etujen puolesta, niin ruoankuljetuksessa kuin muillakin prekaarin työn sektoreilla.

Niin freelancereiden kuin palkkatyöläistenkin järjestäytymisessä on olennaista löytää piste, johon iskemällä on mahdollista pakottaa työn tilaaja – tai ”antaja” – myöntymään työvoiman vaatimuksiin. Järjestäytyminen tarkoittaa tässä mielessä yhteenliittyneiden voimien kokoamista, jota käyttämällä tai jolla uhkaamalla työvoima kykenee ajamaan tavoitteitaan eteenpäin. Työntekijän mahdollisuus tuottaa vahinkoa pääomalle on sidoksissa hänen omaan asemaansa tuottavana työvoimana. Yritykset ovat riippuvaisia työntekijöistään ja ”kumppaneistaan”, joten lakkoilu tai muut työvoiman aiheuttamat katkokset ja häiriöt yrityksen arvontuotannossa ovat työntekijöiden valttikortteja palkkauksesta ja työehdoista neuvoteltaessa.

Ruoankuljetuspalvelut pyrkivät hyötymään siitä, että freelancereiden on vaikeampaa sopia työehdoista kollektiivisesti isojen ammattiliittojen kautta. Freelancer-sopimuksiin kuuluva jousto on kuitenkin mahdollistanut sellaisia työtaistelutoimenpiteitä, joihin suurten ammattiliittojen olisi lakko-oikeudellisista syistä vaikeampi ryhtyä. Freelancer-lähetit eivät ole sopimuksellisesti velvollisia työskentelemään kiinteinä työaikoina, joten he voivat ”mennä lakkoon” kieltäytymällä kollektiivisesti työvuoroista tiettynä aikana. Ruoankuljetuksessa onkin eri puolilla Eurooppaa nähty paljon ”villejä lakkoja”, joita lähetit organisoivat itsenäisesti lyhyellä varoitusajalla ilman suurten ammattiliittojen tukea tai valvontaa.

Pienimuotoisetkin villit lakot voivat olla tehokkaita, vaikka kaikki samalla alueella työskentelevät lähetit eivät osallistuisi niihin tai olisi edes kuulleet niistä. Ruoankuljetuspalveluita markkinoidaan tilaamisen helppoudella ja kitkattomuudella. Siksi toimitusaikojen ajoittainenkin venyminen tekee palvelusta epäluotettavan kuluttajan silmissä. Uhka kuljetuksen luotettavuuden hupenemisesta saa alustayritykset ottamaan pienetkin häiriöt vakavasti.

Ruokalähettien lakkoihin on usein liittynyt kaupunkitilan näkyvä haltuunotto. Kuten ranskalaiset lähetit sanovat, le rue est notre usine, ”kadut ovat tehtaamme”, jotka valtaamalla on mahdollista tuoda esiin ruoankuljetuspalveluihin liittyviä konflikteja. Alla olevassa videossa näkyy, kuinka Uber Eatsille työskentelevät ruokalähetit kävivät taannoin syyskuussa harjoittamassa pomojen peräänkuuluttamaa ”paikallista sopimista” alustayrityksen toimiston edustalla Lontoossa:

#ubereats pic.twitter.com/HbH6QkJbwd

Ruokalähetin ensisijainen työ on kuljettaa ruokaa ravintolasta asiakkaalle, mutta kuljetus ei ole kuitenkaan lähettien työn ainoa tuote. Alustayrityksen värikkäisiin vaatteisiin ja varusteisiin pukeutuvat lähetit toimivat katukuvassa kuljetuspalvelun elävinä mainoksina. Lähetit ovat muun työnsä ohessa yrityksen kasvoina katukuvassa, ja ovat siten tärkeässä osassa alustayrityksen brändin rakentumisessa. Lähettien julkisuuskampanjat ovat siten yksi tehokas keino painostaa pomot vaatimuksiin. Lähettien työehdot ovat niin huonot, että jo pelkkä niiden julkituominen sabotoi alustayritysten mainetta.

Monet ruokaläheteistä ovat siirtolaisia, jotka eivät puhu äidinkielenään sen maan virallisia kieliä, jossa työskentelevät. Koska lähetit työskentelevät ympäri kaupunkia, eikä heillä välttämättä ole käytössään edes taukotilaa, heillä ei ole työn puolesta tilaa, jossa kokoontua ja keskustella olosuhteistaan. Työvoiman vaihtuvuus on ruoankuljetuspalveluissa suurta, minkä voi myös nähdä tekevän järjestäytymisestä vaikeampaa. Lähettien kamppailut toimivat siten esimerkkeinä muiden alojen prekaareille siitä, millä tavoin eri taustaiset ja hajallaan ympäri kaupunkia työskentelevät työntekijät voivat luoda yhteisiä kamppailuja työvoiman aseman parantamiseksi.

Alustatalouden ruoankuljetusta markkinoidaan työnä, jossa työntekijä pääsee nauttimaan vapaudesta valita työaikataulunsa itse. Ihanteellisessa muodossaan freelancerina työskentely tekeekin työstä kieltäytymisestä joustavampaa. Käytännön todellisuus ei kuitenkaan aina ole ruusuinen. Freelancer-sopimuksia käytetään työsuhteeseen liittyvän turvan kiertämiseksi, mutta keikkatyön joustavuus, eli työntekijän mahdollisuus vaikuttaa itse siihen, milloin työskentelee, ei sinällään ole torjuttava asia. Joustavuuden etu on se, että ainakin teoriassa on mahdollista jättää työvuoroja väliin ilman, että joutuu lopettamaan työn kokonaan. Freelancereille tulisi taata oikeus vastaavaan työsuhdeturvaan kuin palkkatyöläisillä, joko palkkatyösopimuksen kautta tai muilla keinoin. Samalla tulisi kuitenkin kamppailla jouston positiivisten puolten ulottamisesta myös palkkatyösuhteessa työskenteleville. Kaikille turvaa, kaikille mahdollisuus joustoon.

Ruoankuljetuspalveluiden konfliktien eskaloiminen muille keikka- ja freelancetyön alueille olisi yksi seuraavista askelista prekaarien työläisten järjestäytymisessä. Olisi rakennettava eri ammattialoja yhdistäviä vaatimuksia ja kamppailuja, joiden avulla kasvattaa prekaarin työväen voimaa; etsittävä innovatiivisia lakon ja sabotaasin muotoja, jotka pakottavat pääoman myönnytyksiin. Taistelevan prekariaatin kapinalliset alustat keikkakapitalismin kurjuutta vastaan.

Slush on vasta joulukuussa, mutta sovelluspomojen bileet näyttävät hiipuvan jo alkusyksystä.

—Työstäkieltäytyjäliitto

Linkkejä:

Foodora vastuuseen: https://foodoravastuuseen.noblogs.org/ & https://www.facebook.com/justice4couriers/

Collectif des livreurs autonomes de Paris: https://www.facebook.com/clap75/

Couriers Network CYMRU: https://cymrucouriers.wordpress.com/

Deliverance Project (Italia) https://www.facebook.com/DeliveranceProject/

Deliverunion; saksalaisen FAU-liiton ruokalähettien kampanja Berliinissä: https://deliverunion.fau.org/

IWGB Couriers and Logistics Branch (Britannia): https://iwgbclb.wordpress.com/

IWW Couriers Network (Britannia ja Irlanti): https://iww.org.uk/iww-couriers-network/

Rebel Roo; ruokalähettien kamppailuja Britanniassa ja muualla Euroopassa käsittelevä julkaisu, numerot 1 – 8: https://www.weareplanc.org/?s=rebel+roo

Transnational Social Strike -verkosto: https://www.transnational-strike.info/

Valikoima artikkeleita

Cant, Callum (2017): Precarious couriers are leading the struggle against platform capitalism. politicalcritique.org.

Notes from Below 1.10.2018: Fast Food, Shutdown! An October 4th Preview.

— 21.9.2018: ‘No Money, No Food!’ London UberEats Workers on Strike.

— 19.9.2018: 'Everything comes from struggle': An interview with The Paris Autonomous Deliverers’ Collective.

— 18.9.2018: Glasgow Couriers Strike Against Pay Cuts.

— 16.8.2018: The Workers Will See You Now: Organising with the IWGB.

— 16.8.2018: “Without our brain and muscle not a single wheel can turn”: The IWW Couriers Network.

4 notes · View notes

kapitaali · 7 years

Text

Kapitalistisen demokratian disruptointi

Kirjoittanut Oliver Sylvester-Bradley

Teknologia disruptoi vanhentuneita teollisuudenaloja ennennäkemättömällä tahdilla. Neoliberaalin mallin gyroskooppisten vaikutusten lähtiessä lapasesta Paul Mason ilmoittaa kapitalismin lopun alkaneen ja jopa IMF kyseenalaistaa onko heidän kapitalistinen agendansa ollut 30-vuotinen virhe. Tämä artikkeli analysoi sitä miten alustayritykset disruptoivat teollisuudenaloja ja väittää, että uudet teknologiat ja omistusmallit tuovat mukanaan perustavanlaatuisesti uuden, demokraattisen talouden.

Disruptiivisten alustojen nousu

Uberista on tullut kaikkien aikojen arvokkain startup ja se on täysin disruptoinut taksialan jokaisessa maassa joka on ollut sen kohteena. Samalla tavoin Airbnb on disruptoinut hotellimarkkinoita tehden suuria voittoja lappaamalla asiakkailta ja toimittajilta maksuja tuottamatta mitään konkreettista tuotetta tai omistamatta ollenkaan fyysistä infrastruktuuria. Mitkä ovat niiden menestyksen avaintekijät?

Teollisuudenalan disruptoimiseen ei riitä että julkaisee applikaation puhelimeen, täytyy poistaa kipupiste, parantaa palvelua tai yksinkertaisesti parantaa perinteistä transaktioprosessia. Uber ja Airbnb ovat tehneet tämän pröystäilevästi. Uber ei ainoastaan ole parantanut perinteistä taksinbuukkausprosessia, vaan se on myös siirtänyt maksuprosessin fyysisestä digitaaliseen maailmaan. Kaukana ovat päivät jolloin piti taistella löytääkseen taksin numeron, miettiäkseen tuleeko se ollenkaan ja löytääkseen sopivasti käteistä rahaa samalla kun sählää matkalaukkujen kanssa. Uberin kanssa sanotaan vain kiitos ja kävellään pois.

Samalla tavoin kämpän tai huoneen vuokraaminen on aina ollut maksuprosessin hapattama. Aivan sama kuinka paljon luotat toisiin ihmisiin, siinä on aina jotain ”likaista” pyytää muita ihmisiä maksamaan sinulle. Airbnb:n maksu tapahtuu etukäteen verkossa, joten isäntä voi yksinkertaisesti lyödä avaimet kouraan luottavaisena siitä että maksu on jo tapahtunut.

Ihmiset pitävät yksinkertaisista asioista. Nämä uudet, disruptiiviset startupit ovat yksinkertaistaneet ihmisten elämää hyödyntämällä teknologiaa, joka on auttanut niitä kasvamaan eksponentiaalisesti.

Disruptio toimii. Ja se toimii varsin hyvin kun kohteena oleva teollisuudenala on kypsä, mutta hieman ”kalkkeutunut”. Hieman ”vanhanaikainen” ja täynnä ihmisiä jotka eivät tajua mitä on tapahtumassa kunnes on liian myöhäistä; siinä vaiheessa kun uusi ratkaisu on jo hyvällä mallilla syrjäyttämässä vanhaa.

Mikä saa minut ajattelemaan Whitehallia.

Mistä muualta voisi löytää niin erinomaisen ryhmän vanhanaikaisia, umpimielisiä kapitalisteja, jotka ovat hieman ”kalkkeutuneita”? Mistä muualta voi löytää teollisuudenalan joka toimii täysin mooseksenaikaisten ja törkeän epätehokkaiden prosessien avulla jotka hyötyisivät pikkaisesta disruptiosta?

Kapitalismi on alistanut demokratian ja tehnyt siitä teollisuudenalan

Me emme elä todellisessa demokratiassa. Ihmiset väittävät että elämme, mutta ei ole mitenkään mahdollista että se on totta. Jos me eläisimme demokratiassa, meillä olisi sanavaltaa ainakin osaan niistä päätöksistä jotka meitä koskettavat. Mutta meillä ei ole, ei oikeastaan, ei siten kuin meillä olisi demokraattisessa yhteiskunnassa. Aivan sama miten kovaa yritämme. Aivan sama miten paljon osallistumme. Aivan sama miten monta kertaa kirjoitan kansanedustajille, tai twiittaan heille, mielipiteelläni ei ole mitään merkitystä kentän kovalle todellisuudelle. Sosiaalinen paradigma jossa elämme on suuryritysten intressien dominoima. Kapitalismi on alistanut demokratian.

Antakaa kun annan esimerkin. Kuinka, demokratiassa, jotain sellaista kuin TTIP voisi yleensäkään olla mahdollinen? Niille jotka ovat elänet kiven alla viimeiset kaksi vuotta, TTIP on paras esimerkki ahneesta neoliberalismista joka tekee parhaansa saadakseen lisää valtaa planeetalla. Idea on voimaannuttaa jättiläiskorporaatioita antamalla niille oikeus haastaa hallituksia oikeuteen niiden lainsäädännöstä aiheutuneiden liikevoittojen menetyksistä. Fakta on, että tämä “idea”, joka vaikuttaa kaikkiin sillä se yrittää saada valtaa syrjäyttää minkä tahansa ympäristölainsäädännön joka on “vapaakaupan” esteenä, on globaalin eliitin suljettujen ovien takana käytyjen keskustelujen aiheena, ja se näyttää kuinka epädemokraattiseksi asiat ovat muuttuneet. Mitä tapahtui meidän äänellemme? Mitä tapahtui miljoonien ja miljardien ihmisten äänille joihin tämä lainsäädäntö vaikuttaa? Ihmisten äänet eivät ole tervetulleita suuryritysten ”omistamaan” keskusteluun.

Näyttääksemme kuinka pitkälle olemme tässä kehityksessä tulleet, tarkastelkaamme kuinka suuryritykset pelaavat sikaa. Suuryritykset käyttävät kaikkia saatavilla olevia keinoja saadakseen läpi mitä ne haluavat ja lobbaaminen on yksi niiden lempityökaluista. Neal Gorenflo kuvaa kuinka “kuolemantähtialustat” kuten Uber ja AirBnb yhdistävät lobbaamisen muihin vaikuttamisstrategioihin taivutellakseen markkinat tahtonsa valtaan:

Uberin David Plouffe, entinen presidentti Obaman kampanjamanageri, kirjaimellisesti saartoi Portlandin pormestarin, lopulta pakottaen hänet luomaan suotuisat pelisäännöt. Bloombergin “This is How Uber Takes Over a City” kuvaa valaisevasti Uberin pakkokeinotaktiikkaa. Tätä kirjoitettaessa Airbnb pyörittää $8.3 miljoonan kampanjaa voittaakseen San Fransiscon ehdotuksen (Prop F) joka on suunniteltu rajoittamaan Airbnb:n negatiivista vaikutusta kaupungin raketoiviin asumiskustannuksiin. Tämä lobbaustoiminta on vain jäävuoren huippu. Uber ja Airbnb käyttävät hyvän osuuden yli $10 miljardin kollektiivisesta sotarahastosta palkatakseen globaalin lobbaajien armeijan. Heidän kielellään sanottuna he ovat panneet ”saappaat maahan satoihin kaupunkeihin.”

Rajoittamattoman neoliberaalin kaptelismin moderni maailma on kaukainen asia niistä kylämarkkinoista mitä se joskus oli… Gorenflo kuvaa uuden aallon ”ammattilaisia” jotka käyttävät kollektiivisia kykyjään luomaan startuppeja “rynnäkköyrityksiksi” joissa sääntöjä rikotaan, rajoja venytetään ja kirjoitetaan uusiksi kapitalismin hyväksi!

Se on aivan kuin 1+1=10. Mitä enemmän rahaa Kuolemantähtialustat saavat markkinoilta, sitä enemmän palstamillimetrejä ja asiakkaita ne saavat. Mitä enemmän ne rikkovat sääntöjä, sitä enemmän palstamillimetrejä ja asiakkaita ne saavat, joka mahdollistaa niiden taas hankkia muutamat lainat lisää markkinoilta. Taksikuskien lakko? Lottovoitto! Ja sykli toistaa itseään. Se on salamasotaa. Se on rynnäkköyrittämistä. Se on uuden hegemonian valtaannousun ääni.

Demokratia ei välttämättä ole perinteinen ”teollisuudenala”, mutta kampanjalahjoitusten ollessa ennätyssuuria, se on sitä nyt enemmän kuin koskaan. Demokratia siten kuin se oli ennen ja tulisi vieläkin olla määritelty, ei enää toimi niinkuin sen pitäisi. Se ei ole enää ”kansan valta, kansan kautta, kansan hyväksi”, se on enemmänkin ”kansan valta, eliitin kautta, suuryritysten hyväksi”, jossa yksi ”ääni” tyynnyttää äänestäjiä kerran muutamassa vuodessa, ja se on jotain minkä me voimme disruptoida.

Kuinka disruptoida kapitalistinen demokratia?

Kuten olemme nähneet Uberin ja Airbnb:n esimerkeistä, onnistunut disruptio vaatii perustavan tasoisia muutoksia sekä allaoleviin sopimuksiin (käyttöehdot joita et koskaan lue mutta jotka hyväksyt ennenkuin voit käyttää heidän alustojaan) sekä prosesseihin ja transaktioihin (se mitä saat tehdä applikaatiossa ja mitä tapahtuu fysikaalisessa maailmassa) teollisuudenalalla.

Koko taloutemme, itseasiassa koko rahan käsite itsessään, ei ole muuta kuin sopimus. Sanat ”lupaan maksaa velanhaltijalle summan…” jotka ovat edelleen Britannian sterling-puntaan printattuna kiteyttävät sen mille koko taloutemme perustuu. Voisin jauhaa vaikka miten paljon siitä kuinka pankit ovat juosseet karkuun tuon idean kanssa mutta kaksi perusideaa on silti jäljellä: raha on sopimus. Jos haluamme uuden rahajärjestelmän, meidän tulee perustaa se uudenlaisille sopimuksille, kuten esimerkiksi Bitcoin.

Samalla tavoin, yritykset perustuvat sopimuksille, ja vuoden 1976 jälkeen osakeyhtiöiden sopimuksiin on kuulunut olennainen tavoite ”maksimoida osakkeenomistajien voitto”, joka on pääasiallinen ongelma koko sopimuksessa. Tämä on syy korporaatioiden psykoosille joka manifestoituu ympäristön tuhoutumisena ja hyväksikäyttönä samalla kun kasvatetaan eriarvoisuutta.

Kapitalistisen demokratian disruptoimiseksi meidän tulee luoda uudenlaisia sopimuksia jotka kaappaavat nykyiset taloudelliset ja bisneksen omistusmallit JA parantavat prosesseja joilla ”kansa” on interaktiossa näiden systeemien kanssa, jotta tehtäisiin niistä kiinnostavampia, responsiivisempia ja käyttäjäystävällisempiä kuin mitä tällä hetkellä on tarjolla.

Kun ihmiset voivat saada suurimman osan tarvitsemistaan tavaroista ja palveluista demokraattisesti omistetuilta ja hallinnoiduilta organisaatioilta, hajautettujen kryptovaluuttojen avulla tai joillain muilla keinoin, helpommin kuin miten he nykypäivänä pääsevät käsiksi niihin, kapitalismista tulee menneen talven lumia. Siksi siis osuuskunta ja sen digitaalinen isoveli, alustaosuuskunta.

Mikä on alustaosuuskunta?

Osuuskunnat perustuvat vakiintuineisiin Rochdale-periaatteisiin, jotka ovat luonteensa mukaan avoimia, inklusiivisia ja jäseniensä demokraattisesti hallinnoimia. Ne tulevat monissa eri muodoissa, ja ne ovat monin eri tavoin järjestetty, mutta yksi olennainen piirre erottaa ne täysin ”normaaleista” yrityksistä: jäsenomisteinen hallintorakenne. Osuuskunnat voidaan rakentaa myös usean sidosryhmän hallinnoimiksi, jolla taataan se että kaikilla joilla on suhde organisaatioon (esim. työntekijät, asiakkaat, toimittajat, sijoittajat) saavat aidosti sanavaltaa siihen miten organisaatio toimii.

Alustaosuuskunnat ovat verkko-organisaatioita, normaalisti mukaa on virtuaalinen markkina- tai tapaamispaikka jotka, aivan kuten osuuskunnat, ovat niiden jäseniensä omistamia ja hallinnoimia.

Osuuskunnat eivät ole mitenkään erityisen vallankumouksellisia, ne ovat olleet olemassa jo 1800-luvulta asti. Mutta sem ikä on uutta on kiinnostus osuuskuntamallia kohtaan ja miten sitä voidaan soveltaa verkossa toimiviin alustoihin. Olemme nähneet miten hyvin open source -ohjelmistot ovat kaapanneet suljetun lähdekoodin vaihtoehdot ja kuinka nyt alustaosuuskuntamalli, joka itsessään on open sourcea, synnyttää joukon uusia, verkossa toimivia, jäseniensä omistamia ja demokraattisesti hallinnoimia organisaatioita joiden tarkoitus on kaapata alustat korporaatioiden ”kuolemantähtien” tieltä.

Kuinka alustaosuuskunnat voivat disruptoida kapitalistisem demokratian?

Avainsana tässä on ”omistus”. Kuten Marjorie Kelly huomauttaa kirjassaan Owning our future, “Omistus on se painovoimakenttä joka pitää talouden kiertoradallaan”. Perinteisesti välistä vetävät pörssiyhtiöt ovat edustaneet 80% globaalista tuotannosta, mutta niitä hallitsee vain 10% yhteiskunnasta. Eliitin omistamat organisaatiot sallivat niiden vetää välistä vaurautta joka kuuluu meille.

Alustaosuuskunnat toisaalta, jotka tulee aina olla demokraattisessa omistuksessa, ovat omistusvallankumouksen rakennuspalikoita joissa valta siirtyy harvalta enemmistölle. Alustaosuuskunnilla on luonnollinen rahoituslähde joukoissa joista verkostot koostuvat, ovat luonteeltaan generatiivisia, ja ne ottavat huomioon toiminnassaan yhteiset arvot. Niiden tarkoitus on hyödyttää yhteisöjä.

Kaikilla jäsenillä on sanavaltaa siihen miten alustaosuuskuntia johdetaan, ja täten, sillä mitä osuuskunnat tekevät on vaikutusta heihin. Kuvittele paikallinen koulu, kauppa, pubi tai ravintola jotka kaikki ovat osuuskuntia ja sinä olet osa niitä. Sinun tulisi voida vaikuttaa asioihin jotka vaikuttavat päivittäiseen elämääsi tavoilla jotka tällä hetkellä ovat mahdottomia olemassaolevassa ”demokratiassa”. Sinun ei tarvitsis kirjoittaa kansanedustajallesi turhien toiveiden kera vastausta odotellen. Kykenisit esittämään ideoita, keskustelemaan muiden ideoista ja äänestämään suoraan ideoista jotka koskettavat sinua, saaden aikaan todellista muutosta paikallisyhteisössäsi sekä elämänlaadussasi.

Osuuskunnat kannustavat myös yhteisvaurauden kehittämiseen siirtämällä tietoa yksityisestä julkiseen omistukseen. Katso vaikka miten Wikipedia tuhosi Encyclopaedia Britannican ja miten WikiHouse on mahdollistanut open source -asumisen, tai miten WikiSpeed pyrkii valmistamaan open source -autoja. Nämä muutokset ovat perustavanlaatuisia talouden rakenteille. Tietoa ei ikinä voida siirtää takaisin yksityisiin käsiin sen jälkeen kun se on open sourcea. Tämä on yhteisvaurauspohjaisen talouden ensimmäinen elementti, tiedon ja ideoiden keskinäistäminen.

Vain suunnittelemalla uudelleen omistusmallit organisaatioille, joilta me ostamme, joiden leipiin me työskentelemme ja joihin me luotamme, alamme todella disruptoida perinteistä kapitalistista mallia. Kuten Mason huomauttaa:

Looginen postkapitalismin tukijoiden fokus on rakentaa vaihtoehtoja systeemin sisään; käyttää hallituksen voimaa radikaalilla ja disruptiivisella tavalla; ja suunnata kaikki toimet siirtymää kohti — ei puolustaa vanhan systeemin satunnaisia elementtejä. Meidän tulee oppia mikä on kiireellistä ja mikä on tärkeää…

Omistusmallien muuttaminen ei riitä

Kuten Uberin ja Airbnb:n esimerkeissä, disruptio vaatii yhdistelmän uusia sopimuksia ja muutoksia prosesseihin sekä teollisuudenalan transaktioihin. Osuustoiminnallinen omistusmalli on toimiva vaihtoehto ”sitoumuksille” joihin suurin osa yrityksistä perustuu, mutta uudet sitoumukset yksin eivät riitä disruptioon. Teollisuudenalan todellinen disruptio, erityisesti yhtä monimutkainen ja salakavala kuten kapitalistinen demokratia, vaatii myös sen tavan muuttamista miten bisnestä tehdään, tehdä osuustoimintamallista oletus poikkeuksen sijaan.

Jotta disruptio todella toimisi, osuuskuntien perustaminen ja pyörittäminen tulee olla paljon helpompaa. Teknologiaa voidaan käyttää ja sitä käytetäänkin, mutta silti on paljon työtä tehtävänä jotta saadaan uberinkaltainen käyttökokemus joka kannustaa massoja siirtymään pois osakeyhtiöistä ja tekemään osuuskunnista vallitsevan organisaatiomallin.

Niinkin vakiintuneesta järjestelmästä poiskehittyminen ei tule olemaan helppoa, ja moninaiset haasteet vaativat useita teknisiä innovaatioita. Tämän takia “avoin applikaatioekosysteemi”, toistensa kanssa yhteen toimivat open source -appit jotka ovat suunniteltu helpottamaan hajautettua yhteistyötä. Avoin applikaatioekosysteemi ei ole vielä kunnolla olemassa, mutta Sandstorm on hyvä esimerkki tämänhetkisestä kehityksestä ja useita muita appeja joilla pyöritetään osuustoiminnallisia organisaatioita on jo olemassa muualla verkossa. Otetaan esimerkiksi vaikka Loomio, Enspiral:n kehittämä päätöksentekojärjestelmä, joka sallii satojen tuhansien ihmisten tehdä kollektiivisia päätöksiä verkon kautta yksinkertaisen käyttöliittymän avulla. Se on vain yksi applikaatioiden kokonaisuus jota tarvitaan pyörittämään alustaosuuskuntia. Yhdistä Loomio samanlaisten ”avoimien” projektinhallintatyökalujen, kirjanpito-ohjelmistojen, verkkosivujen, ostoskärryjen ja lahjoitusjärjestelmien kanssa, ja osuuskunnan pyörittäminen olisi paljon enemmän ubermaisempaa. Mutta se ei siltikään disruptoisi niitä.

Loomio päätöksistä äänestämiseen.

Osuuskunnille ja alustaosuuskunnille kaikkialla läsnäolevaksi muuttuminen, sekä startupien oletusmallin muuttaminen maailmanlaajuisesti, edellyttää byrokratian riisumista ja juridisten esteiden purkua. Lisäksi osuuskuntien rahoittamisesta pitää tehdä yhtä helppoa kuin taksin tilaaminen. Suurin este yhteistyötä tekevien henkilöyhtiöiden muodostamiselle on lähinnä aina ollut sopimusprosessi. Kuinka monta kertaa oletkaan nähnyt hyvän idean ystävien kesken muuttuvan rämpimiseksi ”yhteisyrityksen” tai ”kumppanuussopimuksen” vaiheessa? Me tarvitsemme prosessin jolla konvertoidaan uudet ideat oikean elämän yhteistyöprojekteiksi jotka eksplisiittisesti välttävät omistusongelmat ja voitonjaon, jotka ovat yleensä suurimmat esteet yhteistyölle.

Jotta tämä voisi toimia, meidän tulee yhdistää idea One Click Co-ops:n taustalla

joukkoon mukautuia ja helposti ymmärrettäviä organisaatiovaihtoehtoja. Loppujen lopuksi hyviä voitonjakomalleja on vain muutama; jaetaan voitot sidosryhmien kesken, ajan suhteen ja/tai investoitujen resurssien suhteen, joten mallien tulisi toimia suurimmalle osalle organisaatioita heti alussa. Avoimen arvon verkostot tarjoavat toisen varteenotettavan mallin voitonjaolle jossa ”arvokirjanpitojärjestelmä” laskee oman pääoman suhteessa omiin hommiin automaattisesti, mikä poistaa voitonjaon prosessissa olevan kipupisteen.

Kapitalistisen demokratian disruptoimiseksi osuuskunnan perustamisen ja pyörittämisen tulee olla yhtä helppoa kuin:

Kirjautuminen verkkopalveluun tai applikaatioon ja sidoryhmien sekä perustajajäsenten määrittäminen

Sen määritteleminen haluatko tehdä voittoa, hankkia pääomaa tai tehdä jonkin muun rahoitustoimenpiteen

Organisaation nimeäminen

Applikaatioiden kustomointi ja asentaminen (verkkosivu, varainhankinta / maksaminen, projektien / työtehtävien / ihmisten ohjaus, päätöksenteko, palkkiojärjestelmät jne) uudelle organisaatiolle

Ylläolevan prosessin tulisi mahdollisesti olla myös ilmainen. Ylläoleva saattaa tuntua haaveelliselta listalta, mutta yksimielisen open source -yhteisön panoksen ja/tai sopivan sponsorin avulla se voitaisiin mahdollisesti toimittaa paljon nopeammin kuin kuvittelemmekaan.

Visio

Joten, sanotaanko että meillä on teknologia, joka sallii meidän perustaa ja pyörittää uusia organisaatioita, jotka perustuvat uusiin sopimuksiin, miten tämä sitten aikoo disruptoida kapitalistista demokratiaa? Tähän visioon liittyy muutamia yksinkertaisia elementtejä, jotka alustaosuuskunnat luovat.

Desentralisoidut hajautetut valuutat (samalla tavoin kuin sisäiset valuutat joita monikansalliset yritykset käyttäät siirtämään varoja yritysten ja valtioiden välillä jotta vältyttäisiin tulleilta ja veroilta) muuttavat sitä tapaa jolla taloutemme toimii suuntaamalla pääomavirtoja toisella tapaa. Esimerkiksi, jos voisin ansaita “osuustoimintakolikoita” yhdessä osuuskunnassa ja käyttää niitä toisessa, osuuskunnan jäsenenä minulla olisi insentiivi tehdä niin, sillä saisin osuuteni liikevoitosta.

Yhteisvaurauden luominen kannustaa siirtymään niukkuudesta yltäkylläisyyteen. Pääsy informaatioon on muuttumassa halvemmaksi, ellei jopa ilmaiseksi, mikä muuttaa yhteiskuntamme luonnetta, mutta alustaosuuskunnat mahdollistavat myös materiaalin kehittämisen (jaetut tavarat) sekä taloudellisen yhteisvaurauden (jaettu pääsy rahoitukseen). Esimerkiksi jos ammatinharjoittamista osuuskunnassa verotettaisiin (demokraattisesti sovitulla asteella) jotta ”yhteisvaurausrahaston” perustamiseksi, johon jäsenet voisivat liittyä, meillä voisi olla demokraattisesti kontrolloitu rahoituslähde uusilla osuustoiminnallisille palveluille.

Delegoiva demokratia muuttaa tapaa jolla yhteisöjä hallitaan, lokaalista globaaliksi.

Koska osuuskuntien jäsenet ja alustaosuuskunnat äänestävät kaikesta ja mistä tahansa mikä niitä koskettaa, yhteisö, jossa jäseninä on erilaisia osuuskuntia, tarjoaa vaihtoehtoisen poliittisen järjestelmän. Kuvittele että sinulla on mahdollisuus äänestää, digitaalisesti, mistä tahansa joka sinua kiinnostaa. Tämä loisi radikaalisti erilaisen interaktiivisen yhteisön ja takaisinkytkennän ”yksi ääni kerran muutamassa vuodessa”-ideaan ”demokratiasta” joka meillä nykyään on. Jos et pidä äänestämisestä, jos sinulla ei ole aikaa tai jos et ole perillä käsiteltävistä asioista, ei hätää, voit vain delegoida äänesi jollekin toiselle johon luotat tai jollekin jolla on hyvä maine käsiteltävän aiheen piirissä.

Osuuskuntien osuuskunta voisi suorittaa organisationaalisia tehtäviä millä tahansa skaalalla, samalla kun varmistetaan demokraattinen hallinto tuomalla päätökset alimmille mahdollisille tasoille. Jos tämäntyyppisiä organisaatioita olisi olemassa, olisi vaikeaa kuvitella miksi tarvitsisimme nykyistä edustuksellista demokratiaa, jos olisi helpompaa nähdä osuustoiminnallisen järjestelmän äänestysten tulokset, mihin tarvitsemme nykysysteemiä ollenkaan?

Kaiken huipuksi osuuskuntia ei aja välistä vetävä, liikevoittoa maksimoiva motiivi, mikä tekee niistä vähemmän alttiita suhdannevaihteluille. Sen sijaan ne ovat normaalisti suunniteltu hyödyttämään yhteisöjä pitkäaikaisilla elämää ylläpitävillä ja hyvinvointia kasvattavilla tavoitteilla, jotka sallivat elämän kukoistaa kestävyyden ja reiluuden arvojen kautta.

Visio on yksinkertainen sovellus nykyteknologiasta vanhentuneeseen teollisuudenalaan joka on kypsä disruptiolle. Mutta ainoa tapa saada se toteutumaan on jos me lakkaamme väittelemästä, valittamasta ja kampanjoimasta nykysysteemiä vastaan ja käärimme hihat uuden teknologian suunnittelemiseksi ja rakentamiseksi. Sopimukset, prosessit ja omistusmallit generatiivisessa taloudessa kaipaavat yksimielistä yhteistyötämme.

Lähde:

http://ift.tt/2iKYmjf

from WordPress http://ift.tt/2l8t6PA via IFTTT

#kapitalismi #kapitalismikritiikki #talous #talouspolitiikka #Finnish #solidaarisuustalous #jakamista

0 notes