#josé van dijck
Photo
The once private area of the inner body has transformed into a public space of sightseeing
José van Dijck Bodies without borders
Dead Ringers (David Cronenberg | 1988)
#dead ringers#david cronenberg#josé van dijck#bodies without borders#/gore#surgery#medical imaging#biopolitics#insides#eye#knives
64 notes
·
View notes
Text
Desafios na era digital: algumas reflexões
Olá, pessoal!
Vocês já pararam para pensar como a navegação web, uso das redes sociais e aplicativos influenciam as nossas vidas? É como se estivéssemos sendo observados... E estamos, viu!
Tais plataformas computacionais estão constantemente nos monitorando através da coleta de dados, transformando nossas ações em dados valiosos, fenômeno este conhecido por dataficação.
Os cliques, curtidas e movimentos nas plataformas digitais geram dados que alimentam os poderosos algoritmos das big techs (Google, Apple, Meta, Amazon e Microsoft).
Esses algoritmos são como maestros invisíveis da nossa experiência online, moldando o que vemos, o que fazemos, o que compramos e nossas opiniões. É a performatividade algorítmica em plena ação!
Já pararam para pensar nas consequências desse processo massivo de coleta, processamento de dados e modulação do nosso comportamento? Esse novo colonialismo, o colonialismo de dados, é como uma sombra que paira sobre o ciberespaço, onde países, comunidades e pessoas estão sendo monitorados sem o devido consentimento.
O capitalismo de vigilância (Zuboff, 2021) vai dizer que os nossos dados se tornaram moeda de troca. Nós os fornecemos para utilizar "serviços gratuitos". Mas será que são gratuitos? Longe disso. Os custos, para início de conversa, são a nossa privacidade e liberdade.
Diante dos desafios que nos cercam no espaço digital, precisamos estar conscientes, questionando, aprendendo, buscando alternativas e exigindo transparência das empresas e governos. Até a próxima!
------------
Referências
POELL, Thomas; NIEBORG, David; VAN DIJCK, José. Plataformização. Revista Fronteiras - Estudos midiáticos. vol. 22, n° 1, p. 2-10, janeiro/abril, 2020.
ZUBOFF, Shoshana. A era do capitalismo de vigilância: a luta por um futuro humano na nova fronteira do poder. Edição digital. Intrínseca: Rio de Janeiro, 2021.
#plataformização#dataficação#performatividade algorítmica#colonialismo de dados#capitalismo de vigilância
1 note
·
View note
Text
La pregunta es, ¿no se genera el mismo odio que tanto se condena en estos comentarios y contenidos en contra de la persona cancelada? Aquí entra mucho el tema de la moral de cada ser individual, pero hoy en día en internet los usuarios se juzgan mucho entre sí sobre lo que está bien o mal, existen trends sobre cómo ciertas cosas son correctas o incorrectas, estos mismos derivan en daños a la integridad física y psicológica de los usuarios más allá de las plataformas. Jenkins (2008) expone que "La creación colectiva de significados dentro de la cultura popular está empezando a cambiar los modos de operar de la religión, la educación, el derecho, la política, la publicidad e incluso el mundo militar"(p. 15-16).⁵
Esto demuestra que realmente el usuario tiene poder en el mundo digital, ¿pero es esto totalmente positivo, sabiendo que se crea este mundo también hostil y que fomenta cosas negativas? Las grandes empresas que manejan estos medios deben poner un límite ante estos hechos, más allá que los simples "términos y condiciones", pues la mayoría de las veces no se tiene control de lo que sucede en las redes, y a los mismos dueños de estas no parece importarles en lo más mínimo, al contrario, sólo siguen cumpliendo las necesidades (cada vez mayores) que los usuarios tienen, pues como expone el autor José Alberto García Aviléz "Los cambios de gustos y tendencias en las audiencias son cada vez más volátiles, y responden a un interés naciente o renovado por algo distinto. No basta con acertar con los gustos de los espectadores, sino ser capaces de prever dichos cambios con una antelación suficiente. Ello genera una competencia voraz por la atención del público. También, cabe señalar que se mantiene la disparidad de ritmos en la incorporación de los ciudadanos al consumo de los nuevos medios, con lo que se amplían las diferencias entre los públicos educados en las tecnologías y servicios y los públicos que se van quedando por fuera del sistema digital" (p. 110).⁶
Lo que menciona el autor sólo comprueba la tesis que se planteó para este ensayo, y junto con Jenkins (2008) mencionan que Estados Unidos tiene cierto poder sobre el contenido de entretención que se consume pues, en ese país existen los principales conglomerados mediáticos, lo que deriva en que en todo el mundo se consuma más contenido con características occidentales y sólo se valore cierto tipo de contenido (p. 28) (p.109) ⁷. Esto también lo explica José Van Dijck (año) en “La cultura de la conectividad” y comenta que "La conectividad es el resultado de una presión constante –tanto por parte de los pares como de la tecnología– por expandirse a través de la competencia y conquistar mayor poder mediante alianzas estratégicas. Distintas tácticas de las plataformas, como el principio de popularidad o los mecanismos que ranquean la participación, tienen poco que ver con sus estructuras tecnológicas contingentes; por el contrario, están muy arraigadas en una ideología que valora la jerarquía, la competencia y el lugar del ganador. Por último, la cultura de la conectividad evolucionó como parte de una transformación histórica mayor, caracterizada por el replanteo de los límites entre los dominios público, privado y corporativo." (p. 25).⁸
1 note
·
View note
Text
References
Barthes, Roland. 1981. Camera Lucida. New York: Wang and Hill.
Campbell, Scott W. 2013. “Mobile Media and Communication: A New Field, or Just a New Journal?”. Mobile Media & Communication 1(1): 8-13.
van Dijck, José. 2008. “Digital Photography: Communication, Identity, Memory”. Visual Communication 7(1), 57-76.
Horst, Heather A. 2009. “Aesthetics of the Self: Digital Mediations”. In Anthropology and the Individual: A Material Culture Perspective, edited by Daniel Miller, 99-114. London: Bloomsbury Academic.
Jabeen, Fauzia, Anushree Tandon, Juthamon Sithipolvanichgul, Shalini Srivastava, and Amandeep Dhir. 2023. “Social Media-Induced Fear of Missing Out (FoMO) and Social Media Fatigue: The Role of Narcissism, Comparison and Disclosure.” Journal of Business Research 159.
Ross, Scott. 2019. “Being Real on Fake Instagram: Likes, Images, and Media Ideologies of Value.” Journal of Linguistic Anthropology 29(3): 359–374.
Turkle, Sherry. 1995. Life on The Screen: Identity in The Age of The Internet. New York: Simon & Schuster.
Villi, Mikko. 2016. “Photographs of Place in Phonespace: Camera Phones as a Location-Aware Mobile Technology.” In Digital Photography and Everyday Life, edited by Edgar Gómez Cruz and Asko Lehmuskallio, 107-121. London: Routledge.
Walton, Shireen. 2016. “Photographic Truth in Motion: The Case of Iranian Photoblogs”. In Anthropology & Photography.
1 note
·
View note
Text
7. Reference
Considine, A. (2021) My back pages: digital diary traces memoried. Available at: https://www.nytimes.com/2012/01/08/fashion/timehop-a-new-online-service-tells-you-what-you-were-doing-a-year-ago.html (Accessed: 23 April 2023).
Dijck, J. van. (2007) Mediated memories in the digital age / José van Dijck. Stanford, Calif: Stanford University Press.
Hoskins, A. (2017) Digital Memory Studies: Media Pasts in Transition (1st ed.). Available at: https://doi.org/10.4324/9781315637235 (Downloaded: 23 April 2023).
Richardson, K. and Hessey, S. (2009) 'Archiving the Self? Facebook as Biography of Social and Relational Memory', Journal of Information, Communication and Ethics in Society, 7(1), pp. 25-38.
Smith Rumsey, A. (2016) When we are no more : how digital memory is shaping our future / Abby Smith Rumsey. New York: Bloomsbury Press.
0 notes
Text
Twitter: Jättimainen Tamminiemen sauna lasisilla seinillä
Saunademokratiasta yleisödemokratian kautta alustademokratiaan
11.9.1981 noin kello 20.30 koettiin Suomessa kollektiivinen ruisleipään tukehtumisvaara. Edelleen samalla ohjelmapaikalla olevan YLE:n pääuutislähetyksessä kerrottiin, että ikinuori ja ikiaikainen maan isä, tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen joutuu sairaslomalle. Kekkonen ei sairaslomalta koskaan palannut ja tuosta päivämäärästä alkoi monien politiikan- ja mediatutkijoiden näkemyksen mukaan suomalaisen politiikan uusi aikakausi. Vaikka aikalaiset tuskin tunsivat luissaan suuren muutoksen väreitä seuraavana aamuna, voidaan hyvin perustein luonnehtia siitä tähän päivään jatkunutta prosessia medioitumisen teorian tarjoamin viitekehyksin. (Herkman, 2019) Teoria sulkee sisäänsä kuluneen 40 vuoden aikana tapahtuneen huiman viestintäteknologisen kehityksen ja yhtä huiman viestinnän kanavien monipuolistumisen
Politiikan medioituminen on ruotsalaisen mediatutkija Jesper Strömbeckin (2014) ensimmäisenä käyttämä termi, joka kuvaa politiikan ja median suhdetta neljän prosessin kautta. Ensimmäinen muutosprosessi kuvaa sitä, miten poliittisen toimijan (poliitikko, puolue, kansalaisjärjestö tai muu) ja kansalaisen vuorovaikutus muuttuu henkilökohtaisesta median välittämäksi. Toinen prosessi kuvaa median itsenäistymistä omaksi politiikasta irralliseksi ammattikunnakseen ja instituutiokseen. Kolmas ja neljäs kuvaavat median oman, kaupallisen toimintalogiikan syntyä (kolmas prosessi) ja lopulta sitä, miten ja missä määrin poliittiset toimijat omaksuvat omaan toimintaansa tämän kaupallisen logiikan. Strömbeckin teoria alleviivaa median ymmärtämistä konstruktivistisen tieteenfilosofian kautta, eli media on rakenne ja valtasuhteita omaava instituutio, joka vaikuttaa siellä toimivien tahojen tapaan vuorovaikuttaa ja tämä vuorovaikutus synnyttää jaettuja käsityksiä todellisuudesta, sen sijaan, että media nähtäisiin neutraalina yksilöiden välisen tiedon siirtotyökaluna (positivistinen näkökulma). Tätä samaa tieteenfilosfista näkökulmaa José van Dijck (2013) jatkaa arvioidessaan digitaalisten alustojen vaikutuksia yhteiskuntaan kurssikirjassaan The Culture of Connectivity : A Critical History of Social Media.
Medioitumisprosessilla on sekä positiivisia, että negatiivisia vaikutuksia ja ne ovat toistensa kääntöpuolia. Politiikasta on tullut avoimempaa, vallan kabinetteihin on nyt paljon entistä vapaampi pääsy medialla ja kansalaisyhteiskunnalla. Media neljännen valtiomahtina voi nyt toimia vallan vahtikoirana. Sekä politiittinen, että mediaeliitti on myös paljon entistä monipäisempi ja moniäänisempi. (Isotalus 2018) Kriittisempi äänensävy on esimerkiksi Bernard Manilla, joka kutsuu medioitumiskehitystä yleisödeokratiaksi, jossa poliittinen ja mediaeliitti ikäänkuin esittävät näyttämöllä performanssia ja kansalaisten tehtäväksi jää yleisönä olo ja hurrausten tai buuausten antaminen esityksen päätteeksi (vaalit). (Herkman 2019) On kai hieman näkökulmasta kiinni, tulisiko nykyistä digitaalisiin alustoihin perustuvaa hybridiä mediajärjestelmää (van Dijck (2013) kutsua uudeksi aikakaudeksi medioitumisen historiassa. Instituutioiden voimasuhteet ja toimintalogiikat ovat ehdottomasti muuttuneet sosiaalisten medioiden myötä, mutta eräät seikat taas ovat vain vahvistuneet vanhoja kehityskulkuja. Van Dijckin (2013) termiä alustayhteiskunta (Platform Society) vapaasti mukaillen, käytän tässä blogissa termiä alustademokratia hahmotellessani kuvaa poliittisesta viestinnästä nykyoloissa.
Jos haluaa pohtia vaikkapa suomalaisen politiikan medioitumista, on ensin määriteltävä, mitä medialla tarkoitetaan. Tässä blogissa ymmärrän median instituutiona, eli muista erillisenä yhteiskunnallisena vallankäyttäjänä, joka on oma erikoistunut ammattikuntansa, yhtenäisine työtapoineen ja ammattietiikoineen, ja jolla on omat itsenäiset tavoitteet. On näkökulma, jonka mukaan voisimme laskea Kekkosen Tamminiemen saunan löylykauhan mediaksi. Se oli instrumentti tai teknologia, mitä käyttäen johdettiin suomalaista politiikkaa kautta linjan, hallitusneuvotteluista työmarkkinapolitiikkaan, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta puhumattakaan. Kekkosen huhutaan heittäneen löylyä niin kauan, kunnes neuvottelukumppani, esimerkiksi pääministeri, työmarkkinajohtaja, pankinjohtaja tai Nikita Hrustsov taipui hänen tahtoonsa. Kauhalla ei kuitenkaan ole itsenäisiä, poliittisesta toimijasta erillisiä päämääriä. Kutsun tätä esimedioitunutta suomalaisen poliittisen historian aikakautta saunademokratiaksi. Termin keksin itse. Saunademokratian aikana poliittista valtaa käytti kookkaan saunan verran miehiä. Näillä miehillä oli paikka saunassa edustamansa instituution mandaatilla, ei välttämättä henkilökohtaisen kansansuosionsa vuoksi. Tällaista demokratiaa kutsutaan korporatiiviseksi. Korporaatiot ovat suuria eturyhmiä edustavia, suurista jäsenmassoista koostuvat etujärjestöt, yhteiskuntaluokkaa edustaneet puolueet ja etujärjestöt.
Korporaatioita johtivat isälliseen tyyliin saman miehet jopa toista vuosikymmentä. Korporatiiviseen demokratiaan kuului, että media oli näiden valtakeskittymien ohjauksessa. (Kantola 2016) Lehdistö oli puoluesidonnaista ja sähköisestä viestinnästä vastasi yksinoikeutettu valtion yleisradiomonopoli. Toimittajilla oli paikka Tamminiemen saunassa, selänpesijöinä. Kansalaisen poliittinen vaikuttaminen toteutui äänestämällä ja kuulumalla näihin etujärjestöihin. Korporatiivisessa demokratiassa naisilla ei ollut aktiivista asemaa ja arkikokemuksista ja yksityiselämän piiristä kumpuavat teemat pysyivät visusti poissa poliittiselta asialistalta. Saunademokratiaa kehysti luokkayhteiskunta ja -intressit, sekä vahva pyrkimys niiden yhteensovitteluun konsensuksen keinoin. Vaikka hyvinvointivaltion pilareita pystyteltiin suljettujen ovien takana, äänestysaktiivisuus oli yli 80% ja jäsenyys puolueessa ja ammatyhdistyksessä huomattavasti nykyistä yleisempää. (Herkman, 2019)
Saunademokratiaa seurasi yleisödemokratian aika. Suomalaisen poliittisen median historiikeissa on tavan takaa pidetty tämän siirtymän merkkipaaluna aikansa kohukirjaa, Tamminiemen pesänjakajat, josta on nähtävissä erinomainen dokumenttielokuva YLE Areenassa.
Tamminiemen pesänjakajia kutsuttiin aikanaan paljastuskirjaksi. Monet nykypoliitikot paljastavat Instagramissa itsestään vapaaehtoisesti enemmän päivittäin.
Tosiasiassa tähän kehitykseen vaikuttivat paikallisia poliittisia yksittäistapauksia enemmän globaalit kulttuuriset megatrendit, kuten keskiluokkaistuminen, kaupallistuminen ja identiteetin yksilöllistyminen, sekä mediateknologioiden kehitys, ensin television ja sitten internetin muodossa. Kuten Mika Panzar ensimmäisessä luennossa kuvaa, toimeentuloltaan entistä vakaammat äänestäjät muuttuivat yhteiskuntaluokkansa edustavista kansalaisista itseään edustajiksi kuluttajakansalaisiksi. Politiikka henkilöityi ja intimisoitui. Ruoho ja Kuusipalo mainitsevat Twitter viestintänä -kirjan artikkelissaan (s. 61) termin läsnäolon politiikka, jossa poliittiselta toimijalta edellytetään jatkuvaa empaattista läsnäoloa ja jossa polittinen julkisuus on tunteenomaistunut. 2010-luvun eduskuntavaaleissa jopa 80% suomalaisista kertoi äänestävänsä enemmän henkilöperusteisesti, kuin puolueperusteisesti, saman luvun ollessa vuonna 1980 20% (Herkman 2019). Isotalus (2018) kuvaa tätä kohtalontoveruuden etsinnäksi. Saunademokratian oloissa äänestettiin sen perusteella, ketkä ajaisivat parhaiten meidän etuamme, kun taas yleisödemokratiassa kuka jakaa kanssani samat arvot, elämäntyylin ja maun. Poliittinen edustaminen on tunteen, ei intressin ilmaisua.
Kun yhteiskunta täyttyy yksilöllisyyttään korostavista kuluttajakansalaisista, joilla on entistä enemmän rahaa taskussaan, alkavat median toimijat ja politiikan toimijat käyttämään siihen asti lähinnä tuotemarkkinoinnissa käytettyjä brändäysmetodeja, sekä asiakaskunnan segmentointiin pyrkiviä markkina-analyysejä. Mediat ja poliitikot tuotteistavat itse itsensä. Uudet viestintäteknologiat ja media-alan kilpailulainsäädännön purkaminen kiihdyttivät tätä kehitystä. Poliittista sisältöä toimittavien medioiden lukumäärä moninkertaistui jo 1990-luvun kuluessa, merkittävimpänä MTV3:n tulo YLE:n rinnalle poliittisena TV-mediana. Kiristynyt kilpailu synnytti uutiskilpailun, jossa pärjääminen edellytti ripeyttä, sekä uutisten kehystämistä tunteisiin vetoavalla tavalla. Kehystämisessä alettiin suosia erityisesti intiimejä henkilötarinoita ja politiikan valtapelin ulottuvuutta, skandaaleineen. (Strömbeck 2014) TV toi ensi kerran kokonaisen ihmisen non-verbaalisine tunnereaktioineen suurten massojen nähtäväksi. Isotalus (2017) kutsuu tätä parasosiaaliseksi ystävyyden rakentamikseksi. Kokonaisen henkilön, poliitikko tai toimittaja, nähdessään vastaanottaja alkaa punnitsemaan, olisiko ystävyys henkilön kanssa mahdollinen. Vuorovaikuttavat sosiaalisen median alustat ovat vieneet poliittisen viestinnän intimisoitumista, pelihenkisyyttä (tai skandaalikeskeisyyttä) sekä ennen kaikkea ripeätahtisuutta vielä televisiotakin paljon pidemmälle.
Yleisödemokratia toi mukanaan paljon hyvää. Esimerkiksi naisten asema eliittiverkostoissa on huipentunut Marinin hallitukseen. Siinä kaikkien viiden hallituspuolueen johtajat ovat naisia ja naiset pitävät hallussaan neljää viidestä painavimpana pidetystä salkuista neljä on naishenkilön hallussa ja yksi seksuaalivähemmistöön kuuluvan miehen. Medioitumisen myötä myös politisaatio on nopempaa, eli media tuo politiikan julkiselle näyttämölle yhä nopeammin uusia aiemmin yksityisyyden alueelle miellettyjä aiheita. (Isotaulus 2018) Seksuaaliseen identiteettien moninaisuuden tunnustamiseen liittyvät lait lienevät paras esimerkki tästä. Aikakausi on tuonut mukanaan myös uudenlaisia, luokkarakenteista riippumattomia poliittisia puolueita, kuten Vihreät ja Perussuomalaiset.
Alustayhteiskunta: Kohti utopiaa vai dystopiaa
Internet, eli World Wide Web:n keksiminen ja sen nopea leviäminen tavallisten ihmisten käyttöön herätti paljon idealistista ajatuksia vapaaseen yhteistoimintaan perustuvasta yhteiskunnasta. Tämä libertaarinen idealismi oli yhtä aikaa sekä valtiovastainen, että liike-elämävastainen. Gyberhipit, joihin myös osa myöhempien alustajättien perustajat lukeutuivat näkivät verkon mahdollisuutena luoda uudenlaisia avoimeen lähdekoodiin perustuvia digitaalisia yhteismaita (digital commons), joiden avulla vahvistaa suoraa demokartiaa ja aktiivista kansalaistoimintaa, jossa jako kansaan ja eliittiin pikkuhiljaa poistuisi. Van Dijck kutsuu tätä lyhyeksi jäänyttä hekuman aikaa WWW 1.0:ksi, ja ajoittaasen noin vuosille 1995-2003. Suomalaisen Linus Torvaldsin kehittämä Linux-käyttöjärjestelmä ja Wikipedia lienevät tunnetuimpia tämän aikakauden tuotteita. (van Dijck 2013, Luento 1: Ruckenstein & Luento 3: Nelimarkka)
Facebookin perustaja Mark Zuckerberg gyberhippinä
WWW 1.0 vaihtui WWW 2.0:n, kun rahoittajat kyllästyivät gyberhippien kykyyn tuottaa sijoitetulle pääomalle tuottoa. Tämän IT-kuplaksi kutsutun ilmiön kanssa yhtä aikaa verkkoteknologia otti suuria harppauksia nopeampaan suuntaan ensin 3g:n ja pian 4g:n muodossa. Tämä mahdollisti aivan uudenlaisten digitaalisten alustojen kehittämisen. Alustat mahdollistivat kuluttajille reaaliaikaisen vuorovaikututtamisen ja monipuolisen sisällön, tekstin, kuvien ja videoiden jakamisen sosiaaliselle verkostolle. Castel nimesi tämän uuden elämäntavan tuoreeltaan henkilökohtaiseksi joukkoviestinnäksi (Self mass communications) (Luento 3: Nelimarkka). Alustoja alkoikin tulla kuin sieniä sateella, Facebook 2004, Youtube 2005 ja Twitter 2005. Alustat herättivät internet-idealismin jälleen henkiin. Akateemisen keskustelun muotitermi tuolloin oli Jenkinsin nimeämä konvergenssin kulttuuri, jolla hän tarkoitti kulttuuria, jossa kaikista kansalaisista voisi tulla aktiivisia kulttuurin luojia. (van Dijck 2013)
Siinä samassa, kun alustat tarjosivat kuluttajille aivan uudenlaisen tavan elää sosiaalista elämää, se tuotti omistajalleen valtavan määrän kaikenlaista henkilökohtaista tietoa kuluttajista, eli dataa. IT-kuplasta viisastuneena pääomasijoittajat vaativat alustoilta hanakasti tuottoisia ansaintalogiikoita. Ansaintavaihtoehtoja oli kaksi: Maksulliset versiot alustan käytöstä, tai kuluttajadatan myyminen kolmansille osapuolille. Kun pian kävi ilmi, että kuluttajat eivät ole halukkaita maksamaan alustan käytöstä, vaihtohdoksi jäi datan kaupallistaminen, eli myyminen kolmansille osapuolille.
Van Dijck (2013) tuo esille datan kaupallistamisen ongelmakohtina esille muun muassa sen, että globaaleiksi paisuneet alustayritykset toimivat yksityisyyden suojaan liittyvissä asioissa lainsäädännöllisesti harmaalla alueella ja käyttävät epämmäräisyyttä hyväkseen myydessään dataa kolmansille osapuolille. Erityisesti alustoista suosituin, Facebook on ollut skandaalin valokeilassa, myydessään valtavia määriä dataa esimerkiksi Cambridge Analyticalle, joka puolestaan hyödynsi tätä dataa massiivisissa ja mikrokohdennetuissa mainoskampanjoissaan Donald Trumpille ja Brexit-kansanäänestyksen Leave-leirille.
Sosiaaliset alustat kilpailevat keskenään verisesti kuluttajien ajasta, "engagement is money". Tämä tarkoittaa sitä, että alustojen algoritmi suosii sisältöjä, jotka aiheuttavat kuluttajille todennäköisimmin pysähtymisreaktion ja ajan käytön alustalla. Tällaisia todennäköisyyttä lisääviä piirteitä ovat mm. yksinkertaistukset ja kärjistykset, sekä vahvat tunnereaktiot, kuten suuttumus.
Mielestäni mielenkiintoisin Van Dijckin esille nostamista ongelmista on tapaus Google Plus ja mihin alustojen välinen kilpailu voi johtaa. Google lähti suurin elein kilpailemaan Facebookin kanssa ihmisten halusta vuorovaikuttaa ystäviensä kanssa. Se perusti 2011 Google Plus -palvelun, jota se markkinoi agressiivisesti idealla "No bullshit here", jolla se halusi tähdentää sitä, että Google Plussassa et törmää epärelevantteihin sisältöihin, kuten kohteliaisuudesta ystäväksi hyväksytyn kummin naapurin julkaisemiin kuviin. Facebook seurasi perässä, jonka jälkeen uutisvirtaamme avautuvat vain "relevanttien ystävien" julkaisut. Relevantit ystävät taas tyypillisesti kuuluvat yksilön sosiaalisen identiteetin sisäryhmään, ovat samaa mieltä asioista ja jakavat samat arvot. Siinä kuplaantumisen anatomia pähkinänkuoressa. Google Plus lakkautettiin vuonna 2019. Van Dijck (2013) puhuu some-kuplaantumisen uhista jo muutaman vuoden ennen kuin käsite keksittiin.
Muistako vielä Google Plussan? Se keksi kuplauttamisen ja lopetti.
Van Dijck kutsuu alustoituneeksi sosiaalisuudeksi ilmiötä, jossa alustat kaupallistavat inhimillistä sosiaalisia tarpeitamme omaksi monopolikseen yksi kerrallaan ja pelkistävät sen moninaisuuden itselleen ja datan keruu tarpeilleen sopivaan muottiin. Rucknestein puhuu luennolla 1. suostuttelevasta teknologiasta, joka voi johtaa vaihtoehdottomuuteen. Jos esimerkiksi olet sinkku, on sinun jatkossa ehkä pakko ladata Tinder, koska kasvotusten treffeille pyytäminen voi Tinderiin mukautuneessa sosiaalisessa koodistossamme muuttua ahdisteluksi.
Twitter: Yleisödemokratian perusinfrastruktuurina
Olen nyt käsitellyt politiikan medioitumisen ja alustoituvan soisaalisuuden teorioita tässä blogissa. On synteesin aika. Mitä on siis politiikan medioituminen alustoituneen sosiaalisuuden aikana? Mitä kuuluu yleisödemokratialle, vai pitäisikö demokratiaamme alkaa kutsua vaikka alustademokratiaksi?
Twitter-demokratia?
Kuten van Dijckin teorian mukaisesti esittelin, alustat ottavat haltuunsa yksi kerrallaan jonkin osan sosiaalisuuttamme ja pyrkii monopolisoimaan ja standardoimaan sen. Niistä tulee tietyn sosiaalisen tarpeen perusinfrastruktuuria, aivan kuten vesijohtovesi on elintärkeän janon sammuttamisen perusinfrastruktuuria.
Siinä missä Facebookin omistamat palvelut, Facebook, Instagram ja WhatsApp monopolisoivat taipumustamme ystävyyden osoituksiin ja Tinder taipumustamme haluun pariutua ja harrastaa seksiä, Twitter on monopolisoinut taipumuksemme haluun osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen, yhteiskunnallisuuteen. Van Dijck (2013) kertoo kirjassaan Twitterin perustajan ja ensimmäisen toimitusjohtajan Jack Dorseyn itseasiassa käyttäneen kanssani samaa vertausta vesijohtoinfrastruktuuriin. Näin sanomalla hän halusi korostaa Twitterin neutraaliutta täysin vapaan ja avoimen tiedonvälityksen alustana. Twitter on onnistunut Ruckensteinin kuvailemassa suostuttelussaa. Journalistin työssä Twitterille ei enää ole vaihtoehtoa. Skuuppien etsinnässä ei ole enää paluuta Eduskunnan lähipubeihin.
Keskustelin Twitterin asemasta journalistisessa työssä Helsingin Sanomien toimittajan Emil Elon kanssa ja hän vahvisti väitteeni sanoen:
"Toimittajien olisi ikävä - ja jopa mahdotonta - palata maailmaan, missä skuuppeja, lähteitä ja tietoa ei ole 24/7 saatavilla. Amerikkalaiset teknojätit ovat tarjonneet journalismille saavutetun edun, mistä ei enää voi luopua."
Emil Elo in Twitter-aikakauden veteraanitoimittaja. Kokenut, muttei ehtinyt toimia ammatissa ennen Twitteriä
Esimerkiksi Facebookista poiketen, Twitterillä on ollut suuriakin vaikeuksia suosionsa muuttamisessa kannattavaksi liiketoiminnaksi ja se on vähän väliä ollut ostohuhujen kohteena ja jopa konkurssiuhassa. (Isotalus 2018, van Dijck 2013) Vuonna 2017 sillä oli 330 miljoonaa käyttäjää, joista suurin osa Yhdysvalloissa ja suurin osa passiivisia satunnaiskävijöitä. Tieto on epävirallinen, koska Twitter ei halua julkaista käyttäjämääräänsä. Aktiiviseen twiittaamiseen osallistuu pieni murto-osa aktiivisistakin kävijöistä, valtaosan vain lueskellessa muiden twiittejä. Kuulun itse tähän ryhmään.
Twitterin kasvulla on aivan toisenlaiset rajat kuin esimerkiksi Facebookilla, sillä sen monopolisoima osa sosiaalisuudestamme on lähtökohtaisesti elitistinen. Siinä missä kaikki ihmiset kaipaavat yhdessäoloa ystävien kanssa, yhteisiin asioihin osallistumista kaipaa vain osa. Trumpin demagoginen puhetapa toi yhteiskunnallisuuden hetkeksi ja ainakin Yhdysvalloissa koko kansan lävistäväksi tarpeeksi ja siksi Trumpia voikin sanoa Twitterin salarakkaaksi. Kun kaikkien oli muodostettava mielipiden presidentistä, suuret massat ryntäsivät Twitteriin, joko tukemaan tai vastustamaan häntä. Trumpin aika oli Twitterille myös taloudellisesti sen parasta aikaa.
Kaikessa elitistisyydessään Twitter on kuitenkin tuonut yhteiskunnallisen vaikuttamisen piiriin paljon lisää ihmisiä, jotka muuten olisivat pysyneet passiivisina. Tällä on seurauksena niin hyvässä, kuin pahassakin. Uusi tapa vaikuttaa tuo mukanaan myös niitä, joille yhteiskunnallisen keskustelun pöytätavat eivät ole tuttuja ja tästä seuraa esimerkiksi paljon puhuttua toksista puhetta.
Keskustelussa Twitter-alustan toiminlogiikoiden vaikutuksista tuntuu esiintyvän kahta näkemystä. "Do artefacts have politics", kysyi Nelimarkka luennolla 3. Toiset korostavat Twitterin äkkipikaisen, impulssiivisluntoisen ja sloganmaisen viestinnän johtuvan nimeomaan merkkirajoitteesta, joka nykyisin on 280 merkkiä. Tätä väitettä hieman nakertaa se, että Twitter otti alkuperäisen 140 merkkirajoitteen journalismissa vuosikaudet standardina olleesta sähkemitasta. (Isotalus 2018) Toimittajille 140 merkissä ei ollut mitään uutta, mutta politiikan harrastajilla se on saattanut johtaa harkitsemattomiin ylilyönteihin ja kun aggressiion vastataan aggressiolla, olemme siinä missä nyt olemme.
Toiset taas ovat omaksuneet Twitterin oman näkemyksen neutraalina avoimen ja julkisen keskustelun välineenä. Esimerkiksi viestintätoimisto Ellun kanojen Suvi Auvinen kertoo blogissaan, että "ei Twitter ole rikki - me vain rikoimme kommunikaation perussääntöjä". Hänelle voisi esittää vasta-argumenttina vaikka kysymyksiä, kuten: Olemmeko me tottuneet ilmaisemaan sosiaalisten normien mukaista puhetta 280 merkkiin? Kuuluuko sosiaalisten normien mukaiseen keskusteluun yhtäaikaa puhuminen, vai puheenvuoron odottaminen? Kuuluuko sosiaalisten normien mukaiseen keskusteluun puhuminen henkilön kanssa, jonka tunnereaktioita emme näe? Varsinkin jälkimmäinen on keskeinen, sillä ihminen ilmaisee tunteitaan ensijassa ilmeillään ja psyykkisesti tasapainoinen henkilö reagoi aiheuttamaansa surulliseen ilmeeseen empatialla.
Ase ei ammu, vaan ihminen?
Kun pyysin Emil Eloa kuvittelemaan alustoituneen nykymaailman, josta kuitenkin Twitter puuttuisi, hän vastasi:
"Todennäköisesti twitteritön työmaailma olisi aika samanlainen kuin nykyinenkin. Johonkin Twitterin kaltaiselle digitaaliselle alustalle ihmiset kokoontuisivat yhteen jakamaan tietoa ja näsäviisastelemaan. Ei Twitter ole mikään itseisarvo. Veikkaisin, että esimerkiksi Discordin arvo nousisi myös Helsingin Sanomien toimituksessa täysin toiselle tasolle."
Itse olen taipuvainen Nelimarkan tavoin Mutual Shaping-teorian kannalle. Teknologiat syntyvät yhteiskunnassa vallitsevista tarpeista, teknologiat muokkaavat toimintaamme ja käsityksiämme, jonka jälkeen yhteiskunta muokkaa taas teknologiaa.
Mutual Shaping on syy, miksi toin kurssin lopputyöhöni kurssisisältöön kuulumattoman politiikan medioitumisen ilmiön. Se tarjoaa kulttuurisen raamin alustoituvan sosiaalisuuden tarkasteluun poliittisessa kontekstissa.
Teknologia tuo yhteiskunnan uudelle alustalle ja se tarkoittaa, että yhteiskunta uusintaa yhteiskunnassa olevia valtarakenteita. On myös tilanteita, joissa teknologia ylikorostaa hallitsevaa valtarakennetta. Ruoho ja Kuusipalo tuovat artikkelissaan esille sen, että ns. Twitter-eliitti (huippupoliitikot ja huippujournalistit Twitterissä) on itseasiassa todellista poliittista eliittiä ja mediaeliittiä miesvaltaisempi ryhmä. (isotalus 2018). Tämä on ilman muuta ongelma ja lienee eräs syy siihen, miksi ennen muuta naisvaikuttajat kokevat Twitterin keskustelukulttuurin sukupuolittuneeksi ja myrkylliseksi (toksinen maskuliinisuus). On tutkimuksia, jotka osoittavat, että naiset pelkäävät lähteä mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tämän puhetavan vuoksi.
Sosiaaliset median alustat voivat myös himmentää hahmotuskykyämme ihmisten määrästä. Tamminiemen saunassa ei synny alitajuista harhaluuloa, että keskustelussa olisi mukana edustava otos suomalisia, Twitterissä näin voi käydä. Tällaiseen skaalojen hahmottamisen vaikeuteen löytyy biologinen selitys. Ennen sivilisoitumistaan ihmiset elivät noin 100-300 hengen yhteisöissä. Ihmisen on helppo hahmottaa eroja tämän ihmismäärän sisällä, mutta paljon vaikeampaa hahmottaa ero 1000 ja 10000 välillä. On hyvin tavallista nähdä vaikkapa Helsingin Sanomien otsikoita, kuten "Hallituksen päätös saa laajaa kritiikkiä...". Voi silti usein olla, että "laaja kritiikki" tarkoittaa 400 henkilöä.
Twitter on Suomessa jättiläismäinen Tamminiemen sauna lasisilla seinillä. Erona entiseen siellä löylyttelee 20 sijaan 1000 henkilöä, jonka joukossa myös naisia ja ehkä yksittäinen homoseksuaali ja maahanmuuttajakin. Saunaperformanssia katselee lasiseinien ulkopuoleta noin Helsingin olympiastadionin yleisön verran suomalaisia. Edistystä on siis tapahtunut, vaikka vapaaseen yhteistoimintaan perustuva suoran demokratian utopia ei ole näköpiirissä.
Blogin viimeisessä osassa tarkastelen Tamminiemen jättisaunan toimintaa parhaillaan kuohuvassa kulttuurin, tieteen ja liikunnan rahoitusleikkausjupakassa.
Hallitustyöskentely alustademokratiassa
Case #kulttuurirahat
Maan tapana on saunademokratian ajoilta asti ollut, että Veikkauksen monopolin tuottamilla voitoilla valtio rahoittaa kulttuuri-, urheilu ja tiedetoimintaa. Yhteiskunnallista keskustelua ovat kuohuttaneet tutkimukset, joiden mukaan Veikkauksen voittovarat kertyvät ennen muuta vähävaraisten ongelmapelaajien, usein eläkeläisten pelitappioista markettien peliautomaateissa. Peliautomaatit marketeissa on täysin Suomalainen erikoisuus. Kun peliautomatit siirrettiin marketeista pois, romahtivat myös Veikkauksen voittovarat. Kulttuurin, urheilun ja tieteen tukeminen siirrettiin näin ollen valtion budjettiin. Valtion budjettia on perinteisesti säädelty budjettikehykseksi kutsutulla poliittisella instrumentilla. Kuten jutussakin käy ilmi, kyseinen yli 40 miljoonan leikkaus on ollut budjettikehyksessä kevään budjettiriihestä asti. Kevään budjettiriihen aikoihin vasemmistohallitus sai rajua kritiikkiä oikeisto-oppositiolta budjettikehyksen ylittämisestä.
Kulttuuriministeri Antti Kurvinen tuli median eteen tavalla, joka perinteisessä suomalaisessa politiikassa olisi ollut rutiinitoimenpide. Kehysriihessä päätetty menoleikkaus pannaan toimeen.
Mutta sitten alkoi Twitterissä kuulua kummia:
Twitterissä #kulttuurileikkaukset oli hetkessä trendaavin puheenaihe. Kulttuurialan ihmiset pitivät tilannettaan epäoikeudenmukaisena, sillä ala on ollut pandemian sulkutoimien suurin kärsijä. Lisää ruutia kulttuurialan kiukkuun toi se, että Sanna Marin oli pitänyt virka-asunnossaan kulttuurialan merkkihenkilöille Instagamissa hehkuttamansa cocktail-tilaisuuden.
instagram
Erikoisessa tilanteessa Marin ryhtyi ensin syyttämään vastuuministeri Kurvista vielä neuvotteluprosessissa olevan asian kanssa julkitulosta ja tuli torstaina aamulla ulos tällä twiitillä: "Sanon nyt suoraan. SDP haluaa, että kulttuurileikkaukset perutaan..."
Sanna Marin siis johti hallitustaan Twitterin kautta. Oli kultturileikkausten oikeudenmukaisuudesta, tai budjettikehysmenettelyn mielekkyydestä pandemian jälkeensä jättämien haasteiden oloissa mitä hyvänsä, on hallituksen johtamistapa erikoinen. Kritiikkiä seurasi, ansaittua ja ei ansaittua. Valtaosa kritiikistä on asiallista ja keskittyy Marinin johtamiseen. Huolestuttavan suuri osa kriittisistä twiiteistä kohdistuu Marinin henkilöön, sekä hänen ja hänen hallituksena ministerien sukupuoleen. Toksisuus ja jopa ilmiselvä misogynia ovat yksi keskustelun pohjavireistä. Alkuperäinen ja oikeutettu kulttuuriväen kritiikki on jäänyt taka-alalle.
Medioitumisen ja alustoitumisen kannalta merkillepantavia seikkoja tapauksessa on useita. Ensinnäkin Sanna Marin on paitsi Twitteriä, myös Instagramia aktiivisesti poliittisessa toiminnassaan käyttävä poliitikko. Instagram on tullut ryminällä mukaan poliittiseen viestintään ja se istuu henkilöityneeseen ja intimisoituneeseen politiikkaan erittäin hyvin. Hän on valovoimainen persoona ja ylivoimaisesti seuratuin suomalainen poliitikko Instagramissa. Tuhannet suomalaiset nuoret aikuiset ovat muodostaneet parasosiaalisen ystävyyssuhteen Sanna Marinin Instagram-persoonaan. Kontrasti sunnuntaina instagrammatun kulttuuriväen kanssa skollaamisen ja tiistain 40 miljoonan euron kulttuurileikkausuutisen välillä oli raju. Yleisödemokratian oloissa nähty performanssi ei todellakaan näyttänyt hyvältä.
Saattaa myös olla, että Twitterissä noussut kritiikki tuntui maanvyöryltä, vaikka todellisuudessa twiittaajien määrä oli ehkä joissain tuhansissa. Toisaalta myös raju kielenkäyttö jo keskustelun tässä vaiheessa saattoi johtaa haluun nopeisiin ratkaisuihin. Tämäkin skandaali nosti esiin puhetapoja, joita harva ennen olisi kodin ulkopuolella käyttää.
Twitteröityneessä politiikassa hallitustyöskentelyn ja median aikajänne ovat lyhentyneet. Siinä missä ennen suurimpia puolueita johtivat samat miehet 12 vuotta, nykyisin kokonaisen vaalikauden jatkuva puoluejohtajuus suuressa puolueessa alkaa olla harvinaisuus. Intensiivisessä ja jatkuvassa median valokeilassa kasvot kuluvat nopeasti ja siksi politiikassa saavutusten hankkimiseen tarvitaan pikavoittoja. Myöskään yksikään hallituskoalitio ei ole kestänyt kokonaista vaalikautta sitten 2003 aloittaneen Vanhasen hallituksen. Näissä oloissa median kautta johtaminen ja hallituksen sisäisien neuvotteluasemien hakeminen mediaa hyödyntäen ovat tulleet jäädäkseen. Muistissa ovat Sipilän tavaksi tulleet Twitter-uhkaukset Mäntyniemeen lähdöstä (hallituksen eroanomuksen jättäminen), mikäli hallituskumppani Kokoomus ei taivu Keskustan tahtoon.
Lähteet:
Luento 1
Luento 3
van Dijck (2013) The Culture of Connectivity: A Critical History Of Social Media
Isotalus, Pekka; Jussila, Jari; Matikainen, Janne (2018) Twitter viestintänä — Ilmiöt ja verkostot
Isotalus, Pekka (2017) Mediapoliitikko
Strömbäck, Jesper (2014) Mediatization of Politics: Understanding the Transformation of Western Democracies
Juha Herkman (2019) Politiikka ja mediajulkisuus
1 note
·
View note
Text
📚 + 📚
Alguna vez un estudiante de un curso de posgrado me pidió un listado de 📚📚📚. Nada más incomodo (🤬😱🤯)que eso, pero lo hice. Acá va el ecléctico, desordenado y casi acritico listado.
Lo viral. Jorge Carrión (Galaxia Gutenberg)
Posverdad (Teorema. Serie Mayor) Lee McIntyre
Pensar con otros: una guía de supervivencia en tiempos de posverdad Guadalupe Nogués
La generación APP Howard Gardner •
La intimidad pública Beatriz Sarlo
Política Pop Adriana Amado
Interpretar la comunicación Miquel de Moragas Spa
Cazadores de noticias: Doscientos años en la vida cotidiana de los que cuentan las noticias Fernando J. Ruiz
La cultura de la conectividad: Una historia crítica de las redes sociales José van Dijck
Cultura Mainstream. Cómo nacen los fenómenos de masas Frédéric Martel
Manual de escritura para científicos sociales Howard S. Becker
Hacer CLIC: Hacia Una Sociosemiotica de Las Interacciones Digitales Carlos A. Scolari
Bajo sospecha. Una fenomenología de los medios Boris Groys
La sociedad sitiada Zygmunt Bauman
Cultura Mainstream Frédéric Martel
Communication Power Manuel Castells
Salvemos La Comunicación Dominique Wolton
Amado, A., & Rincón, O. (Eds.). La Comunicación En Mutación
Ávalos, T.. Lealtad a la marca. Buenos Aires: Paidós.
Srnicek, N. Capitalismo de plataformas
Barrico, A. Los bárbaros. Ensayos sobre la mutación.
Igarza, R. . Burbujas de ocio. Nuevas formas de consumo cultura
Martel, F. Smart. Internet(s): la investigación.
Camino al Este de Javier Sinay
38 estrellas de Josefina Licitra
Magnetizado de Carlos Busqued.
El salto de papa, Martín Sivak
Communication: A Post-Discipline de Silvio Waisbord
The Game de Alessandro Baricco
La era del enfrentamiento: Del storytelling a la ausencia del relato de Christian Salmon.
Salú y buena lectura.
3 notes
·
View notes
Text
Syllabus, Social Media and Society, 2018
Sharing is caring. I found other people’s syllabi very helpful when designing my two new courses - Social Media and Society and Digital Culture. Both are masters’ level, both will be taught at Tallinn University in the New Media Masters program this fall. I am still working on the details of Digital Culture, but here’s Social Media and Society:
Social Media and Society, 4ETC
taught by: Katrin Tiidenberg, PhD
Short description: ‘Social Media and Society’ considers the role of networked communication technologies, social media, and specific platforms and applications in personal and societal life. It takes a sociological perspective on society (conceptualized via structure, agency, social institutions, inequality, social change and knowledges) and makes sense of social media via the concepts of affordances, platforms, connectivity, (in)visibility and user practices. Relying on relevant academic work that conceptualizes the social dynamics and implications of social media, we will explore the personal, social, economical, political and ideological aspects of living in networked, digitally saturated societies.
Course structure:
Lectures
In-class discussions
3 in-class exit quizzes (about the content of the class)
6 in-class reading quizzes (about the reading assigned for that class).
Participation in and passing the class involves reading a total of 13 texts (journal article or book chapter length) in academic English.
Grading:
Grades are based on the total number of accumulated points (100p = 100%). Points are earned from in-class quizzes (reading or class content related) and from the written exam. Maximum possible points: 45 - quizzes (5 per quiz), 55 – final exam.
A - 100% - 91%
B – 90% - 81%
C – 80% - 71%
D – 70% - 61
E – 60% - 51
F – 50% and less
Sept 6 - Intro & TRUTHS AND KNOWLEDGES
16:15 – 17:45
Introduction to the course, introduction to social media and society.
What is social media? What are its social implications?
How do we make sense of society?
What are the main concepts we use to study networked society and mediated sociality?
18:15 – 19:45
Truth, knowledge and discourse.
Attention, polarization and the public sphere.
News and information. Truth, post-truth, fake news, deep fakes. Flop accounts.
Augmented reality.
Exit quiz
*
Sept 13 - STRUCTURE AND AGENCY
16:15 – 17:45
Structure as Governance - governments and corporations, social institutions, platforms
Structure as Infrastructures – networks, databases, datafication, automation
Structure as Maintenance – algorithms, affordances, automation, bots, content moderation.
Failures and Breakdowns.
Read: Gillespie, T. (2017). Governance of and by platforms. In Sage Handbook of Social Media.
Reading quiz
18:15 – 19:45
Agency and self-presentation: Identity and networked communication technology, identification, self- and group categorization, interaction on and with social media, social cues, self-presentation, automated / datafied representations of the self, qualified self.
Read: Humphreys, L. (2018). Qualified Self, the Introduction.
Reading quiz
*
Sept 20 - Visibility, power and social inequalities. Categorization and identification
16:15 – 17:45
Visibility and invisibility on social media: Privacy, anonymity, pseudonymity, privilege, boundary work, shaming, moral panics
Read: Marwick, A., Fontaine, C., & Boyd, D. (2017). “Nobody Sees It, Nobody Gets Mad”: Social Media, Privacy, and Personal Responsibility Among Low-SES Youth. Social Media + Society, 3(2), 1–14.
Reading quiz
18:15 – 19:45
Visibility and invisibility via social media: surveillance, power, algorithms, social sorting
Read: Brayne, S. (2017). Big Data Surveillance: The Case of Policing. American Sociological Review. 1-32.
Reading quiz
*
Sept 27 - Social Institutions and networked capitalism
16:15 – 17:45
Labor, work and exploitation: immaterial labor, aspirational labor, venture labor, glamor labor, visibility labor. If it seems free, you’re the product.
“Sharing” economies, platformisation and appification of labor.
Read: Duffy, B. E. (2016). The romance of work: Gender and aspirational labour in the digital culture industries. International Journal of Cultural Studies, 19(4), 441–457.
Reading quiz
18:15 - 19:45
Consumer culture and networked capitalism: personalization, advertising, commodification (of data and attention), self-branding
Exit quiz
*
Oct 4
Future Making
16:15 – 17:45
Civic engagement, political participation, activism, social justice.
Publics (networked, affective, ad hoc).
Read: Poell, T., & van Dijck, J. F. T. M. (2018). Social media and new protest movements. In The SAGE Handbook of Social Media.
Reading quiz
18:15 – 19:45
Net Neutrality, Critical Literacy, alternative Social media
Exit quiz
*
Oct 11
Reading week
Read the 6 additional pieces for the exam.
Oct 18
EXAM
**
Readings for exam:
Bucher, T & Helmond, A. (2017). The affordances of social media platforms. The SAGE Handbook of Social Media, edited by Jean Burgess, Alice Marwick, and Thomas Poell. 223-253
Casilli, A. (2015). Four Theses on Digital Mass Surveillance and the Negotiation Of Privacy. 8th Annual Privacy Law Scholar Congress 2015, Jun 2015, Berkeley, United States. 2015.
Gehl, R. W. Alternative Social Media : From Critique to Code, 1–23. The SAGE Handbook of Social Media, edited by Jean Burgess, Alice Marwick, and Thomas Poell.
Humprecht, E. (2018) Where ‘fake news’ flourishes: a comparison across four Western democracies, Information, Communication & Society.
Marwick, A. (2016). “ What Can I Really Do ?” Explaining the Privacy Paradox with Online Apathy, 10, 3737–3757.
Van Dijck, José. 2014. Datafication, dataism and dataveillance: Big Data between scientific paradigm and ideology. Surveillance & Society 12(2): 197-208.
***
Suggested readings for those interested in these topics, or contemplating a related MA thesis:
Books
Tarleton Gillespie, Custodians of the Internet, 2018
Akane Kanai, Gender and Relatability in Digital Culture, Managing Affect, Intimacy and Value, 2018
Siva Vaidhyanathan, Antisocial media, how Facebook disconnects us and undermines democracy, 2018
Safiya Noble, Algorithms of Oppression: How Search Engines Reinforce Racism, 2018
If you read Estonian: Katrin Tiidenberg, Ihu ja Hingega internetis: kuidas mõista sotsiaalmeediat, 2017.
Socialbots and their friends, Digital media and the automation of sociality, edited by Roberg W. Gehl and Maria Bakardjieva, 2016.
Digital Sociologies, edited by Jessie Daniels, Tressie McMillan Cottom, Karen Gregory, 2016
Nancy Baym, Personal Connections, 2015
Jose van Dijck, Culture of Connectivity, 2013
Articles / chapters
Markham, A. N. (forthcoming). Critical pedagogy as a response to datafication: Research methods as data literacy tools. Qualitative Inquiry. (title may change). Final draft here: https://www.dropbox.com/s/suf2uoesim4slkl/critical_pedagogy_as_data_literacy_final_draft_feb_2018.pdf?dl=0
Gerrard, Y. (2018) Beyond the hashtag: Circumventing content moderation on social media. New Media and Society. ISSN 1461-4448
Stevenson, M. (2018). From hypertext to hype and back again: exploring the roots of social media in the early web. In J. Burgess, A Marwick and T Poell (eds.). The SAGE Handbook of Social Media. Sage Press.
van der Nagel, E. (2018). “Networks that work too well”: intervening in algorithmic connections. Media International Australia, 168(1), 81–92.
Duffy, B. E., Pruchniewska, U., & Scolere, L. (2017). Platform-specific self-branding: Imagined affordances of the social media ecology. 8th International Conference on Social Media & Society, 1–9. http://doi.org/10.1145/3097286.3097291
Marwick, A. and Lewis, R. (2017). Media Manipulation and Disinformation Online. Data and Society. Retrieved from https://datasociety.net/output/media- manipulation-and-disinfo-online/
Papacharissi, Z. (2016). On networked publics and private spheres in social media. In Hunsinger, J. and Senft, T. The Social Media Handbook. New York: Routledge.
Abidin, C. (2016). “Aren’t These Just Young , Rich Women Doing Vain Things Online?”: Influencer Selfies as Subversive Frivolity. Social Media + Society, 1–17. http://doi.org/10.1177/2056305116641342
Marwick, A. E. (2015). Instafame: Luxury Selfies in the Attention Economy. Public Culture, 27(1 75), 137–160. http://doi.org/10.1215/08992363-2798379
Ross, A. (2013). In search of the lost paycheck. In T. Scholz, Digital labor: The Internet as playground and factory. (13-32). New York: Routledge
cf. Annette Markham's Future Making Project - https://futuremaking.space/
7 notes
·
View notes
Text
De Staat van het Internet 2022: Operatie Opnieuw Opstarten
vimeo
Tijdens de Staat van het Internet 2022 steekt Waag samen met SIDN Fonds, De Groene Amsterdammer, CTO Amsterdam en de OBA de peilstok in het internet.
Nani Jansen Reventlow, mensenrechtenadvocaat, geeft dit jaar de lezing, die zowel online als live bij te wonen is vanuit de centrale OBA in Amsterdam. Bij de Staat van het Internet steekt Waag jaarlijks de peilstok in het internet. De lezing wordt dit jaar gegeven door Nani Jansen Reventlow, prijswinnende mensenrechtenadvocaat, gespecialiseerd in strategische procesvoering op het snijvlak van mensenrechten, sociale rechtvaardigheid en technologie.
In de begindagen van het internet waren de idealen groot: een open, nieuwe, vrije wereld waarin iedereen gelijk is. Maar 25 jaar later staan we er heel anders voor. De kritiek op big tech zwelt aan. Waar sociale media en online diensten lang konden opereren onder troebele gebruiksvoorwaarden en met ondoorzichtige algoritmes, komt nu schandaal na schandaal aan het licht. Of het nu gaat om Meta, het moederbedrijf van Facebook en Instagram, of Google: ze liggen onder vuur voor de onduidelijke manier waarop ze gebruikersdata verzamelen, en voor het aanzwengelen van polarisatie.
Het scala aan problemen omvat grote vraagstukken als privacy, zelfbeschikking, propaganda en platformisering. De meer humane en eerlijke ‘samenleving’ die we ons begin jaren negentig voorstelden, klinkt inmiddels als een utopie. Discriminerende algoritmes, datalekken, conspiracy theories en bedreigingen zijn aan de orde van de dag. In het nieuwe coalitieakkoord lezen we: ‘het is extra belangrijk dat er een publiek mediadomein is: een herkenbare, onafhankelijke en betrouwbare bron van informatie.’ Waag doet bijvoorbeeld binnen het project PublicSpaces onderzoek naar een veilige digitale publieke ruimte, en hoe we deze moeten inrichten.
Maar de vraag blijft: hoe komen we tot een internet dat open, eerlijk en inclusief is? En wat is er echt nodig om over te stappen van de oude, troebele sociale media naar nieuwe initiatieven? Tijd om te rebooten. In de Staat van het Internet 2022 starten we Operatie Opnieuw Opstarten.
De Staat van het Internet 2022 wordt georganiseerd door Waag, De Groene Amsterdammer, SIDN, CTO Amsterdam en de Openbare Bibliotheek Amsterdam (OBA). SIDN fonds ondersteunt al jaren internet-initiatieven die vorm geven aan een sterk internet waarin publieke waarden gewaarborgd zijn. Op 15 januari 2019 trapte Waag af met de eerste editie van de Staat van het Internet. Sindsdien staan we jaarlijks stil bij het moment waarop voor Amsterdam het internet als publiek domein toegankelijk werd.
Op 15 januari 2022 was het inmiddels 28 jaar geleden dat de Digitale Stad haar deuren opende en het internet publiek toegankelijk werd. Tijdens de eerste editie in 2019 verzorgde hoogleraar media en digitale samenleving José van Dijck de lezing, waarin ze inzoomde op de rol van platforms in onze publieke ruimte. In 2020 ging Jaap-Henk Hoepman, expert op het gebied van privacy by design, in op onze digitale identiteit. In 2021 sprak Sennay Ghebreab over bias in algoritmen.
De Staat van het Internet 2022: Operatie Opnieuw Opstarten (TV SALTO 1 / webcast)
0 notes
Text
A class-related text that has shaped you in some way
One very important thing I have learnt in my degree is how the way something is written or presented can completely change the way it is viewed by the public. This is with all forms of media, however in relation to my degree this has been most prevalent with the news and who is funding it. Also, that the news you hear on the internet usually has some form of bias and is content that you want to see rather than accurate without bias. This was made apparent to me in my first year and this ideology has been continually built on. The class I remember the most with this was MAS105 – Media Cultures. The reading that still comes to mind is José van Dijck’s “Users like you? Theorizing agency in user-generated content.”
Van Dijck, J, 2009 ‘Users like you? Theorizing agency in user-generated content’, Media, Culture & Society, 31(1), pp. 41–58. doi: 10.1177/0163443708098245.
0 notes
Text
How has Social Media Impacted Society?
Social Media has grown at a very rapid pace that many people are so intrigued with the concept and find themselves drawn into the capabilities it has to offer. Social Media can be used professionally for businesses marketing, public relations, advertising all the way down to personal use of keeping in touch with family and friends. When using Social Media professionally businesses may find themselves using it to seek potential employees, conduct a group meeting, and stay in contact with employees through e-mails or even group messaging for faster response. I use Social Media professionally for free advertising of my employment as well as staying in contact with my co-worker. When using Social Media personally, I tend to use it mostly for friends and family and staying in contact with them as daily life can kind of make that communication status lessen. Social Media has helped me stay in contact with family living in different cities through video call and the ability to share daily pictures and updates with Social Media accounts such as Facebook, Instagram, Snapchat, etc. Social Media is so easy to use and at the fingertips of society that it is said “71% use Facebook daily for personal use, 33% use Google, 32% use Pinterest, 27% use Instagram, and 18% use Twitter (Tech & Learning, 2016). The percentage of usage might have gone up through the years. The lines have become a bit blurred when it comes to personal and professional to some people as Social media has taken over their life altogether. “Over the past few years, social media have sometimes erroneously been regarded as ready-to-use tools for citizens, rioters, journalists, and activists to bring about social change” (van Dijck and Poell, 2013). The changes made in the digital world has given the world an outlet to voice anything they wish with a simple post yet, this can be crucial to your professional profile as anyone can easily view what one uploads. Social Media has become a necessity that most people in society feel they need in order to continue staying connected with the world resulting in a multitude of daily activity that does not seem to be slowing down personally or professionally.
References:
van Dijck, José and Poell, Thomas, Understanding Social Media Logic (August 12, 2013). Media and Communication, Vol. 1, Issue 1, pp. 2-14, 2013, Available at SSRN: https://ssrn.com/abstract=2309065
Survey Highlights Social Media Use Among Teachers. (2016). Tech & Learning,37(2),10. Retrieved from https://search.proquest.com/docview/1849624110?accountid=458
0 notes
Text
Digital Photography: Communication, Identity, Memory
van Dijck, José. “Digital Photography: Communication, Identity, Memory.” Visual Communication, vol. 7, no. 1, Feb. 2008, pp. 57–76, 10.1177/1470357207084865.
Digital Photography: Communication, Identity, Memory
Joese Van Dijck
In this article Digital photography: Communication, identity, memory Van dijck argues that in our modern day era the primary use of photography has changed expansively. No longer is photography about safeguarding pictorial heritage, but instead has become an individualistic tool in which one is able to represent themselves. Photography and digital images are now a major part in forming a human identity and self expression. Van Dijk works to express that the nature of photography is following in the increasingly individualistic society of the world. The digital aspect of photography in this day and age is something that Van Dijck explains is important ad it allows people to continually change and re-model themselves through the images they both take and share. The process to taking a digital image is now a quick one with the rise of smart phones and as such constant adaption is available to the general person. Van Dijk also argues the danger that this new found use for photography has in relation to storing and safe-guarding memories, as now days the truth of an image is so often lost or edited out.
Instead of photography’s purpose being to capture memory, Van Dijck argues that the primary photographs of photography now is communication. Dijck makes it clear that he does not believe communication is an invalid function of photographs, in fact he states that from the initial stages of photography this has always been an element. He is simply making the claim that communication and communication a form of identity has become one of the prime functions of a photograph in a way that is has not been before.
0 notes
Text
¹ Jenkins, H. (2008b). Convergence culture: Where Old and New Media Collide. NYU Press.
² TEDx Talk. (2020, Noviembre 20). ¡Prohibido decir! La cultura de la cancelación. Joaquín Sánchez Mariño. TEDxCordoba. [video] https://youtu.be/42299rtlj3Y?si=DMNsBdpz0i48Pk_3
³ TheCommunication(R)evolution. (2015, Agosto 30). Manuel Castells. [video] https://vimeo.com/137791794
⁴ TheCommunication(R)evolution. (2015, Agosto 30). Manuel Castells. [video] https://vimeo.com/137791794
⁵ Jenkins, H. (2008b). Convergence culture: Where Old and New Media Collide. NYU Press.
⁶ García Avilés. (2009). La comunicación ante la convergencia digital: algunas fortalezas y debilidades. Signo y pensamiento, 28(54), 102-113.
⁷ Jenkins, H. (2008b). Convergence culture: Where Old and New Media Collide. NYU Press.
⁸ García Avilés. (2009). La comunicación ante la convergencia digital: algunas fortalezas y debilidades. Signo y pensamiento, 28(54), 102-113.
⁹ Herrera, M. S. (2017). La cultura de la conectividad: una historia crítica de las redes sociales. Van Dijck, José. La cultura de la conectividad: una historia crítica de las redes sociales. Buenos Aires: Siglo XXI Editores, 2016. 301 págs. Propuesta Educativa, 48, 83-85. http://www.redalyc.org/pdf/4030/403056015009.pdf
1 note
·
View note
Text
Inspiraationa The Culture Of Connectivity: A Critical History Of Social Media, José Van Dijck
0 notes
Link
In a chapter of José Van Dijck’s book, The Culture of Connectivity, she writes about ‘Facebook and the Imperative of Sharing’. Through this chapter, she shares her insights on Facebook’s changing practices on connectivity throughout the years of its existence, as well as how Facebook is changing the nature of sharing, and redefining public and private spheres. When Facebook first started in 2004, its corporate mission statement was mainly “to make the world more open and connected.” In 2020, that original statement has changed, and Facebook now seeks to “give people the power to build community and bring the world closer together”. As was discussed in class, marketers have had to stop emphasizing Facebook’s sharing capabilities due to recent privacy scandals and concerns such as the Cambridge Analytica Scandal. In Van Dijck’s chapter, she mentions that when Facebook was originally started, sharing information meant solely with your friends and other students that were connected with the platform. She then shows that through Facebook’s growing business practices, like and share buttons, as well as data tracking and sorting algorithms such as Edgerank and Graphrank, the meaning of sharing has changed from being on that individual level, between users, to a macro level, in which personal information is able to be shared with exterior advertising and data storing companies. The imperative of sharing that Facebook has created has diminished our views on privacy, making the user feel like they have the compulsion to share personal data on the platform, regardless of who tracks and uses it.
0 notes
Text
Visual literacy?
Whereas the turn to empirical research in the age of enlightenment led to the visualization in an attempt to create universal scientific data, visualization today is more complicated. The scientific visualization today might aim to condense large amounts of data which would lose its comprehensibility if just written down, or it might aim to create more accurate depictions made possible by the ever-advancing technological tools. The latter was exemplified by José van Dijck, in his text The Transparent Body: A Cultural Analysis of Medical Imaging (2005), where he in the first chapter gives examples how medicine has benefitted from new imaging technology but also discusses how the presentation and reliability on visual data has affected our view on our health.
Lorraine Daston’s article On Scientific Observation (2008) supports this view by writing not only the subjectivity of the party who chose to visualize information but also stressing the subjectivity of the interpreter of the image. Though it is sometimes easy to think that image is worth a thousand words and anyone who sees it, sees the same thing. This could not be further from the truth. Visual interpretation can require years of rigorous learning and many images can truly be understood by experts in the fields. Using the example by van Dijck, though layperson can understand the general content of an x-ray image only trained doctors and nurses can see the crucial details which inform them of their patients’ health.
Digitalization has changed the creation and presentation of visual information. Though visual interpretation should in most cases be intuitive, it is important to provide, and demand description of data depicted and, in some cases, even instructions on how to interpret it to ensure understanding of the given information. To finish with the reminder of van Dijck’s notion of the subjectivity of presentation as well as interpretation it is important to remain critical towards how and why, is visualized information provided.
Articles mentioned in the text:
- Daston, Lorraine: “On Scientific Observation.” Isis 99.1 (2008): 97–110. Online. Internet. 31 May. 2012.
- Dijck, José van: The transparent body: a cultural analysis of medical imaging. Seattle, Wash: University of Washington Press, 2005. (Chapter 1: Mediated Bodies and the Ideal of Transparency, p. 3-19.)
0 notes
Last Seen Blogs
sujtwt
✧
dizilervefilmler
DizilerveAnimeler
